JarkkoP kirjoitti:Tässä sivutaan nyt aihetta, joka on hieman hiertänyt jo jonkun aikaa.
Kaikkien tulisi ymmärtää se, että tässä puhutaan URHEILUSTA. Kyse ei ole mistään erityisestä lajista, tai että joku laji olisi parempi, kuin toinen. Suomessa tunnutaan kamppailupiireissä suhtautuvan maailmanmestareihin täysin ilman kritiikkiä, ja yhtäällä kuin naapurinreiskaan.
Maailmanmestari on poikkeuksellinen yksilö, ja poikkeuksellinen urheilija. Kun puhutaan maailmanmestareista, olipa kyseessä mies tai nainen, puhutaan sellaisista henkilöistä kuin; Virpi Kuitunen, Saku Koivu, Werner Günthor, Pertti Ukkola, Kostya Tszyu, Serik Sapiyev, Minna Kauppi, Carl Lewis, Georges St.Pierre, Randy Couture, Jon Jones, Katie Taylor, Paula Radcliffe, Lance Armstrong, Mika Myllylä, Carolina Klüft, Rafael Nadal, Blanca Vlasic jne jne.
Jätin yllä olevasta suppeasta listasta tarkoituksella pois todelliset megatähdet, sillä he ovat poikkeuksia parhaidenkin joukossa. Tällaisia ovat esimerkiksi Michael Jordan, Manny Pacquiao, Aleksander Karelin, Sergei Bubka, Usain Bolt, Jelena Isinbajeva, Teofilo Stevenson jne jne.
Jos seuraat maailmanmestarin harjoittelua, kilpailusuoritusta tai siihen valmistautumista, niin heidän kyllä huomaa olevan poikkeuksellisia. Yleensä heillä on joku erityinen kyky tai huippuunsa hiottu ominaisuus. Heidän urheilullisuus ja/tai fyysinen suorituskyky kyllä kertoo, etteivät he ole mitään piirisarjan sunnuntaihöntsäilijöitä. Jokainen varmasti ymmärtää mitä tarkoittaa jos kamppailija juoksee yli 4000 metriä cooperissa tai noin 70 painoluokassa otteleva kamppailija kiskoo rinnallevedossa 150 kiloa.
Netti on täynnä videoita maailmanmestareiden kilpailusuorituksista tai harjoittelusta. Sieltä voi katsella maailmanmestareita työn touhussa. Kun sanotaan, että kilpailuissa on kova taso, tai kyseessä on niin ja niin kova laji, kannattaa hieman laajentaa otantaa sen oman lajinkin ulkopuolella.
Olen saanut muutaman kerran seurata maailmanmestarin tai muuten kansainvälisesti korkealla tasolla olevan urheilijan harjoittelua. Kyllä siinä on joskus tuntunut, että ne kaverit ovat aivan eri planeetalta.
Se riittää että ammattinyrkkeilyn aakkostitteleiden myötä maailmanmestarin arvo on nyrkkeilyssä kokenut todellisen inflaation. Ei sitä kannata enempää levittää. Onneksi urheilua seuraava yleisö jo ymmärtää, että suuri osa ammattinyrkkeilyn titteleistä on huuhaata tai vähemmän merkityksellisiä.
Oma suhtautuminen voi jonkun mielestä tosikkomainen, mutta välillä vain tuntuu että Suomessa vieraannutaan huippu-urheilun vaatimuksista.
En nyt jaksa kauheasti nettiä tonkia, mutta alla muutama hyvä esimerkki urheilijasta.
Minna Kauppi
Pekka Koskela
Werner Günthörin harjoitteluun kannattaa tutustua. Kaverista näkee, että hän oli huippu-urheilija.
Yllä lainaus Jarkon blogin palauteketjusta. Tästä aiheesta varmaan riittää juttua ihan omaksi ketjukseen.