Blogin tynkää Floridasta

Uteliaisuus, halu kehiityä ja oppia uutta saavat mut liikkeelle, tuttuja ja turvallisia vesistöjä kauemmaksi uimaan, ihmettelemään ja selviytymään valtameressä. Taas mulle järjestyi tilaisuus tulla tänne Floridaan, ison lätäkön toiselle puolelle, jumppailemaan American Top Teamin veijareiden kanssa.

Kävin täällä kertaalleen viimevuonna tutustumassa meininkeihin ja ATT:n porukkaan, kuukauden verran kestäneellä treenireissulla. Kun taaskaan potenttiaalisesta lukijakunnasta yhtäkään ööga-paria ei ole todistamassa toilailuja, niin olisi oiva tilaisuus kaivaa penaalin kirkkaimmat värikynät esille, laittaa henkselit paukkumaan, raapustaa elävää legendaa siitä kuinka homma on piis of keik, ja UFC-starbaoja sekä misuja kaatuu oikeelle ja vasemmalle..

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kirjoitella mitään sankaritarinaa imagoani pönkittämään, taikka fiilistellä, luoden mielikuvia yli-inhimillisestä autuudesta ja onnesta, vaikka moinen viheltely nykypäivänä muodikasta, trendikästä ja siististi kuulia olisikin. Ajatukseni olisi pitää frendit, tukijoukot ja kamppailu-urheilun ystävät jokseenki ajan tasalla kuulumisista, ja ehkä jopa väläytellä otteita paikallisesta vapaaottelumeiningistä ja -kultturista. Kuviakin olis tarkotus räpsiä pällisteltäväksi, mutta New Yorkista tilaamaani kameraa saa vielä jokusen tovin odotella, kunnes juutalaiset saavat parin viikon sapattivapaansa juhlittua, ja raahautuvat takaisin sorvin äärelle..

Alku aina hankalaa

Laitoin mun fillarin rattaat pyörimään, tossa vajaat pari viikkoa sitten, ja lähdin ratsastamaan kohti auringonlaskua. Kaiken piti olla kondiksessa, 5-viikon treenirupeamaa ja samalla marraskuun Cage-otteluun valmistautumista varten. Niin piti, mutta pian sain huomata että ketjut oli jääny rasvaamatta ja kumit pumppaamatta, vaikka oli sitä valmisteluihin vähän tuhlattukin kallista aikaa. Eihän pidemmältä matkalta voi pelkkää alamäkeä odottaa, ellei sitten oo tyhmä, tai muuten vaan turhan mukavuuden haluinen, järjestelmällinen suorittaja..

Onhan se alamäki vaan puuduttavaa ja ykstoikkosta pidemmän päälle, kunnes sekin sitten aikanaan päättyy, pohjalle, mistä on tietty hyvä ponnistaa.. Matkan varrelle pitääkin osua niitä rikastuttavia, opettavaisia ja vahvistavia vastoinkämisiä sekä raskaitakin ylämäkiä, joiden laelta ja seurauksena näkymät on sen verran huikeet, että jokainen rutistus on helposti kaiken sen vaivan arvoinen..Jokainen vetäköön tyylillään, ja jos sellainen puuttuu, niin ainahan voi keskittyä arvostelemaan muita..

Tällä kertaa ehdin sentään lentskariin melko helposti, mutta pitkän ja huolella ilmastoidun matkan seurauksena sain kiukkuisen flunssan, joka kuumehoureiden säestämänä piteli mua aloillaan ja levossa ensimmäiset 5 päivää. Kun terveys sitten alkoi palailemaan, niin täpinöissäni piti tietty alkaa jumppaan heti kauheella vimmalla. Pääsin heti sparrailemaan starboja, kuten JZ Cavalcante, Mike Brown, Brad Pickett… Jälkimaininkeina sain tuntea tässä loppuviikosta melko eriskummallisia kehon reaktioita, ja väliaikaista hermoston jonkinlaista oikosulkua. Kyllä tää tästä..

Innokkuuden pinkeyttä ei juurikaan hillinnyt odottamattoman positiivinen vastaanotto salilla, jonkinlainen maineen tynkä, jonka osittain tietämättäni olin edellis reissun aikana saavuttanut. Ekan viikon treenien onnistumiset nimekkäiden jamppojen laittaessa mut koville.. Jo lähes vuoden remontissa ollut oikea käpälä on myös kestänyt tuhdin suojaviritelmän ansiosta vikisemättä, lähes täysipainoista tärräyttelyä.

ATT:n jäseneksi

Ennen kun pääs nauttimaan näitä endorfiini-/adrenaliini-ryöppyjä, oli kuitenkin hoideltava hieman muodollisuuksia. Täytyi nimittäin allekirjoittaa treeni-diili tiimin kanssa – mänätserin kanssa käytyjen neuvotteluiden päätteeksi – ennen kuin sain astua tatamille. Oli hoideltava majoitus- ja kulkupeli-hässäkät jne jne, sen jälkeen kun olin ekalla viikolla nauttinut sairaana, erään frendin vieraanvaraisuudesta.

Muutin asustelemaan hotelliin, johon ATT:n kautta järjesty edullinen diili, ja kärrynki sain lainaks eräältä frendiltä. Täällä jutut on laskeskeltu kaupunkisuunnittelun kannalta aika pitkälti sen varaan, että jokaisel on se kärry alla, ja postilaatikollakaan et pääse käymään ongelmitta ilman sitä.

Salilla vilisee isoista vaparikehistä tuttuja naamoja, ja porukka on melkosen lunkia ja ystävällistä. Jätkien kans tulee helposti juttuun. On hurjan nastaa, antoisaa ja inspiroivaa vaihtaa kokemuksia ja jauhaa vapaaotteluun liittyvää skeidaa pitkän ja värikkään tien lajin parissa kulkeneiden jamppojen kanssa. Tietotaitoa löytyy salilta aikamoinen pläjäys, ja päästessään vuorovaikuttamaan sen kanssa on tarjolla kaikki tarvittavat eväät oman ymmärryksen, perspektiivin ja osaamisen laajentamiselle. Valmennustiimikin on nyt selkeesti motivoituneempi jeesailemaan, kun ollaan tultu tutuiksi ja musta on tullut tiimin jäsen.

Hommat on saatu hyvälle mallille, aurinko hymyilee, UFC-livelähetys väijyttiin lauantai-iltana hyvällä possella sporttibaarissa.. Seuraavaa viikkoa uusine haasteineen jo täs odotellen, kunhan nyt ensin edellisestä palautuis biitsillä, merivedessä, ja hotellin pihan poreammeessa laiskotellen.. Akkujen latailuun vaaditaan lepoa, hyvät eväät ja mukavata kontrastia treenipyhätön tantereen tömistelylle.

1 comment to Blogin tynkää Floridasta

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys