Shukokai karaten MM-kilpailut 2010 Portugal

Aika rientää mutta tässä olis nyt viimeinkin tarjolla tarinaa Portugalista

10.5.2010 Maanantai
Istuimme Tuovin Lassin(LrNMKY:n valmentaja) ja Juha Metsämuurosen(kumppanini busineksessa) kanssa suunnittelemassa Namikan A-nuorten kesäkauden harjoittelua kun sain puhelun sensei Pursiaiselta. Vastasin ja minulle selvisi että tuhkapilvien takia sensein kone ei ollut koskaan lähtenyt kohti Portugalia ja uudesta lennosta ei ollut hajuakaan. Lopetin puhelun ja totesin tämän vuoden MM-kisojen olevan vielä kaikkea muuta kuin varmat.

11.5.2010 Tiistai
Aamuyöstä otimme Annen ja sensei Esa Kaplaksen kanssa suunnan kohti Helsinki-Vantaan kenttää. Varmuutta lennon lähtemisestä ei ollut, mutta jostain syystä olo oli luottavainen. Kentällä meille selvisi että lento lähtee joten fight mode päälle ja koneeseen.

Suoritimme välilaskun Lontoossa ja jatkoimme siitä kohti Lissabonia. Matka sujui ilman ongelmia, lennot olivat ajallaan tuhkapilvistä ei näkynyt häivähdystäkään.

Olen ollut Portugalissa kilpailemassa aikaisemminkin vuonna 2001. Silloin kyseessä oli EM-kisat ja opin ainakin yhden asian. Portugalissa ei aikataulut ja kellon ajat tarkoita aivan samaa kuin meillä Suomessa. Niinpä matka lentokentältä hotelliin koki pieniä käynnistymis vaikeuksia ja odottelimmekin bussin lähtöä hyvän tovin. Onneksi kentällä pyöri jo muiden maiden maajoukkueita joten aika kului rattoisasti kuulimisia vaihdellessa.

Hotellille päästyämme moikkailimme lisää tuttuja, asetuimme huoneeseen ja lähdimme hankkimaan kisaevästä sekä hieman iltapalaa. Illan syömisiä rajoitti tietenkin seuraavana päivänä luvassa ollut punnitus, onneksi painon kanssa ei ollut suuria ongelmia joten kykenin syömään nälän pois.

12.5.2010 Keskiviikko
Keskiviikko päivälle oli ohjelmassa päävalmentajien leiri, punnitus ja tervetuliais illallinen. Leiri ennen kisoja voi kuulostaa oudolta mutta tässä kohtaa termillä leiri tarkoitetaan neljän Shukokai karaten maailman päävalmentajan valmentamaa ideariihtä. Treeni ei ole kovinkaan kovaa tarkoituksena on vain saada maistiaiset siitä mitä teknistä osa-aluetta kukin päävalmentaja tällä hetkellä työstää ja kehittää.
Leirin loppuvaiheessa Suomen joukkue pääsi sitten puntariin. Painon kanssa ei ollut minkään näköisiä ongelmia joten puntarista kirkkaasti läpi, tankkaamaan ja treenaamaan leiri loppuun.

Illalla leirin jälkeen olikin sitten luvassa illallinen joka tietenkin oli hieman vähempi ruokaisien päivien jälkeen erittäin tervetullut. Keittiöhenkilökunnan ihmetellessä pastan häviämistä tarjoilupöydästä kävi selväksi että muutama muukin karateka tykkää tankata kilpailu suoritukseen pastalla. Ravintolan henkilökunta päivitteli ja ihmetteli ääneen sitä kuinka paljon meidän porukka oikein syökään. Illallisen jälkeen sänkyyn ja valmistautumaan ensimmäiseen kilpailu päivään.

13.5.2010 Torstai
Ensimmäinen kilpailupäivä antoi muistutuksen siitä minkälaisella asenteella kilpailijan kannattaa olla kilpailupaikalla. Kun päivä saatiin käyntiin 1,5 tuntia aikataulusta jäljessä oli jo selvää että Portugalin organisaatiolta ei herunut tietoja sarjojen alkamisajankohdista tai edes siitä missä järjestyksessä milläkin tatamilla sarjoja käytäisiin. Ei siis ollut muuta mahdollisuutta kuin odotella leppoisasti, ilman stressiä ja koko ajan valmiina ottamaan nopeat lämmöt. Kaksi ajatusta jotka loivat uskoa tekemiseeni 1. mestareita ei pikkuasiat häiritse ja 2. kaikki asiat ovat pikkuasioita.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului henkilökohtainen ja joukkue kata sekä joukkue ottelu. Joukkue kata meni tasan niin huonosti kuin pahimmillani pelkäsinkin että se voi mennä. Niukka tappio USA:n joukkueelle ensimmäisellä kierroksella ja kun Jenkit selvisivät finaaliin niin keräilyissä vielä tappio Etelä-Afrikka pohjoiselle ja Suomi ulos kisoista.
Joukkue oli taas tälle kertaa kokenut muodonmuutoksen ja aina kuin kata joukkueessa vaihtuu yksikin mies niin homma lähtee alusta. No nyt näyttää siltä että kata joukkue pysyy kasassa ensi kisoihin asti joten menestyminen ensivuoden EM-kisoissa on jo sen puolesta helpompaa. Ensikerralla valmistautumisessa panostetaan joukkue kataan huomattavasti enemmän kuin tällä kertaa ja uskallan jo nyt luvata että EM-kisoissa taistellaan taas finaalissa.

Henkilökohtaisesta katasta ei ole paljoakaan enempää kerrottavaa. Ensimmäisellä kierroksella sain vastaani moninkertaisen arvokisamitalistin Audun Danielsin. Uskallan väittää että tein yhden elämäni parhaista katoista mutta kovasta yrityksestä huolimatta kärsin 2-1 tappion. Audun putosi lohko finaaleissa pronssi matsiin jonka hän voittikin. Siispä omat kisat tyssäsivät henkilökohtaisessa katassa ensimmäiseen kierrokseen ja katat olivat kaiken kaikkiaan osaltani ohi, oli aika keskittyä joukkue otteluun.

Joukkue ottelussa Suomen joukkue sai ensimmäisellä kierroksella vastaansa Saksan joukkueen, Saksa kaatui ryminällä ilma ongelmia. Itse en Saksaa vastaan ollut mukana ottelemassa vaan odottelin vuoroani vaihtomiehenä. Toisessa ottelussa vastaan asettui moninkertainen arvokisamitalisti, kotijoukkue Portugal. Alkuperäisessä suunnitelmassa minun oli tarkoitus otella ensimmäisenä mutta pienen harkinnan jälkeen luovutin paikkani Rajalan Juhanille. Juhanin ottelu kulki Saksaa vastaan hyvin ja itse olin vielä katan jäljiltä hieman hapoilla joten Juhani ykköspaikalle ja itse vielä vilttiin. Tiukka taistelu Portugalia vastaan kääntyi ikävästi neljännessä ottelussa Portugalin voitoksi Valitettavasti pronssi mahdollisuus katosi seuraavassa ottelussa kun  Etelä-Afrikka etelän joukkue kukisti Portugalin ja eteni finaaliin. Siispä Suomi ulkona miesten joukkue otteluista ja mitalin metsästys sai vielä jatkua.

Ensimmäinen päivä oli osaltani takana joten siirryin paikalliseen kauppakeskukseen ruokailemaan sekä hotelille huilailemaan.

14.5.2010 Perjantai
Kun perjantaina kello soi 6.30 niin tiesin että edessäni tulee olemaan toinen tiukka kilpailupäivä. Nousin sängystä ja suuntasin aamiaiselle ihmettelemään sitä miten kilpailupäivien aamuina aamiainen ei kauhean hyvin tahdo upota. Laihan aamiaisen jälkeen varmistin että edellisenä iltana pakatut tavarat olivat niin kuin pitikin, nostin kassin olalle ja suuntasin bussiin. Bussissa istuessani ja kuunnellessani musiikkia tunsin että tänään olisi hyväpäivä.

Edelliseltä päivältä tutuksi tullut kuvio toimi taas, hallilla sai odotella ilman mitään tietoa mistään aikatauluista. No oletin tilanteen olevan sama kaikilla muillakin enkä kantanut asiasta huolta. Toisena päivänä kilpailuiden alku taisi viivästyä enää vajaan tunnin. Ilmeisesti Portugalilaiset kisa järjestäjät petrasivat suoritusta…tai sitten ulkomaalaiset “apuvoimat” olivat ottamassa tilannetta hallintaan.

Oma sarjani alkoi joskus klo 13 tietämissä ja koska olin saanut haltuuni ottelukaavion oli minun nyt huomattavasti helpompi ajoittaa omaa valmistautumistani otteluihin. Suoritin lämmittelyt omien rutiinieni mukaan ja valmistauduin ensimmäiseen otteluuni.

Ensimmäisessä ottelussa vastaan astui Portugalilainen joka oli itseäni jonkin verran pitempi, mutta kuten ottelun aikana arvelinkin myös fyysisesti heikompi. Ottelu oli omalta osaltani hieman tahmeaa mutta vein matsin kuitenkin yhden pisteen turvin.
Toisessa ottelussa vastaani asettui Etelä-Afrikan Giancarlo Ballossini jonka meriitteihin lukeutuu mm. sarjan maailmanmestaruus vuodelta 2006. Pääni sisällä tunsin taas hallitsevani ottelua vaikka tiukkana kamppailuna ottelu menikin jatkoajalle. Jatkoajalla sain Giancarlon juoksemaan ottelualuetta ympäri ja väistelemään rajanylitystä, huomasin myös selkeitä väsymyksen merkkejä hänen ottelussaan. Nämä asiat yhdessä varmaan edesauttoivat ratkaisevaa pistettä jonka sain hänestä poimittua.

Seuraavaksi oli vuorossa matsi paikasta finaaliin ja vastaan asettui Portugalin Joao Duarte. Joaon meriittilistalta löytyy ainakin MM-pronssia vuodelta 2008. Joaon kanssa olin otellut aikaisemminkin vuonna 2007 EM-kisoissa Ruotsissa. Tuolloin olin lähinnä vastaantulija ja hävisin selkeillä numeroilla, siispä nyt oli revanssin paikka. Ottelun aikana löysin aseet jotka tuntuivat toimivan  ja nousinkin takaa-ajo asemasta voittoon. Joao osoitti myös selviä väsymisen merkkejä mikä edesauttoi loppukiriäni.

Siispä olin otellut itseni juuri MM-finaaliin ja vastaan asettautuisi erittäin tuttu vastustaja sensei Harri Kuismin. Finaalit olisivat vuorossa seuraavana päivänä joten siirryin tankkaaman ja latautumaan seuraavaan päivään.

15.5.2010 Lauantai
Tiedoksi vaan että finaalipäivän aamuna ei aamupala uppoa yhtään paremmin kuin muinakaan kisapäivinä. Edessä oli pitkä päivä, paljon odottelua yhden ottelun takia. Siispä otin hallilla rennosti ja kun hetki oli kypsä rupesin lämmittelemään. Lämmittelyt sujuivat kuten pitääkin ja tunsin olevani valmis taistoon.

Ottelu kahden hyvän ystävän välillä jotka tuntevat toistensa liikkeet läpikotaisin ei varmasti ole yleisölle mielenkiintoisinta viihdettä.
Ottelu oli tasainen ja kuten nämä taistelut yleensä niin tämäkin ratkesi pieneen virheeseen. Valitettavasti virheen tein tällä kertaa minä. Tasatilanteessa tein kielletyn tekniikan ja menetin pisteen Harrille, aikaa oli jäljellä enää vähän ja Harrin teki tyhjäksi kaikki pisteen haku yritykseni. Siispä ansaittu mestaruus Harrille ja ensimmäinen MM-tason ottelu  mitali minulle.

Vaikka kilpailussa tärkeintä ei minulle olekaan voittaminen on voittaminen kuitenkin keskimäärin kivempaa kuin häviäminen…etenkin finaalin häviäminen. Harri on osaava ja kova karateka joten hänelle häviäminen ei harmittanut kuin hetken. Pitkänlinjan karatekana Harri on myös ehdottomasti kultansa ansainnut, Harrin vuosien työ alkaa kantaa hedelmää. Oma hopeamitali pääsee arvoiselleen paikalle palkintohuoneeseeni.

Kisat menivät siis osaltani hyvin ja onkin taas kiitosten aika.
Haluan kiittää Sensei Pursiaista jonka valmennus työ ja usko minuun ovat tehneet minusta sen karatekan joka tänä päivänä olen. Vuosien työ alkaa näkymään myös kilpatatameilla joten ilmeisesti olen jonkun ohjeen seseiltä kuunnellutkin. OSS!

Sensei Esa ansaitsee kiitoksen, sillä hän on se ihminen joka on toiminut alkuun panevana voimana karateurallani. Sensei Esaa on myös kiittäminen siitä että teini-ikäisenä energiani on kanavoitu oikeaan suuntaan, johonkin hyödylliseen. OSS!

Perhe
Äiti,Saija,Seppo,Saara,Piia, Lauri ja Arttu Kiitos tuesta ja kannustuksesta. erityisesti kiitos Portugalissa paikalla olleille, kuulin huutonne =)
Äitille erityiskiitos siitä että pitkään kestäneen jankkaamisen jälkeen antoi Turtleseista innostuneen poikansa osallistua Shukokai karaten peruskurssille. Tänä päivänä ei varmaan kaduta että annoit sen luvan ;)

Timo “hra Tri” Koposta kiitän tuplamavasta päähän joka on motivoinut minua kaikki nämä vuodet.

Juha Metsämuurosta ja Liikunta Origoa kiitän hyvistä treenimahdollisuuksista. Juhan ansiosta teen tänä päivänä unelma työtäni jonka ohessa kykenen treenaamaan erittäin hyvin.

Haluan myös kiittää kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat minua joskus lyönet tai ketä olen joskus onnistunut lyömään. Teille kaikille kuuluu pieni pala mitalistani.

Eniten kaikista haluan kuitenkin kiittää rakasta vaimoani Annea jonka tuki on tärkein yksittäinen tekijä kaikessa mihin elämässäni ryhdyn. Kaikki treenit ja treenimatkat ovat sinun kanssasi olleet helpompia tehdä ja mahdollisuutena on että iso osa olisi jäänyt tekemättä ilman sinua. Kiitos!

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys