Kulttuuria

Aika usein tulee puhuttua tai kirjoitettua laji-, harjoittelu- tai vaikka valmennuskulttuurista. Harvemmin kuitenkaan tulee avattua käsitettä kulttuuri sen enempää. Älkää kuitenkaan säikähtäkö. En aio avata tai selittää sitä nytkään. Kulttuuria on kuitenkin monensorttista, ja eroja löytyy ihan riittävästi. Koska oma ajankäyttö ja mielenkiinto usein painottuu urheiluun liittyvien kulttuurikäsitteiden ympärille, niin olikin raikas tuulahdus vierailla toisenlaisen kulttuurin parissa. Kävin eilen Kuopiossa, ja tarkemmin sanottuna Kuopio Tanssii ja Soi festivaaleilla. Viimeinkin näin suuren persoonan ja taitelijan, Jorma Uotisen ilmielävänä. Uotinen toimii Kuopio Tanssii ja Soi tapahtuman taiteellisena johtajana. Valitettavasti hän ei kuitenkaan itse esiintynyt, vaikka läsnä olikin.

Pääsin kuitenkin katsomaan brasilialaista, miestanssijoista koostuvan ryhmän esitystä. En tietenkään mitään ymmärrä mitään tanssin hienouksista, mutta komean esityksen brassit tarjosivat. Sattuneesta syystä olen saanut tutustua tanssin eri muotoihin ja sen kulttuuriin. Vaikka edelleen olen maallikko tämän hienon taiteenlajin suhteen, niin sen olen sentään oppinut, että baletti on kaiken perusta. Senkin olen oppinut, että tanssijat ovat ihan oma rotunsa, mutta ei siitä sen enempää. Jaa mitä sitten? No sitä ainakin, että tanssi on aivan käsittämättömän kova laji. Menestyneet tanssijat tai sitä ammatikseen tekevät treenaavat sen 4-8h päivässä, ja kavereiden kroppaa katsellessa se onkin helppo uskoa. Heillä vain ei ole mitään varsinaisia harjoituskausia tai kilpailuita, vaan tikissä pitää olla koko ajan. Kompromisseja ei ole. Joka jampasta ei tanssijaksi ole, mutta kummasti niitäkin löytyy, joista on.

Vaan tutummalta kuulostaa puheet tuoreen ampumahiihdon päävalmentajan, Jari Karinkannan suusta. Hän on ilmoittanut tavoitteekseen luoda ampumahiihtoon uuden valmennuskulttuurin. Tätä kenties kaivattaisiin muissakin lajeissa. Ja sekin on varmaan selvää, kuten Karinkanta sanoo, että täytyy priorisoida ja tarkastella että mitkä ovat painopisteasioita. Ylipäätään olennaisten asioiden hahmottaminen on tärkeää valmennustoiminnassa. Ja koska resurssit ovat rajalliset lähes joka lajissa, on pakko priorisoida painopistealueet.
kuva_jarkkop_blogi_ssptjpg
Kotipuolessa asiat vaikuttavat olevan ihan mukavalla mallilla, ja tulevaisuuden suhteen voi olla varovaisen toiveikas. Hetki sitten perustettu Saimaa Sport Pro Team ja käynnistymässä olevat hankkeet ovat askel siihen suuntaan, että Etelä-Savostakin kyetään tavoittelemaan menestystä kansainvälisillä näyttämöillä. Se lienee kaikkien myönnettävä, että meidän tulee kyetä kasvattamaan uusi sukupolvi urheilijoita, joiden joukosta tulevaisuuden menestyjät löytyvät. Valmennuksen tulisi olla ammattimaista oikeastaan jo 12-vuotiaista eteenpäin. Joissain lajeissa jo alle 10-vuotiaista lähtien. Suuri haaste tuntuu kuitenkin olevan se, että kyettäisiin löytämään ammattivalmentajia nuorimpien ikäluokkien pariin.

Kuten jo aiemmin kerroin, olen ulkoistanut oman seuran peruskuntokauden harjoittelua. Kävinkin tällä viikolla katsomassa miltä touhu näyttää. Ja hyvältähän se näytti. Kaikki nuoret urheilijat tulisi laittaa yleisurheilukouluun. En keksi muutakaan keinoa, jolla lapset oppisivat paremmin liikunnallisia perustaitoja, kuten juoksemista, hyppäämistä ja heittämistä. Kävin myös tutustumassa painitreeneihin. On yleisessä tiedossa, että paini on kova laji, mutta yllätyin hieman kun näin, kuinka koville Fatou nuoret nyrkkeilijät laittoi. Tempo oli kova, ja vaatimustaso taidon suhteen korkea. Kun yleisesti ottaen hyvistä junnuvalmentajista on pulaa, niin voimmekin todeta olevamme onnekkaassa asemassa, kun Fatou lupautui vastamaan nyrkkeilijöiden painitreeneistä koko kesän.

Uusi kierros on alkanut myös vanhempien junioreiden osalta, kun käytin heitä testeissä. Vein seuran 1997 syntyneet juniorit Tanhuvaaraan, jossa suoritettiin nopeus-, nopeusvoima- ja maksimaalisen hapenottokyvyn testit sekä antropometriset mittaukset. Valmennus on siinä määrin kehittynyt viime vuosina, että kykenemme aloittamaan testaamisen jo siinä vaiheessa, kun se on järkevää aloittaa. Vaikka lajinomaista testipatteria ei olekaan, niin yleiset testitkin kertovat jotain, sillä niiden osalta viitearvoja löytyy paljon. Ja esimerkiksi 15-vuotiaiden kohdalla testien kautta on epäsuorasti nähtävissä hieman myös biologisen kypsymisen vaihetta. Parhaimmatkaan testit eivät tee kenestäkään sen parempaa urheilijaa, mutta ne ovat erinomainen valmennuksen työkalu, jolla voidaan optimoida harjoittelua sekä opettaa urheilijaa.

Kuuntelin joku päivä sitten hieman tuorempaa suomalaista nyrkkeilyradiota. En tiedä onko kyseessä jokin parodia, vai lajiyhteisön opposition äänenkannattajan mielenilmaus. Joka tapauksessa lähetyksessä oli asiaakin. Yhdeksi lajiyhteisön opposition kulttihahmoiksi lukeutuva Orava Laitinen kertoi, että hänen mielestään suomalaisten nyrkkeilijöiden suuri haaste on, etteivät he ole riittävän urheilullisia. Mielestäni Laitisen havainnossa on totuuden siemen. Vaikka nyrkkeilyssä on piirteitä, jotka erottavat sen monesta urheilulajista, on se kuitenkin edelleen urheilua.

Nyrkkeily näkyy ja kuuluu Suomessakin yllättävän paljon. Myös luetun, nähdyn tai kuullun materiaalin taso on vaihteleva. Varmasti paras juttu, joka omaan näkökenttään on sattunut, on Anna Sillanpään palkittu juttu Jussi Koivulasta. Sanoma Magazines journalistipalkinnon voittanut juttu Iskän pojat on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Ikävämpiä uutisia on Teofilo Stevensonin poismeno. Kuubalainen legenda ja kolminkertainen olympiavoittaja menehtyi 60-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Päätänpä tämän päivityksen Stevensonin lainaukseen ja tribuuttivideoon hänen loistonpäivistään.

What is one million dollars compared with the love of eight million Cubans?
– Teofilo Stevenson

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=sOB7_BFqUeU[/youtube]

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys