Tyvestä latvaan

Ikkunasta katsoessa ulkona näyttääkin jo ihan talvelta. Ilmojen haltija päätti tuoda myöhästyneen talven peräpohjolaan muutamassa päivässä. Itse olisin tykännyt vähän pehmeämmästä laskusta talveen. Alkuvuosi on vierähtänyt pääasiassa urheiluopistoilla. Sinänsä kätevää, kun ruoka on aina valmiina, eikä töilläkään tarvitse itseään juuri rasittaa. Muuttolaatikot on kyllä vieläkin purkamatta, eikä uuden kämpän sisustaminenkaan ole juuri edennyt.

Heti vuoden vaihduttua pääsin kuulemaan ja tuumailemaan HUMU:n mukanaan tuomista muutoksista urheilun saralla. Palaverin aihe ei varsinaisesti ollut HUMU:n tuomat muutokset, mutta ainakin jollain tasolla urheilun rakennemuutokset koskettavat kaikkien lajiliittojen toimintaa. Jonkinlainen haaste on varmasti kyetä valmistelemaan tulevat muutokset ja suunnitelmat lajiliittotasolla. Palaverin jälkeen olikin luontevaa siirtyä viikoksi Pajulahteen haistelemaan tunnelmia.

Urheiluopistojen auditoinnit ovat kai jo kokonaisuudessaan saatettu päätökseen. Ja kun HUMU:n visioissa valmennuskeskuksilla tuntuu olevan merkittävä rooli, niin onkin mielenkiintoista tutkailla eri urheiluopistojen puitteita ja tarjontaa. Ja kun kaupan päälle sai kuunnella kaikenlaisia porinoita, että mitä missäkin tapahtuu, niin eipä reissu ihan hukkaan mennyt.

Valmennuskeskuksen judovalmentaja kävi esittelemässä näkemyksiään kansainvälisen tason tavoittelusta judossa, sekä avasi hieman heidän valmennusjärjestelmäänsä. Judokoiden harjoittelua seuratessa saatoin huomata, että judokat ovat varsin urheilullista porukkaa. Pahaksi onneksi judokoita on maailmassa paljon, ja myös he ovat varsin urheilullista porukkaa. Olympiapaikat ovat kiven alla, mutta kuitenkin saavutettavissa. Myös lajin olympiakarsintajärjestelmä asettaa omat haasteensa niin ajankäytölle, kuin taloudellisille resursseillekin. No, toivottavasti Lontoossa nähdään suomalaisjudokoita.

Kerkesin pyörähtämään kotipuolessakin muutaman päivän. Ajankohta sattuikin sopivasti, sillä pääsin todistamaan ihan paikan päälle, kun paikallinen nyrkkeilyseura vastaanotti Nuoren Suomen sinettiseuran statuksen. Paljon muuta en sitten ehtinyt kotona tehdäkään. Visiitti oli siinä määrin pikainen, että pyykitkin jäi pesemättä ennen seuraavaa reissua.

kuva_jarkkop_blogi_sinetti

Kun Pajulahden puitteet tuli tarkastettua, niin päätin seuraavaksi siirtyä Tanhuvaaraan. Edellisen kerran taisin vierailla Tanhuvaarassa Etelä-Savon Urheiluakatemian lukuvuoden päätösseminaarissa vajaa vuosi sitten. Kun nyt jokunen vuosi on tullut terminaalissa öisin punnerrettua, niin ajattelin että tuskin oppi ojaan kaataa, vaan lähdin vähän opiskelemaan. Päädyin aloittamaan valmentajan ammattitutkinnon (VAT) suorittamisen. Ainakaan vielä ei voi valittaa, sillä ruoka on hyvää ja sänky sopivan pehmeä.

Parin päivän ajan on täytynyt hieman pintapuolisesti, ja leikkimielellä tutkailla itse tutkintoa ja fyysismotoristen ominaisuuksien kehittämistä eri ikäkausina. Samaan hintaan sai myös porinaa lasten ja nuorten fyysisestä aktiivisuudesta ja liikunnallisesta kehittymisestä. Jollain luennolla oli pohdintaa myös suomalaisen urheilun nykytilasta. Lähinnä siitä, että miksei niitä arvokisamitaleita tule entiseen malliin, ja miksei meidän urheilijat pärjää kansainvälisille huipuille. Yksi valmentaja kertoi hyvin yksioikoisesti, että mistä nykyinen tilanne johtuu. Resurssipula on toki yksi asia, mutta hän totesi jämäkästi, että meillä on kehnoja urheilijoita, koska meillä on niin p*skoja valmentajia. Toki hänen tapaansa kuuluukin esittää asioita hieman kärjistetysti, keskustelun herättämiseksi. Kaipa hepulla jonkinlaista kompetenssiakin on, kun oma valmennettava on edennyt arvokisavoittajaksi asti.

Nykytilanne on vähintäänkin haasteellinen, sillä nuoret liikkuvat varsin vähän. Ja yksipuolisesti. Amerikassa oli tehty varsin mielenkiintoinen tutkimus nuorten mediaviihteen parissa viettämästä ajasta. Aikaa omatoimiselle harjoittelulle tuskin hirveästi jää, kun viihdemedian parissa vietetään aikaa vajaat 11 tuntia päivässä. Suomi ei toki ole Amerikka, mutta tuskinpa siitä paljoa jäädään. Yleensä huipulle edetään tyvestä latvaan, ja jollei nykyiseen tilaan saada radikaalia muutosta, joudutaan latvaan etenmään peräpää edellä. Päivän mittaan tuli esille joitain muitakin hieman ehkä huolestuttavia asioita. Pyrin kuitenkin säilyttämään linjani, ja pitäytymään positiivissa asioissa.

Kokonaisuutena koulutus vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, ja kun mukana on kokeneita ja päteviä valmentajia, niin ehkä jotain oppia tarttuu omaankin päähän. Ja syksyn ekskursiomatka Pietariin on varmasti hyvin hmm.. kiinnostava. Huomenna saa tutustua vielä jonkun kepinheittäjän käytännön harjoitukseen, jonka jälkeen pääseekin pyykin pesuun. Joten täältä tähän.

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys