Kelien puolesta viikko on ollut jätte fint. Ylimenokaudesta huolimatta askaretta on riittänyt. Urheiluakatemian treenit pyörivät vielä normaalisti, ja ohjelmassa oli myös kahdet testit. Keskiviikko oli varattu testejä varten, ja melkeinpä koko päivä Tanhuvaaran reissulla tuhraantui. Akatemian muiden lajien edustajat totesivat automatkan olleen kuulemma mielenkiintoinen. Vajaat pari tuntia samassa autossa Jonin ja Olavin kanssa voi olla äkkiseltään mielenkiintoinen kokemus

Jouduimme lähtemään toisella autolla vähän aiemmin, kun yhdelle nyrkkeilijälle tehtiin lihastasapainokartoitus. Tunnin kestäneessä kartoituksessa tuli ilmi tärkeitä asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota kun harjoitusmäärät kasvavat. Tavoitteellisessa kilpa- ja huippu-urheilussa kartoitus ja erilaiset testit ovat arkipäivää. Marginaalilajeissa näin ei aina välttämättä ole. Kartoituksen tehnyt OMT-fysioterapeutti oli urheilumiehiä ja ammattilainen hommassaan. Kyselin että oliko hän tehnyt minkä verran kartoituksia nyrkkeilijöille, ja oliko hänellä näkemystä tyypillisimmistä oireista tai kehityskohteista. Valitettavasti en ollut kovinkaan yllättänyt, kun hän totesi tämän olleen ensimmäinen kerta. Rohkenin myös esittää arvion, että kartoituksessa ollut nyrkkeilijä oli liikkuvuudeltaan ja lihastasapainoltaan keskimääräistä parempi. Fysioterapeutti pyöritteli vain päätään. Vaikka tuskin se mikään salaisuus on, että lihashuolto, palauttava- ja oheisharjoittelu on Suomessa vähän niin ja näin.

Itse testit aloitettiin normaaliin tapaan nopeustesteillä. Hieman yllättäen tulokset olivat lähes samat, kuin puoli vuotta aikaisemmin. Toki nopeustesteissä juoksutekniikka ja liikkuvuus vaikuttaa paljon, mutta silti pieni yllätys oli, ettei kehitystä juurikaan ollut tapahtunut. Ainakin tarkoitus oli ensimmäisten testien jälkeen myös panostaa harjoittelussa liikkuvuuden kehittämiseen. Mielenkiintoisempaa oli se, että juoksu- ja heittopaikalle ilmaantui venäläisiä yleisurheilijoita, jotka olivat olleet pari viikkoa leirillä Tanhuvaarassa. Toisaalta oli ihan hyvä, että kaikki näkivät minkälaiselta urheilijat näyttävät. Ilmeisesti Venäjällä kebab ei kuulu urheilijoiden ruokavalioon. Juttelin testaajan kanssa venäläisten harjoittelusta, ja tämä kertoi heidän vetäneen todella kovia harjoituksia parin viikon aikana. Tai ainakin suomalaisen silmin harjoitteet olivat kova tehoisia. Testaaja kertoi myös porukan korkeushyppääjän leiskautelleen yli 220 Tanhuvaarassa, ja että ennätys oli 236. Mielenkiintoista oli myös, että testaaja kertoi tulleensa siihen johtopäätökseen, että harjoittelukulttuuri taitaa olla toisenlainen Venäjällä.

Kun kennot oli keräilty ja vähän huilattu, niin siirryttiin testiaseman puolelle ja nopeusvoimatesteihin. Mitään rakettitiedettä ei kuitenkaan tarvittu, vaan kyseessä oli vakioituneet staattiset- ja kevennyshypyt. Positiivista oli, että kaikki paransivat oleellisesti tuloksiaan. Parhaimmilla kehitys oli yli 20% tuloksessa. Tosin urheilijoiden viitearvoihin vertaamalla, ei tuloksilla vielä kuuhun mennä. Suunta on kuitenkin oikea. Hyppyjen lomassa suoritettiin antropometriset mittaukset, eli pituus, paino ja rasvaprosentti. Samalla oli aikaa taas jutella toisen testaajan kanssa. Hän kertoikin, että Harri Hakkarainen oli juuri päivittänyt Jääkiekkoliiton testipatterit, ja että Hakkarainen oli tehnyt hyviä uudistuksia. Testaaja kyseli myös, että olisiko kenties nyrkkeilyssäkin tarvetta testipattereiden päivittämiselle. Ajattelin keskustelun jatkamisen olevan turhaa, ja totesin vain, että tarvetta saattaisi olla.

Myhkäinen alkuverra

Testaamista hoiti kaksi eri testaajaa, ja olikin erittäin mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia heidän kanssaan. Molemmat kun työskentelevät testaajina ja ovat siten päivittäin tekemisissä kilpaurheilun kanssa, niin näkemystä ja kokemusta on ehtinyt kertyä. Toinen testaaja toimii myös erään lajiliiton puitteissa, ja omaa aika realistisen kuvan nykyurheilusta, ja siitä kuinka liikuntatottumukset ja liikunnalliset valmiudet ovat muuttuneet urheilevilla nuorilla. Testit päätettiin kaikkien suosikkitestiin, eli epäsuoraan maksimaalisen hapenottokyvyntestiin kuntopyörällä. Kun ottaa huomioon, että kyseessä oli peruskuntokauden lähtötasoa määrittävät testit, niin kahden kokeneimman nyrkkeilijän tulos oli hyvä. Vaikka kuntopyörällä tehtävä testi ei ole ehkä se optimaalisin nyrkkeilijälle, niin yli 61 millin tulos juniorille on aika hyvä. Ja mikä oleellisinta, niin kaikki paransivat tulostaan. Kaikki myös selvisivät hengissä testeistä, ja ehkä kovin koettelemus olikin istua kuumassa autossa paluumatka.

Torstaina palauteltiin testeistä, ja perjantaina tehtiin vielä peruskestävyystesti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan juostiin 10 kilometriä mahdollisimman nopeasti, mutta syke ei saanut nousta yli 160 lyöntiin minuutissa. Testin tarkkuus ja todellinen merkitys lensi roskiin siinä vaiheessa, kun osalla ei ollut sykemittaria, tai pattereita. Silmämääräisesti arvioiden ja kokemuksen perusteella sanoisin, että juoksu tapahtui jotakuinkin niissä sykerajoissa, kuin tarkoitus oli. Toki ne ketkä juoksivat sykemittarin kanssa, niin saivat pidettyä vauhdin oikeana. Testin ajankohta ei ollut mitenkään hyvä, sillä osa valitteli edelleen olevan jumissa keskiviikon testeistä, ja kun lämmintäkin oli yli hellerajan, niin olosuhteet eivät ainakaan olleet optimaaliset. Lenkki vedettiin kuitenkin läpi, mutta aikaa kului enemmän kuin olin ennakolta arvioinut. Testin ajoittuminen viikon loppupuolelle ja viikon aiempi rasitus varmasti vaikutti tulokseen. Keskiviikon testeissä olleiden tulokset fillaritestissä olivat sitä luokkaa, että kyllä niillä kiertää kympin aika äkkiä peruskestävyysalueen rajoissakin.

Tehtävä suoritettu

Suomen pelit loppuivat jääkiekon MM-kisoissa. Maalinteossa on suuria vaikeuksia, ja putoaminen jo puolivälierissä on kirvoittanut keskustelua suomalaisen jääkiekon valmennuksesta. Tavoilleen uskollisena Urheilulehti on ruotimassa suomalaisen valmennuksen puutteita. Toki maalinteossa on selviä ongelmia, ja ainakin jotain uudistuksia valmennukseen olisi syytä tehdä. Urheilulehden artikkelissa kritisoidaan sitä, että juniorivalmennuksessa on annettu liian suuri painoarvo oheisharjoittelulle, testaamiselle ja mielikuvaharjoitteille.  Jos maalinteolle ei ole annettu riittävästi painoarvoa, niin kyllä mielestäni silloin on kyse teknis-taktisen harjoittelun epäkohdasta, jopa virheestä. Nykyisessä ajankuvassa urheilevat nuoret ovat liikunnallisilta valmiuksiltaan heikoimpia kuin esimerkiksi 30 vuotta sitten. Samoin jääkiekko on lajina kehittynyt, ja sen myötä myös vaatimukset urheilijoita kohtaan ovat kasvaneet. Suomalaisen maalintekemisen vaikeudesta kertova artikkeli päättyy näin;

Jääkiekkoilijamme eivät ole enää parhaimmillaan hyökkäysalueella. He ovat parhaimmillaan Vierumäen testilaboratoriossa. Kerrankin suomalainen jääkiekkoilu on onnistunut jossain.

Tämä onkin mielenkiintoinen juttu. Monesti tuntuu, että Suomessa ei osata suhtautua testaamiseen oikein. Joko se menee yli, ja tärkeintä on, että testeissä vedetään kovia tuloksia. Tai sitten testaamisen tärkeyttä vähätellään. Testaaminen on kuitenkin osa huippu-urheilua, ja silloin kun puhutaan huippu-urheilusta, niin siinä ei ole varaa arvailla tai turvautua mutu-menetelmiin. Nyrkkeily on kuitenkin siitä metka laji, että vaikka lajissa fyysisiä vaatimuksia onkin, niin pelkillä testituloksilla ei pitkälle pötkitä. Näkisin että nyrkkeilyssä suoritusvalmiuden merkitys korostuu. Joskin tulee myös muistaa, että suorituskyky vaikuttaa paljon myös suoritusvalmiuteen. Jos puhutaan maajoukkueurheilijasta, joka ei tiedä henkilökohtaisia sykerajojaan tai vaikkapa omaa aerobista kynnystään, niin puhutaanko silloin huippu-urheilijasta? Tai kuinka moni tuntee omat tehoalueensa sykerajojensa puolesta, ja oman kehon tuntemus on sillä tasolla, että tietää harjoittelevansa oikealla tehoalueella?

Lopuksi suora lainaus suhteellisen tuoreesta suomalaisesta opuksesta;

Hyvä valmentaja hallitsee fysiologian perusteet niin hyvin, että osaa missä tahansa olosuhteissa, ja millä tahansa välineillä kehittää urheilijan fyysisiä ominaisuuksia. Lajitekniikkaa kehitetään biomekaniikan periaatteiden mukaisesti niin, että harjoittelussa tulee huomioiduksi urheilijoiden ikä, taito- ja suoritustaso.