Tarttis tehrä jotain

Lomat on lusittu ja kesä on ohi. Joku voi tietysti väittää, ettei tässä vielä syksyssä olla tai, että kyllä kesää on vielä jäljellä. Uskoo ken tahtoo. Ensimmäinen työviikko loman jälkeen meni lähinnä totutellessa taas “normaaliin” rytmiin. Säännöllinen arkirytmi on muuten asia, jota alkaa iän myötä arvostaa. Alkusyksy menee lasketellessa lähinnä puolikaasulla. Jonkun verran tulee käytyä alakouluissa tutustuttamassa lapsia nyrkkeilyyn, ja jokasyksyinen yhteisjulkaisu Mikkelin Kamppareiden kanssa on jo taitossa.

Nyrkkeilyn National Stadium Irlannissa

Nyrkkeilyn National Stadium Irlannissa

Vaikka viimeisellä lomaviikolla ei juuri jaksanut nyrkkeilyyn tai urheiluun ajatuksia uhrata, niin siitä huolimatta odottelin jo arkirytmiin siirtymistä. Äkkiseltään voisi luulla, että lomasta jäi päällimmäisenä mieleen Irlannin reissu. Toki se mieleen jäi, ja reissua voi pitää hienona kokemuksena. Kenties päällimmäisenä lomasta jäi kuitekin mieleen, että sen jäljiltä jäi paljon taikinaa muovattavaksi. Kokonaisvaltaisen valmennuksen maestroon, Matti Urrilaan viitaten on ensiarvoisen tärkeää, että käsillä on “hyvää taikinaa”.

Lomalla oli aktiviteeteista huolimatta aikaa tuumailla ja pyöritellä eri asioita moneltakin kantilta. Erinäisten, enemmän tai vähemmän sattumanvaraisten ärsykkeiden ja sattumusten kautta alkoi muovautua uudenlaisia ajatusmalleja. Lueskelin varsin hartaasti Juha Sauraman tuoretta Nyrkkeilyseuran yhteisöllinen johtaminen -teosta. Vaikka kirja jo nimestäkin päätellen käsittelee pitkälti nyrkkeilyseuran johtamista, niin kirjan sivuilta löytyy paljon arvokasta tietoa, kunhan vain näkee metsän puiden lomasta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kamppailu-urheilun parissa puuhailevat. MiNy-Kampparit lehden sisältöä työstäessä lueskelin vanhempia vuosikertoja. Silmään sattui jokunen vuosi sitten Nikolain kirjoittama artikkeli, jonka otsikkona oli “Vain muutos elämässä on pysyvää”. Tapasin lomalla myös vanhan ystäväni, jonka kanssa tapaamme näköjään säännöllisesti viiden vuoden välein. Saamani palautteen perusteella taikinaa riittää varmasti ainakin ensilumiin asti :D ja kun vallitsevissa olosuhteissa tapahtuvat muutokset voivat pakottaa uudenlaisiin ratkaisuihin, niin jonkinlaiset muutokset lienevät väistämättömiä. Vanhaa valtion päämiestä mukaillen, jotain tarttis tehrä. Tarkoittaako tämä sitä, että kenties muutaman vuoden kuluttua viljelen jamssia jossain Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla auringonlaskuun tuijotellen? Eihän sitä ikinä tiedä.

Maailman parantamisen lomassa olen ehtinyt pohtia myös valmennukseen liittyviä haasteita. Onhan niitä haasteita paljonkin, mutta jos valmennusprosessi tiivistetään, niin keskeisimmät asiat mielestäni ovat harjoituskontekstin positiivinen ilmapiiri ja onnistunut vuorovaikutus. Oppimisprosessi ja uuden taidon oppimiseen liittyvät mahdollisuudet ja haasteet mielestäni nivoutuvat näiden kahden seikan ympärille. Muistelen jo muutama vuosi sitten jonkun valmentajakoulutuksen yhteydessä suoritettavan tehtävän yhteydessä määrittäneeni yhdeksi selkeäksi kehityskohteekseni harjoituskontekstin positiivisen ilmapiirin luomisen. Tämän ääneen sanottuani taisin valitettavasti murtaa oman täydellisen valmentajan mielikuvani. Onneksi en päässyt putoamaan kovin korkealta. Kuitenkin jos vaihteeksi puhutaan taas asiaa, niin onnistunut vuorovaikutus on ratkaisevassa roolissa niin valmennusprosesissa, kuin itse koko elämän oppimisprosessissa. Yleensä ongelmat ja vaikeudet kumuloituvat sen myötä, mitä kehnommaksi vuorovaikutus eri toimijoiden välillä muodostuu.

Zaur Antia käppäilee harjoituskeskuksessa

Zaur Antia käppäilee harjoituskeskuksessa

Kimmoke näille valmennusprosessin tai elämänhallinnan haasteille on varmasti syntynyt enemmän tai vähemmän Jusan kirjan tiimoilta, sekä hänen kanssaan käymieni keskusteluiden pohjalta. Perehtyessäni Irlannin nyrkkeilyvalmentajakoulutuksen materiaaliin, huomasin että samoja asioita hekin painottavat nyrkkeilyvalmennuksessa ja nuoren kohtaamisessa harjoituskontekstissa.  Tästä päästäänkin jouhevasti siihen, että esimerkiksi juuri nyrkkeilyvalmentajan rooli on tavattoman haasteellinen. Vaatimukset valmentajalle ovat huikeat, etenkin jos puhutaan kovasta nyrkkeilymaasta. Valmentajalla tulisi olla hyvät sosiaaliset taidot, ensiluokkainen teknis-taktinen käytännön osaaminen, laaja kv.verkosto sekä omakohtainen kokemus kv.tason nyrkkeilystä.

Sattuneesta syystä otan esille juuri Irlannin. Vaikka loppujen lopuksi 10 päivää on lyhyt aika tutustua paikalliseen järjestelmään, niin jo sen perusteella voi arvioida avainhenkilöiden toimintaa. Irlannin maajoukkueen päävalmentajana toimii Billy Walsh, joka nyrkkeilijänä edusti Irlantia vuoden 1988 Soulin olympialaisissa. Vaikka Walsh on porukan kapellimestari, niin teknis-taktisesta valmennuksesta vastaa Georgian entinen maajoukkuvalmentaja, Zaur Antia. Ainakin leirityksen osalta harjoitusten vetovastuu oli Antialla. Lyhyen ja tummakulmaisen Antian käytännön osaaminen oli vakuuttavaa. Zaur pystyi aina jokaisessa harjoituksessa antamaan esimerkkisuorituksen, jota urheilijoiden tuli tavoitella. Ja vaikka Zaur Antia oli saanut oppinsa Neuvostoliiton nyrkkeilykoulussa, niin hänen tapansa kohdata urheilijat oli tätä päivää. Antia oli innostava, mutta samalla myös vaativa valmentaja. Zaur loi harjoitukseen oman esimerkkinsä kautta nyrkkeilyyn vaadittavaa henkeä.

'nuff said

'nuff said

Viikon päästä on omalta osaltani nyrkkeilyn III-tason koulutus paketissa. Ainakin paperilla se tarkoittaa sitä, että olen suorittanut korkeimman lajiliiittojen tarjoaman valmentajakoulutuksen nyrkkeilyn parissa. Käytännössä sillä ei ole juurikaan merkitystä. Toki olen saanut rutkasti tietoa nyrkkeilyvalmennuksen saralla, mutta ei näillä eväillä vielä kuuhun mennä. Oikeastaan olen saanut vain eväät syventää valmentajaopintojani. Onnekseni onkin mainittava, että tulin hyväksytyksi suorittamaan valmentajan ammattitutkintoa, joka starttaa ensi vuoden tammikuussa Tanhuvaaran Urheiluopistolla. Ollessani yhteydessä Tanhuvaaraan päin kyseltiin myös halukkuuttani muuan valmentajista koostuvaan ryhmään. Kuten arvata saattaa, en tohtinut kieltäytyä tästäkään tilaisuudesta. Aika näyttää mitä se tuo tullessaan. Meinasin unohtaa myös yhden oleellisen asian. Tammikuussa aloittamani elämäntaparemontti on kantanut siinä määrin hedelmää, että ennen loman aloittamista saatoin todeta pudottaneeni 10 kiloa elopainostani. Mielestäni kelpo suoritus, kun ottaa huomioon että olen kohta lähempänä neljää-, kuin kolmeakymmentä.

Nyt kun on nähty Irlantia ja suoritettu kaiken maailman kursseja, niin olo on vähintäänkin rehvakas, eiks jeh? Ei välttämättä. Me, myself and I on aika vakuuttunut sveitsiläisestä kuulantyöntäjälegendasta, Werner Günthöristä. Äkkiseltään kun katselee kuulamörssäreiden suorittamista ringissä, voi muodostua varsin kapea näkemys näidenkin urheilijoiden osaamisesta tai suorituskyvystä. Suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista esimerkiksi juuri Günthörin harjoitteluun.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=bk4FsvZNxZc[/youtube]

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys