Believe – Perform – Achieve

Ensi alkuun on todettava, että puhelinmarkkinointi on välillä raivostuttavaa. Pitäisi varmaan hankkia suoramarkkinoinnin estävä pykälä liittymäehtoihin. Juuri hetki sitten sain kuunnella turhanpäiväistä jaarittelua nimeltä mainitsemattoman liittymäntarjoajan hyvistä puolista ja muuta mielenkiintoista. Sen verran fiksu myyntitykki kuitenkin oli, että hoksasi nopeasti, ettei tällä kertaa taida tulla kauppoja. Jokunen aika sitten olin vielä puhelinmyyjien unelma-asiakas, ja postiluukusta tipahtelekin säännöllisin väliajoin milloin mitäkin lehteä, kirjaa tai pakettia. Voisi jopa sanoa, että muutaman kerran tuli mentyä halpaan, kun minulle tarjottiin jotain uskomatonta etua tai muuta palkintoa jostain asiakkuudesta. No, se siitä.

Satunnainen matkaaja Dublinissa

Satunnainen matkaaja Dublinissa

Kesälomasta on kohta jo kaksi kolmannesta lusittu. Tänä vuonna vietin ja vietän kesälomani pääasiassa leireillä. Seitsemän päivää menee Kisakeskuksen leireillä, ja 10 päivää vierähti Irlannissa. Ja vaikka Irlannin reissu oli raskas, oli se myös samalla hyvin mielenkiintoinen. Olen huomannut, että jostain syystä viihdyn erittäin hyvin ulkomailla. Vaihtelu varmaan virkistää.

Kupletin juoni Irlannin reissulla oli oikeastaan monisyinen. Yhtäällä kyseessä oli leiri miesten MM-kilpailuihin ja A-junioreiden EM-kilpailuihin valmistuville, kun toisaalta tarkoitus oli myös kouluttautua sekä verkostoitua irlantilaisten kanssa. Jo alkuvaiheessa kävi selväksi, että irkut ovat hienoa porukkaa. Jos asiaa tarkemmin pohtii, niin Suomen ja Irlannin historiassa ja nykytilassa on nähtävissä selviä yhteneväisyyksiä, jotka ovat varmasti muokanneet kansoja ainakin jossain määrin samaan suuntaan.

Ensimmäisistä harjoituksista lähtien kävi selväksi, että nyt ollaan tekemisissä ammattilaisten kanssa. Irlantilaisten valmennuksessa oli nähtävissä pitkälti kaikki kokonaisvaltaisen valmennuksen elementit. Valmennuksen eri osa-alueilla oli käytössä alojensa asiantuntijat. Maajoukkueen päävalmentajana toimii aiemmassa päivityksessäni esiintynyt Billy Walsh. Fysiikkavalmennuksesta vastasi herrasmies, jonka nimeä en saa enää mieleeni. Kyseinen kaveri kuitenkin vastasi Irlannin nyrkkeilijöiden, yleisurheilijoiden ja taekwondon ottelijoiden fysiikkavalmennuksesta. Tässä kohta Irlannin malli toi mieleen HUMU:n visiot, joissa toimitaan yli lajirajojen. Teknis-taktisesta valmennuksesta vastasi Zaur Antia, joka aikaisemmin toimi Georgian maajoukkueen valmentajana. Nyrkkeilyoppinsa Antia sai Neuvostoliitossa. Lisäksi Irlannin edustusringin käytössä oli fysioterapeutin, urheilupsykologin, urheilu-urakonsultin ja lääkärin palvelut. Valmennusryhmään kuului myös “Performance Analysist”, joka analysoi nyrkkeilijöiden kilpailusuorituksia. Analyysilomakkeesta kävi ilmi oikeastaan kaikki mitä nyrkkeilijä teki ottelun aikana. Lisäksi harjoituskeskuksen kolmeen korotettuun kehään oli suunnattu 20 videokameraa, jotka taltioivat urheilijoiden suorituksia, ja joita voitiin tarvittaessa analysoida.

Zaur Antia vetää koulunyrkkeilyä

Zaur Antia vetää koulunyrkkeilyä

Irlantilaisten harjoittelussa ei ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Harjoittelun teho, määrä ja intensiteetti olivat vain korkeammalla, kuin Suomessa. Teknis-taktisesta valmennuksesta vastaavan Antian johdolla peruasioita kerrattiin joka harjoituksessa. Koulunyrkkeily oli läsnä joka päivä harjoittelussa, muodossa tai toisessa. Vaikka harjoittelun intensiteetti oli korkea ainakin Suomeen verrattuna, oli harjoitusten ilmapiiri kuitenkin positiivinen. Valmentajat osasivat vaatia sekä viljellä huumoria sopivassa suhteessa. Kyseessä onkin tietoinen linjaus, joka käy ilmi irlantilaisten valmentajien koulutusmateriaalista. Toki harjoittelussa oli jotain ihan uuttakin, mutta siitä joskus myöhemmin.

Ehkä suurin ero Suomen ja Irlannin nyrkkeilyssä on kulttuurissa. Toki Irlannilla on huimat perinteet nyrkkeilyssä, mutta menestys ei tule ilmaiseksi. Olympiavoittajat tai -mitalistit ovat oikeasti sankareita. Viimeisenä leiripäivänä Antia tuli tohkeissaan luokseni. Zaur alkoi saman tien esitellä lyhyttä ja jäntevää nuorukaista. Georgialainen toisteli vain lausetta – he is a olympic champion! Kyseessä oli Ryan Burnett, joka voitti viime kesänä nuoriso-olympialaisissa, Singaporessa nyrkkeilyn alle 49 kilon sarja. Burnett oli todella sähäkkä iskijä ja mukavan tuntuinen kaveri. Kävi ilmi, että hän oli ensimmäistä kertaa salilla kahteen kuukauteen toivuttuaan selkävammasta. Kun kyselin, että miltä tuntuu palata salille, niin nuorukainen kertoi silmät loistaen, että se on mahtavaa. Harjoituskeskuksen seinillä oli erilaisia “Wall of  Honour” tauluja, johon oli kirjattu kaikki olympia- ja arvokisamitalistit. Lisäksi seiniä koristi arvokisamitalistien sloganit ja motivointilauseet.

Ei ***** mihin me ollaan taas jouduttu

Ei ***** mihin me ollaan taas jouduttu

Oli jotenkin epätodellista seurata harjoituksia, kun läsnä oli koko ajan useita arvokisamitalisteja. Mukana oli esimerkiksi niin olympiahopeamitalisti Kenny Egan, kuin ehkä maailman paras naisnyrkkeilijä Katie Taylor. Egan oli erittäin avulias ja miellyttävä kaveri, ja Taylor puolestaan todella kova luu. Viisi Euroopan mestaruutta ja kolme Maailman mestaruutta kertonee kaiken oleellisen Taylorista. Tulee kuitenkin muistaa, että myös arvokisamitalistit ovat ihmisiä. Olen varma, että esimerkiksi viime vuoden EM-kakkonen Darren O’neill muistaa, että kuka on Suomen Ville Hukkanen. Leirin keskivaiheilla pidetyssä otteluharjoituksessa O’neill ja Hukkanen iskivät toisiaan surutta. Niskan päälle jäi kuitenkin Hukkanen, joka muutaman kerran satutti kunnolla O’neilliä.

Sparreista puheenollen, niin ei suomalaisilla mitään hätää ollut. Suomalaisten taitotaso kestää vertailun kv.tason nyrkkeilijöihin. Erot syntyvät kokemuksen, rutiinin, kv.kontaktien ja arjen perusharjoittelun muodostamasta yhtälöstä. Suomalaiset voivat voittaa arvokisamitaleita siinä missä irlantilaisetkin, mutta todennäköisyys sille on vain pienempi. Kyllä Suomestakin voi menestykseen ponnistaa, sillä esimerkiksi Matti Koota jäi voitolle viimeisen otteluharjoituksen jokaisessa erässä. Leirin loppupalaverissa käytiin läpi vielä sparrien intensiteettiä, ja urheilijat arvioivat että tällä leirillä sparrien intensiteetti oli noin 80%. Edellisen Irlannin reissun sparrit olivat kuulemma tapposparria. Toki silloisen leirin ajankohta oli lähempänä kilpailuita. Leirin loppukolmannekselle osallistui myös Ruotsin joukkue. Länsinaapurin iskijät ja irkut selvittelivät välejään oikein antautumuksella. Yhden otteluparin kohdalla sparri piti jopa keskeyttää, kun pojat kävivät oikeasti tappelemaan kehässsä.

Olisi niin helppoa huokailla, että siellä Irlannissa kaikki on niin hyvin, ja me ollaan täällä Suomessa tuulessa ja tuiskussa. Se olisi kuitenkin vain turhaa itsesäälissä kieriskelyä joten jätän sen väliin. Billy Walsh selvitti suomalaisille irlantilaisen nyrkkeilyn nykytilaa, sekä myös 2000-luvun alkutilaa. Muutos tapahtui vuonna 2003, jolloin perustettiin High Performance valmennusryhmä ja -järjestelmä, jonka takana oli taloudellisesti Irish Sports Council. Lähtökohdat tuolloin olivat hyvin samankaltaiset, kuin Suomessa tällä hetkellä. Walsh kertoi, että suurin työ oli lajikulttuurin muuttamisessa ja kehittämisessä. Walsh kertoi avoimesti, että 2000-luvun alussa irlantilaisia ei haluttu oikein mihinkään kv.leireille, koska nyrkkeilijät ja valmentajat vain ryyppäsivät leireillä. Muutos kuitenkin tapahtui, niin seuratasolla, kuin kansallisella tasollakin. Irlannin mallissa kaikki kulminoituu siihen, että tulee uskoa omaan työhön ja valmennusjärjestelmään. Kilpailusuorituksessa ensisijainen tavoite on tavoitella parasta mahdollista omaa suoritusta, ei lopputulosta. Irlantilaisten ydinajatus kiteytyy sanoihin Believe, Perform ja Achieve. Sanat koristavat eri muodoissaan niin harjoitussalin seiniä, kuin valmentajien asusteitakin.

Believe - Perform - Achieve

Believe - Perform - Achieve

Juttelin leirin aikana irlantilaisten valmentajien, sekä Ruotsin päävalmentajan, Majid Jelilin kanssa. Oli mielenkiintoista, ja toisaalta samalla myös lohdullista huomata, että he painivat aivan samojen haasteiden edessä, kuin suomalaiset virkaveljet. Lasten ja nuorten kokonaisliikuntamäärät ovat liian alhaiset, lopettamisprosentti A-B-juniori-iässä on liian korkea ja nyrkkeilijöiden määrä on liian vähäinen. Ruotsin nyrkkeilyn tilanne on varsin lähellä suomalaisen nyrkkeilyn tilaa. Jossain määrin Suomessa tilanne on jopa parempi. Johtuen osittain Ruotsin lainsäädännöstä ammattinyrkkeilyn suhteen.

Irlannin nyrkkeilyn numeroita. On suorastaan hämmästyttävää, että valmentajat kertoivat Irlannissa olevan vain noin 80 yleisen sarjan miesnyrkkeilijää. Nyrkkeilyseuroja 4,5 miljoonan asukkaan Irlannissa on noin 300. Kilpailevia juniorinyrkkeilijöitä on Irlannissa yli tuhat. Tämän vuoden miesten EM-kilpailuissa iski Irlanti kaksi mestaruutta. Vuosi sitten Irlannin saalis Moskovan EM-kisoissa oli viisi mitalia. Pekingin olympialaisissa irlantilaiset saavuttivat kolme mitalia. Aika hyvin maalta, jossa on alle viisi miljoonaa asiakasta.

Perusduunia

Perusduunia

Kulmassa.fi sivustolle tulee vielä laajempi ja virallisempi artikkeli tästä reissusta, joten stay tuned..

Nyt kun on kehuttu Irlannin hienoa systeemiä, niin on aiheellista muistuttaa, että osataan sitä Suomessakin. Olen viime aikoina käpistellyt kahta varsin tuoretta suomalaisen nyrkkeilyn tuotosta. Ehdin lukemaan Juha Sauraman kirjoittaman “Nyrkkeilyseuran yhteisöllinen johtaminen” teoksen loppuun Irlannin reissun aikana. Erittäin mielenkiintoinen teos, jossa käsitellään nyrkkeilyseuran johtamiseen liittyviä asioita. Kirjassa käsitellään niin nyrkkeilyn kokonaisvaltainen valmennusprosessi, kuin nyrkkeilyseuran johtamiseen liittyvät haasteet lähitulevaisuudessa. Toinen teos on Antti Latva-Kyynyn pitkään ja hartaasti valmistelema “Nyrkkeilyn taito” dvd. Itseasiassa olen ehtinyt tutustua vain dvd:n mukana tulevaan vihkoseen. Tietäen dvd:llä mukana olevien nyrkkeilyn tietotaidon, niin ei tarvitse kauaa pähkäillä tekijöiden kompetenssia nyrkkeilyn opettamisessa.

Suomalaisen nyrkkeilyn parissa toimivien akuutista masennuksesta huolimatta näkisin tulevaisuuden kuitenkin valoisampana. Vaihtoehtoja nyrkkeilyuran toteuttamiselle on huomattavasti enemmän, kuin 10 vuotta sitten. Ja uskon myös lähivuosien tuovan lisää suomalaista nyrkkeilyyn liittyvää aineistoa tai teoksia.

Jostain merkillisestä syystä jo Irlannissa soi päässä yksi raita, ja yksi sen nimenomainen lause. Eriskummallinen juttu, sillä en artistia tai kyseistä kappaletta kuuntele oikeastaan koskaan. Viime päivinä olen kuitenkin rallatellut tätäkin viritystä.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=8a0HoHjcnHw[/youtube]

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys