Rankasti kiirettä ja tiiviit aikataulut. Ilman kalenteria tuskin muistaisi, mitä kaksi viikkoa aikaisemmin on tapahtunut. Ensimmäinen työviikko oli vilkas. En tosin enää muista mitä kaikkea se piti sisällään, mutta sen aikana saatoin todeta lomaviikon olleen onnistunut. Töissä oli mukavaa, ja monista askareista huolimatta pipo ei kiristänyt lainkaan.

Ennen töiden aloittamista ehdittiin käydä yhden päivän “leirillä” Lahdessa, jossa osanotto oli yllättävän runsasta. Tällä kertaa sparrit meni paremmin, mutta jääpusseille oli taas käyttöä. Sain kokea taas deja vu ilmiön, kun “pikku” Kalle mittaili meikäläistä katseellaan, ja kysyi -”millon sä oikein kasvat?”. Kalle on muuten “äijä”, kuten joku muukin salilla totesi. Voisi jopa sanoa, että kyseessä on varsin ponteva C-juniori. No, enimmän turvotuksen laskeuduttua aloitettiin kotimatka. Pieni mutka matkalla tehtiin, kun käytiin katsomassa miten tytöt kurittivat toisiaan Anan hoivissa.  Päivän ohjelma oli ollut ihan reipas, kuten myös palaute

Hienot miehet ja raskas vastuu

Keskiviikon treeneissä oli ihan kiitettävästi porukkaa, kun vielä vieraita tuli Heinolastakin. Vierailla oli selkeä työnjako. Toinen jakoi mielipahaa nyrkeillään, ja toinen verbaalisesti aikaisemmin mainitsemani esimerkkien ja roolimallien suuri rooli tuli esille jutellessani muuan lapsen isän kanssa. Isä kertoi pojan olevan aivan kokeneempien nyrkkeilijöiden lumoissa, ja tahtovan salille joka päivä. Ei huono juttu, jos 10 vuotiaana innostus on tuota luokkaa. Toki myös roolimallien harteilla vastuun taakka kasvaa.

Viikonlopun ohjelman täytti aika tiiviisti TUL-turnaus. Herätys lauantaina 04.00 ja tien päälle 05.00 nokka kohti Helsinkiä. Punnitukset ja lääkärintarkastukset meni nopeasti ja kivuttomasti. Mukava yllätys oli, että hotellihuoneet sai heti aamusta, ja aamupalan jälkeen pääsi heti vähän huilaamaan. Siihen ne mukavat yllätykset jäivätkin. Arvonta tarjoili vähintäänkin haastavat lähtökohdat turnaukseen. Toisaalta, eihän turnaukseen mitään marjoja lähdettykään poimimaan.

Ottelut meni kuten tuloksista ilmenee. Eipä kuitenkaan hirveästi tarvitse hävetä omien edesottamuksia. Kokonaisuutena voisi sanoa, että ilmeisesti kaikkien ruokavalio pitää sisällään puolukoita ja paskanmarjoja

Ostin kisapaikalta mielenkiintoisen kirjan TUL:n nyrkkeilyn historiasta. Ehdin opusta jokusen sivun vielä illalla tavailemaan. Kirja lienee trilogian ensimmäinen osa, ja toivottavasti myös muutkin osat joskus valmistuvat. Suomalaisesta nyrkkeilystä ja sen historiasta kun ei ainakaan liikaa ole kirjoitettu. Kirjassa kerrotaan suomalaisen nyrkkeilyn ensi-iskuista, ja vaikka 1900-luvun alku ei muuten juuri kiinnostakaan, niin suomalaisen nyrkkeilyn alkutaival kuitenkin kiinnostaa.

Katselin finaaleita kollegan kanssa. Onneksi kahvi ja pulla oli hyvää.

Mitä kisoista jäi käteen? Aina oppii jotain. Ensinnäkin, Ola ja Joni on ying ja yang, vai mitä ne oli. Nyt kun Joni ei ollut mukana, niin kaikki muut saivat nauttia Olan jutuista ja huumorista. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta annokset ovat niin tukevia, että Joni lienee ainut kuka ne kykenee kaikki kerralla sulattelemaan. Toiseksi, nyrkkeilyssä pitää olla hurja luonne ja kylmä pää. Kotimatkalla tuumailtiin kisoja ja nyrkkeilyä yleensä Olan kanssa. Fiksu mies tuntuu olevan. Samalla myös muistelin, kun itse olin ensimmäistä kertaa TUL-turnauksessa. Olin aivan kuutamolla kilpailuiden avajaisissa. Ihmettelin, että missä vaiheessa siirryttiin ajassa 30 vuotta taaksepäin. Nykyään nyrkkeily on vain hauska harrastus. Huomatkaa, että edellinen lause ei sisällä mitään poliittista, vaan kertoo enemmän ajankuvasta.

Rankka viikonloppu, mutta ihan hauskaa oli. Päätänpä blogini vanhaan sanaparteen; “Herran pelko on viisauden alku”. Tämän kerran mietelause on moniselitteinen, ja toivottavasti kukaan ei tyydy ensimmäiseen tai toiseen mielikuvaan.