Missä mennään?

Tällä kertaa ajattelin jättää jaarittelun vähemmälle, ja pyrkiä tuottamaan jotain asiallisempaakin. Yritän lähestyä asioita positiivisessa hengessä, kuten joskus aiemmin hartaasti lupasin. Joskus on kuitenkin pakko esittää kritiikkiä, toivottavasti se nähdään rakentavana kritiikkinä. Otsikon mukaan tutkailen vähän, että missä nyt mennään suomalaisessa nyrkkeilyssä? Ajankohta on mielestäni otollinen, sillä viime viikonloppuna päättyi miesten Euroopan olympiakarsintaturnaus, sekä käytiin Nuorisonyrkkeilypäivät. Miten nämä kaksi toisistaan täysin poikkeavaa tapahtumaa liittyvät toisiinsa?

Olympiakarsintaturnaus voidaan mielestäni luokitella lajin huippuvaiheeseen kuuluvaksi tapahtumaksi. Nuorisonyrkkeilypäivät ovat suunnattu C- ja D-juniori-ikäisille pojille, sekä kaikille tyttöjen junioriluokille. Viimeksi mainittu kuuluu lajin alku- tai lapsuusvaiheeseen. Jotta voidaan realistisesti odottaa taas porilaisten marssin soivan, tulee molemmat vaiheet, ja kaikki sen väliltä olla kunnossa. Lajissa kuin lajissa. Huippu-urheilussa vain tulos ratkaisee. Tuloksia katsoessa tulisi kuitenkin tarkastella laajemmin, että mitä tuloksen taakse kätkeytyy. Lajin alkuvaiheen tapahtumissa, kuten esimerkiksi juuri Nuorisonyrkkeilypäivillä tulisi mielestäni tarkastella enemmän suoritusta, kuin lopputulosta.

Kyllä hymyynkin on ollut aihetta

Kyllä hymyynkin on ollut aihetta

Olympiakarsintaturnauksen tulokset ovat selvillä, ja paikat Lontooseen Euroopan osalta on jaettu. Valitettavasti yhtään suomalaista miesnyrkkeilijää ei Lontoossa nähdä. Pohjoismaista olympiapaikan iskivät Ruotsin Salomo N’tuve ja Anthony Yigit, sekä Tanskan Dennis Ceylan. Olen epäuskoisena seurannut minkälaista kritiikkiä suomalaisnyrkkeilijät ovat lajiyhteisönsä sisällä saaneet. Nimimerkkien takaa, luonnollisesti. Olen kuitenkin varma, että Matti Koota ja Ville Hukkanen tekivät parhaansa. Heidän taistelutahtoaan ei sovi epäillä, ja tämän kaikki lajia vähänkään lähempää seuraavat tietävät. Olympiakarsintojen lopputulokseen ei voi olla vaikuttamatta se, että molemmat ovat kärsineet vammoista ja sairastelusta. Valmistautumisjakso karsintoihin oli hyvin erilainen, kuin mitä se ideaalitilanteessa olisi voinut olla. Ja yksi tosiasia on se, että molemmat ovat nuorempia ja kv.tasolla kokemattomampia, kuin useat kilpakumppaninsa.

Valitettava tosiasia on myös se, että suomalaisen nyrkkeilyn valmennusjärjstelmä, tai oikeammin sen puute asettaa suomalaiset kv.tasolla takamatkalle. Oltiinpa sitten terveitä tai ei. On tarpeetonta lähteä perkaamaan sen tarkemmin suomalaisen nyrkkeilyvalmennuksen vahvuuksia tai heikkouksia. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin todeta, että huippuvaiheen valmennus ja tukitoimet eivät ole kunnossa, mikäli tavoitellaan kansainvälistä menestystä. Tämä on kuitenkin siinä mielessä ajankohtaista, että Suomessa joudutaan pian tekemään päätöksiä myös huippuvaiheen valmennuksen järjestelyistä tulevaisuutta silmällä pitäen. Aika etenee, kuin varkain ja HUMU:n mukanaan tuomat muutokset pakottavat reagoimaan ja todennäköisesti uudelleen organisoimaan valmennusjärjestelmää ja hallintorakenteita. Lajissa kuin lajissa.

Se ei kuitenkaan vielä riitä, että suomalaisen nyrkkeilyn keihäänkärkenä toimivan edustusjoukkueen valmennus ja tukitoimet saatetaan tämän päivän vaatimusten mukaisiksi. Mikäli suomalaisen nyrkkeilyn perusta, eli juniorityö ei ole kunnossa, ei myöskään aikuisten edustusjoukkueeseen saada riittävän laadukasta urheilija-ainesta. Laadukas juniorityö pitää sisällään kyvyn tuottaa riittävän suuria nyrkkeilijämassoja eri ikäluokissa. Osa juniorityötä on myös lahjakkuuksien kartoitus, sekä heidän eteenpäin viemisensä. Tämän vuoden Nuorisonyrkkeilypäivät kertoivat osaltaan, että suomalaisen nyrkkeilyn perustassa on vielä kehittämistä. Kilpailuihin osallistui 53 nyrkkeilijää 20:stä eri seurasta. Määrä on niin vähäinen, että todennäköisyys kv.tasolle asti kasvavien nyrkkeilijöiden löytymiselle on pieni. Matti Koota ja Ville Hukkanen ovat poikkeuksellisia kykyjä, joiden isät kilpailivat olympialaisissa. Heidän lisäkseen ei näköpiirissä juuri ole vastaavia poikkeuksellisia yksilöitä. Jotta todennäköisyys kasvattaa kv.tason menestyjiä paranee, on harrastajapohjaa lisättävä merkittävästi.

Toinen huolestuttava seikka Nuorisonyrkkeilypäivillä oli, ettei laatu korvannut määrää. Liian usein kehässä näki vain toistettavan yksittäisiä tekniikoita tai iskusarjoja, eikä ottelemisella näyttänyt olevan mitään sen suurempaa päämäärää. Vaikka biologinen kypsyminen on merkittävä tekijä juniori-ikäluokissa, niin valitettavan usein nyrkkeily näytti perustuvan vain siihen, että ollaan fyysisesti kypsempiä. Kilpailuissa oli toki muutama erinomainen yksilö. Tärkeää onkin, kuinka heidän kehityksensä ja riittävän haastava ympäristö kyetään takaamaan. Positiivista oli kuitenkin se, että löytyi seuroja, jotka toivat kilpailuihin suurilukuisen joukkueen.

Mielenkiintoinen seikka on se, ettei nyrkkeilyn harrastajamäärissä ole ihan hirveitä eroja, jos verrataan vaikka 10 vuotta taaksepäin. Taso on kuitenkin laskenut. Kansallisen tason nyrkkeilijöitä on ihan mukavasti, mutta kv.tason iskijöitä on vähän. Tämän kevään GeeBee turnauksessa nähtiin kolme yleisen sarjan miesnyrkkeilijää, ja  PM-kilpailuissa nähtiin kaksi yleisen sarjan miesnyrkkeilijää. Tason lasku ei pelkästään selitä miesten joukkueen pientä kokoa, vaan vallitseva laji- ja kilpailukulttuuri, jossa tavoitteeksi asetetaan vain SM-kilpailut. Jos pääosalla kilpailijoista tavoitteena on kansallinen taso, on epärealistista odottaa kv.menestystä. Reilu viikko sitten käydyissä Ruotsin mestaruuskilpailuissa iski 74 miesnyrkkeilijää. Luku on samaa luokkaa, kuin Suomessakin kansallisissa mestaruuskilpailuissa. Iso ero on siinä, että Ruotsi otti kaksi olympiapaikkaa ja 14 PM-kultaa. Suomen vastaavat lukemat ovat nolla ja neljä.

Kaiken kaikkiaan voisi olettaa, että suomalaisen nyrkkeilyn perustassa, välivaiheessa ja huippuivaiheessa riittää kehitettävää. Mikäli joku on tätä mieltä, niin toivotankin hänet lämpimästi tervetulleeksi yhteisiin talkoisiin. Tänä vuonna on mahdollista vaikuttaa paljon suomalaisen nyrkkeilyn rakenteisiin ja toimintamalleihin. Joten toivonkin raikkaita ehdotuksia, keskustelua ja ihmisresursseja muutostyöhön. Positiivisessa hengessä tietenkin.

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys