Varmaan joka puolella ollaan jo siirrytty huhtikuun puolelle. Kovasti vain tuntuu siltä, että kevät on vuorollaan tulossa, ja vuorollaan menossa. Jos minulta kysytään, niin ei tässä enää mitään pakkasia tai lumisateita tämän enempää tarvita. Maisemat ja majapaikka ovat vaihtuneet lähes yhtä tiuhaan, kuin vallitsevat sääolosuhteetkin. Olen tunkenut lusikkani moneen soppaan, sekä hämmentänyt vähän siellä ja toista täällä. Joskus se vaan on niin. Joku aika sitten Matti Urrila kirjoitti muuten Urheilulehden lukijapalstalle juuri ajan ainutkertaisuudesta.

Vaikka aika on ollut kortilla, niin silti voin sanoa olevani etuoikeutettu päästessäni touhuamaan siellä ja täällä. Muutenkin viime vuosia arvioidessa voin todeta olleeni hyvin onnekas. Onnella on aina merkityksensä myös urheilussa, vaikka sen varaan ei mitään voikaan laskea. RD taisi joskus sanoa, että onni täytyy ansaita. Viime viikolla tarkastellessani vähän lyhyempää ja tuoreempaa ajanjaksoa, havaitsin aika hauskan kontrastin. Olin kilpailuissa kolmena viikonloppuna peräkkäin. Siinä nyt ei varsinaisesti ole mitään erikoista, mutta itse kilpailutapahtumat poikkesivat varsin paljon toisistaan. GeeBee turnauksessa sain seurata joitain otteluita varsin läheltä kehää, ja viikon päästä seurailin joitain otteluita yhtä läheltä kehää Ruskiksen skaboissa. Kun Helsingin Urheilutalon kehän vastakkaisessa kulmassa tuijotteli Venäjän mestaruuden voittanut kaveri, niin Ruskeasuon Liikuntahallissa toisesta kehänurkkauksesta katseli nyrkkeilyuransa alkutaipaleella oleva D-juniori.

Viikon päästä sain seurata PM-kilpailuita Ruotsissa. Olen aikaisemminkin kertonut, kuinka mukava maa Ruotsi on, ainakin vierailla. Nytkin visiitti oli oikein mieluinen, sillä kevät oli jo pitkällä Tukholmassa, eikä lumesta tai talvesta ollut enää tietoakaan. Ruotsalaiset on lunkia porukkaa, ja kun kilpailutkin sujuivat leppoisissa merkeissä, niin mikäs sen mukavampaa.

Jossain välissä kävin puuhailemassa pienimuotoista koulutushommaa, ja täyttelin hakemuksia. Kotikulmilla käynnistellään pariakin eri hanketta nuorten harjoittelukulttuurin kehittämiseksi. Eihän niillä vielä kuuhun mennä, mutta kenties jotain parannuksia saadaan aikaiseksi. Pähkinänkuoressa hankkeen tavoitteena on lisätä 11-15-vuotiaiden harjoittelun määrää ja laatua. Käytännössä nuorille tarjotaan kaksi yleisvalmennukseen keskittyvää harjoitusta viikossa, joista toinen tai mielellään molemmat ovat kouluaikana. Kylkiäisiki lyödään vähän koulutusta ja tiedottamista eri tahoille, niin paketti alkaa olla kasassa. Tämä on aihe, josta riittäisi porinaa enemmänkin, mutta pelkät puheet ei riitä, joten enpä jaksa itsekään enää asiaa enempää vatvoa.

Vaikka pää alkaa olla aika pehmeä, niin olen malttanut vähän opiskellakin. Tarjolla on ollut urheilijan kokonaisvaltaista valmennusta, vuosisuunnitelma rakentamista ja nopeusvoimaharjoittelua. Toni Roponen kertoili omista kokemuksistaan, ja olikin mielenkiintoista kuulla, kuinka oikeita huippu-urheilijoita valmennetaan. Tarinaa oli paljon, mutta mieleen jäi että on ensiarvoisen tärkeää seurata lajin kehitystä, ja ettei huippu-urheilussa oikein olee sijaa kompromisseille. Oikeastaan kaikki urheilulajit kehittyvät huimaa vauhtia. Suomessa on joissain lajeissa vaara, että kansainvälinen huippusuoritus karkaa tai katoaa, eikä näinollen podiumille ole juuri asiaa. Huippu-urheilussa ratkaisee viimekädessä tulos, tyylipisteitä ei jaeta, eikä hyvästä yrityksestäkään juuri palkita.
Mielenkiintoinen, joskaan ei kovin oleellinen seikka oli, että nopeusvoimasta tarinoi KIHU:lta Tapani Keränen, joka touhuili myös nyrkkeilyn parissa edellisen päävalmentajan aikaan.

Tänään näkyi tulleen hakuun SNL:n toiminnanjohtajan paikka. Hakuaika on tämän kuun loppuun saakka.  Koska minusta monet asiat ovat mielenkiintoisia, niin seuraan tätäkin mielenkiinnolla. Nyt kun HUMU:n urakka alkaa olla loppusuoralla, niin löytyisikö kenties sen johtoryhmästä innokkaita heppuja SNL:n ruoriin? Se olisi jo hyvin mielenkiintoista, jos saisin joku päivä lukea lehdestä, että Mika Kojonkoski on SNL:n uusi toiminnanjohtaja. HUMU:lla on kyllä mielenkiintoisia visioita, joskin sitä konkretiaa on sitten vähemmän. Viime viikolla visioita ja suunnitelmia avattiin taas kerran urheiluihmisille. Sitä konkretiaa ei kai edelleenkään paljoa esitelty, mutta jotkin asiat saivat kuulostivat mielestäni oikein hyviltä.

Avasin muuten myös twitter-tilin, joka onkin varsin näppärä palvelu. Saapa nähdä, koska opin sitä käyttämään vähän paremmin.

Näin tällä kertaa. Kiitos ja anteeksi.