Push it to the limit!

kuva_antonk_att_009

Loppuverrana leuan loksutusta.

Päivät täällä lämpimässä käyvät vähiin. Vielä ehdin pari päivää painaa suoli pitkänä American Top Teamin kanssa, ennen kun on aika palata Suomeen, ja kotisali-GB:lle, missä Sammyn johdolla alkaa tiukka viimeistelyrumba. Tähtäimessä Cage 14, lauantaina marraskuun 20. päivä  Barona areenalla, missä ois tarkoitus olla timmis valmiudes. Tarkoitus on myös toivottaa Tim Radcliffe (9-3) tervetulleeksi Suomen vierailulle ja tarjota kaverille kunnon löylyt, niin kuin härmässä hyviin tapoihin kuuluu.

Tietokoneella ei ole paljoa tullu lusittua, kun sitä ehtii sitten kylmää ja pimeetä pakoillessa tekemään tarvittaessa kotonakin. Senpä takia ei oo tullu tätä blogiakaan tän säännöllisemmin raapusteltua. Vois nyt tässä loppumetreillä jotain pientä raporttia touhuista näpytellä, ja samalla rauhoitella niitä levottomia sieluja, jotka epäilevät,  että tuhlaajapoika olis sortunu vaan – Mänäzgeri-Ollia lainatakseni – “ryyppää ja panee”…

Niiku vanha sanontakin sanoo – alussa aina vaikeaa, lopussa sitten kiitos seisoo. Niin tää mun treenimatkakin alkukankeuden (vai pitäiskö täs kohtaa sanoo pehmeyden?) jälkeen lähti sujumaan paremmin kuin uskalsi edes kuvitella. Elimistö on kestänyt – pakollisia kolhuja  ja naarmuja lukuunottamatta – tosi hyvin kovaa treenitahtia, ja oon saanut treenata ehjempänä, kuin pitkään pitkään aikaan. Tämän seurauksena fiilikset ovat olleet aivan huikeet , kun treeneissä tulee niitä arvokkaita onnistumisia, parrasvalojen loisteesta tuttujen jamppojen kans nujutessa.

kuva_antonk_att_017

Bongasin vesipuhvelin juomassa.

Sen lisäksi myös niitä epäonnistumisia, kun täällä jätkät on sen verta kovia,että aina löytyy joku joka on jollakin osa-alueella mua parempi. Epäonnistumisia tarvitaan palauttamaan mieleen miten kovasti niitä töitä pitäs tehdä, jos tahtoo saavuttaa huipun, potkien tekemään asioita niin, että moinen ei pääsisi toistumaan. Nukahteluun tai tsillailuun ei ole sparritreeneissä täällä varaa, vaan keskittyminen täytyy joka kerta virittää äärimmilleen, muuten soi omissa ja kovaa.

Ei o aikaa miettiä miten paljon väsyttää, ja paljonko pitää alkaa säästeleen et jaksais erät loppuun. Vain voittaminen ja homman klaaraaminen saa vallata mielen, muuten käy taas kerran niin, että omissa soi ja kovaa! Oon saanut täysin keskittyä treenaamiseen, ja samalla palauttaa mieliin miten älyttömän nastaa tää touhu parhaimmillaan on. (Kun ennen tätä, viimeisen vuoden ajan on joutunut treenailemaan enemmän tai vähemmän puolikuntoisena, tärkeintä työkalua, oikeaa käpälää parannellen ja varoen). Lähes päivittäin toistuva tunne siitä että tänään oon parempi vapaaottelija kuin eilen, ruokkii motivaatiota panostamaan siihen mistä todella diggailen! Usein voi huomata käyvän niin, et mitä enemmän tekee uhrauksia jonkin asian eteen, sitä enemmän se antaa sulle vastineeksi…

Treenitahti on täällä hemmetin kova, ja treenejä on tyrkyllä enemmän kuin kukaan pystyisi handlaa. Senpä takia oman kehonkielen opettelu ja kuuntelu on melkosen keskeisessä osassatätä palettia. Tasapaino on tässäkin kohtaa ainoa oikea keino, kun treenitahti on nostettu sinne sietokyvyn rajamaille, missä pitääkin oppia skulaamaan melkosen hyvin, jos mielii tässä hommassa oikeesti pärjätä ja mennä pitkälle.

kuva_antonk_att_019

I gotta prove myself - tuumailee Hector tulevasta titteliottelusta Aleksander Shlemenkoa vastaan.

Sen sijaan että tartteis soitella puhelimen muistiota läpi, houkutellakseen jonku kaveriks jumpalle, ATT:n salilla joutuu useinki kieltäytymään, ettei pukkaa jo neljättä jumppaa samalle päivälle. Eihän se oo se määrä, vaan enemmänkin laatu, ja sitäkin on täällä kyl tarjolla, sekä huipputasokkaiden ammattiottelijoiden, että -valmentajien toimesta. Teamin henki on tosi hyvä, meitsi on otettu avosylin vastaan, pienen alkumittailun ja ihmettelyn jälkeen…  …ne kutsuu mua Werewolfiksi… …ei hajuakaan miksi.

Mun jumpat täs viimesen, reilun 4 viikon aikana on menneet jotakuinki sillai, että:

Maanantaina virkein mielin tai ei, siinä 11 kieppeillä boksinkia, välineharjoitteluna Howard Davis Jr:n kanssa. (Äijä on yks mun esikuvista sekä kamppailijana, että ihmisenä. Yks taitavimpia ja fiksuimpia nyrkkeilijöitä, mitä täl pallol on bograillu, ja monipuolisesti itseään toteuttava äijä muutenki. Howard mm. promotoi omaa vapaaotteluorganisaatiota, soittelee taitavasti 4 eri instrumenttia jazz-bändissä jne jne.)

klo 12 painitreenit, Kamin johdolla (teamin painikoutsi), joissa drillataan noin 5x5min alasvientejä, ja puolustamista, ja sitten toiset 5x5min “livenä” pystypainia. Loppuun sitten 5 min varjoa, jonka sekaan tulee tolkuton määrä sprwleja sekä shootteja. Loppusilaus viivajuoksuilla, ettei vaan jäisi mehuja käyttämättä… Illalla sitten kevyttä tekniikkadrillailua, päävalmentaja Ricardo Liborion vetämänä. Melkosen pätevä ukko, ja yksi arvostetuimmista vapaaotteluvalmentajista.

Tiistai on viikon eka sparripäivä, pystyottelupainotteinen, siinä klo 12 aloitellaan. Yhteiset lämmöt, eka erä parivarjoa/nyrkkeilyä, ja sitten mennäänki jo lujaa sellaset 8x5min yhteensä. Illalla mahdollisesti drillailua, jonkun otteluun valmistautuvan jampan kans, tai välineitä thaikku-koutsin kans, joita on salilla nykysin 3, tai sitten voimailua..

kuva_antonk_att_024

Hector tsekkaa Katelin "kesämahan" kondiksen ja matskun.

Keskiviikkoaamulla on kova kondistreeni, jossa yhdistellään lajinomaisia ja vähemmän lajinomaisia ärsykkeitä, miinuutin välein vaihtuvilla teemoilla, 5min eriä, kuutisen kappaletta. (Vetäjänä on Stefane, teamin oma kondiskoutsi, joka osittain vastaa ukkojen kondis- ja voimaharjoittelusta, osa jätkistä käy erillisellä salilla hinkkaa training for warriors-henkistä kuntoilua). Iisimpänä vaihtoehtona välineitä Howardin kans, tai kevyempi pystypaini jumppa Kamin johdolla. Illalla rullataan taas vapariin soveltuvaa jiu-jitsua “Libon” johdolla, “Tagarellan” avustaessa..

kuva_antonk_att_040

Ailton hurjana kondis jumpalla, Fefe saa kyytiä, ja Stefane vaan piiskaa lisää vauhtia.

Torstaina sparrataan taas siinä puoliltapäivin, enempi vaparivarusteilla, kuin tiistisin, jolloin mennään kovempaa pystyssä isommilla tyynyillä. Oon saattanut läiskiä pistareita ja opetella pitämään käsiä ylhäällä howardin kans jo ennen sitä. illalla usein huilia ja akkujen latailua porealtaalla, tai sit vaparihöntsäilyä Randyn kans…

kuva_antonk_att_054

Howard koutsailee, ja "Pit Bull" koittaa pysyä näppärän pikkubograajan vauhdissa, taustalla toinen brassimörökölli-Tibau odottelee vuoroaan.

Perjantaina aamusta 10:30 thaikkutreeniä Chan johdolla (teamin thaimaalainen muaythai-koutsi) Perinteisestä thaikusta poiketen,
liikkumiseen kiinnitetään huomiota vapariin soveltuvalla tavalla, ennen tempun suorittamista ja jälkeen heti kans.. …puolilta päivin on “Parrunpinhan vetämä” vaparigräplinki-treeni. Noita ei molempia jaksa millään,  eli joutuu kiperään valintatilanteeseen. Illalla hinkataan taas jiujitsutekniikka ja -strategiaa Mestre-Liborion opastuksessa, paitsi viime perjantaina meni ilta ihan muissa puuhissa, kun hinaaja oli vieny mun auton… …mutta se onki jo sitten tarina erikseen.

kuva_antonk_att_059

Meitsi ja Ricardo Liborio, ATT:n pääkoutsi ja "isä". Hemmetin mukava äijä, jeesaillu mua paljon täällä.

Lauantaina vielä kynnellekykeneville viikon viimeinen “blokeio” eli vapariparri siinä yhden maissa, jossa käy selvästi vähemmän jengiä kuin aiemmissa. Sitten onki viikko pulkassa, ja on aika vaihtaa vapaalle sekä viihteelle….

Vapaa-ajalla on tullu hengailtua jäbien kans, tsiikaillen matsi-iltaa, tai tutustuen paikalliseen yöelämään, clubeihin ja baareihin. Ollaan käyty järjettömän kokosissa ostoshelveteissä, ja tietty piitsillä polskimassa turkoosissa suolavedessä… Cage-promoottori Pasikin oli tossa lomailemassa Miamissa perheineen. Käytiin Pasin kanssa yks ilta ihmettelemässä paikallista kansallisurheilua, kun Miamin Delffiinit pelasivat american jalkapalloa Uuden-Englannin Patriootteja vastaan. Melkosen huikee show, ja tunnelma. Punaniskat oli aivan liekeissä, jo päivällä parkkiksella aloitettujen grillibileiden ja lukemattomien ensimmäisten samanlaisten nostattamina…

kuva_antonk_att_076

Treenisalin lähellä on Quiet Waters Park, missä yks kolmesta lammesta on pyhitetty wakeboardingille. kuvan oikealla puolellaon skeittiparkki, ja muita lepposii aktiviteettejä.

Jalalla ei montaakaan kertaa skodittu pelivälinettä, ja pallo oli enneminki jokin tötterö, hämmentävää? Matsin jälkeen käytiin sitten Hard Rock Casinolla, Pasin lempparimestoilla, eli pokerihuoneella läiskimässä korttia. Ihan kliffa reissu kaikenkaikkiaan, ja mielellään tuun tänne takas, jos vaikka enskerralla pääsis ottaan matsiakin… Tästä on hyvä palata kotiin, tapaamaan rakkaita, frendejä ja tuttuja. Nähddän taas vapaaottelun merkeissä GB:llä ta Cagessa!

Peace!

kuva_antonk_att_148

Ja lopuksi, mitä ois jenkkireissu ilman perinteisiä: tienvarsi-dineri ja kunnon läskit!

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys