American Tails part 1

Kevät painaa päälle, ilmat lämpiää, aurinko paistaa, kisat lähestyy ja tulihan tuossa pyörähdettyä Ameeriikassakin.

Maaliskuun alkupuolella siirsimme Annen kanssa itsemme Suomesta Amerikkaan. Ohjelmassa oli kahden viikon treeni-/lomareissu jenkeissä. Leirillä suomalaisten karatekojen kokonais vahvuus oli 12 henkilöä. Sensei Pursiaisen johdolla tämä Suomalaisten “likainen tusina” näytti mikä on Suomen Shukokai karaten taso ja asetti riman korkealle. Amerikassa pidimme leirin ajan majaa New Jerseyssä ja leirin jälkeen lomailimme Annen kanssa New Yorkissa sekä pyörähdimme pikaisesti maan pääkaupungissa Washington DC:ssä.

Jo 2000 luvun alkupuolelta on New Jerseyssä järjestetty kerran vuoteen leiritys joka kantaa nimeä WCIC  (World chief instructors course), kuten nimestä ilmenee on kyseessä päävalmentajien leiri. Leirin valmentavat Shukokai karaten maailmanliiton neljä päävalmentajaa Shihan Lionel Marinus Etelä-Afrikan pohjoisesta osasta, Shihan Chris Thompson Etelä- Afrikan eteläisestä osasta, Shihan Eddie Daniels Englannista ja tietenkin koko tapahtumaa isännöivä Shihan Bill Bressaw Amerikasta. Huippuluokkaisen valmennuksen lisäksi myös harjoitus kumppanit ovat maailman huippuja mustia vöitä, MM-mitalisteja, ammatti valmentajia ja Shukokai karatelle erittäin omistautuneita ihmisiä.

Leiri oli oikeastaan kaksi osainen keskiviikko ja torstai harjoiteltiin pienemmällä porukalla Shihan Bressawin Dojolla New Jerseyssä Edisonissa. Näihin harjoituksiin ei sekaan mahtunut kovinkaan monta alle mustan vyön omaavaa karatekaa joten lyömisen laatu oli kova. Näinä kahtena ensimmäisenä päivänä kukaan ei oikeastaan valmenna vaan kaikki jakavat ajatuksiaan keskenään…kaikki siis oppivat kaikilta.

Keskiviikko treeni oli kestoltaan suurin piirtein neljä tuntia ja piti sisällään vain impacti harjoittelua(iskutyynyjen lyömistä ja potkimista) . Tähän neljään tuntiin ei sisältynyt vesihuikkaa pitempiä taukoja joten päivä oli jokseenkin rankka. Lopputuloksena erittäin antoisa treeni, veriset rystyset, leveä hymy, muutamia uusia ystäviä paljon lyöntejä vanhojen tuttujen kesken.

Torstai aamuna kun kiipesi sängystä pystyyn huomasi välittömästi että keskiviikkona oli muutamia iskuja tullut annettua ja otettua. Siltikin hymy hiipi väkisin kasvoille…etenkin kun ajattelin niitä kaikkia muita joilla täytyi olla vielä pahempi päänsärky kuin itselläni. Torstaina oli sitten luvassa toinen vajaan neljän tunnin rypistys, tosin erona keskiviikkoon oli se että päivän teemana oli ottelu. Siispä liki neljä tuntia kevyttä, raskasta ja erittäin kovaa sparria maailman parhaiden Shukokai karatekoiden kanssa. Torstainakaan ei paljoa huilailtu joten kahden ensimmäisen päivän jälkeen kroppa olikin jo lepopäivän tarpeessa.

Perjantai kuluikin sitten palautuessa harjoituksista perus turisti touhussa eli shoppailussa.

Viikonloppuna harjoiteltiin lauantaina jonkun paikallisen koulun salissa ja sunnuntaina sitten hotellin isossa kokoustilassa. Nämä kaksi päivää kulkivat perinteisemmän kaavan mukaan jokaisen maailman liiton päävalmentajan valmentaessa oman osuutensa treenistä. Viikonloppuna treeneihin osallistui myös Amerikkailaisia perustreenaajia sekä erittäin vilkkaita junioreita, joten taas oli sali täynnä innokkaita karatekoita.

Olen osallistunut kyseiselle leirille kerran aikaisemminkin ja toinen kerta osoitti sen että tulen jatkossakin osallistumaan kyseiselle reissulle. Vanha viisaus on että pienessä lammessa on helppoa olla iso kala mutta jos todella haluaa olla iso kala täytyy uida meressä…

Atte
atte[at]wippies.com

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys