Loma alkaa hiljalleen olla paketissa. Viikon loma kestää vain viikon, mutta kokonaisuutena ollaan plussan puolella. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että laiskottelin ja ostelin koko viikon. En tehnyt kertaakaan ruokaa koko viikon aikana, vaan kävin aina jossain ulkona syömässä. Tätä voin suositella kaikille, joskin töiden alkaessa aikataulujen kanssa voi tehdä vähän tiukkaa. Kiinalaiset ravintolat ovat hyviä, mutta kaksi kertaa viikossa on maksimi niidenkin kohdalla. Ruokailin myös muissa ravintoloissa, mutta niistä ei ole sen enempää kerrottavaa. Viikon puolessa välissä kävin rentoutumassa kylpylässä. Tammikuu on hiljaista aikaa, ja kun 80 % muista asiakkaista oli +60 vuotta, niin meno oli kiitettävän rauhallista.

En viitsi edes laskea, kuinka paljon törsäsin rahaa ostellen lähinnä vaatteita ja kenkiä. Muistelisin joskus lukeneeni, että joillain naisilla on diagnosoitu jonkinlaista sairaalloista shoppailu-vimmaa. Ainakin vielä pidän itseäni pääsääntöisesti miehenä, mutta kyllä ostelu tuntuu lähtevän välillä vähän lapasesta. Kuopiossa pyöriessäni totesin, että on loppujen lopuksi ihan hyvä asua pikkukaupungissa. Tänään oli tarkoitus vain vähän käydä katselemassa, mutta kotona huomasin, että pari kassillista oli tarttunut taas rojua mukaan. Huomenna täytyy varmaan taas vähän tyhjentää vaatehuonetta. Pitäisikö laajentaa vaatehuonetta, vai hillitä ostovimmaa? Kas siinä vasta pulma.

Lomalla on ollut aikaa lukea. Dostojevski on saanut olla vielä rauhassa, mutta Thomas Harrisin “Nuori Hannibal” on ollut helmisettiä. Inhoan kauhuelokovia ja kaikkia “pelottavia” elokuvia. Uhrilampaat ja muut vastaavat jätän aina katsomatta, mutta Nuori Hannibal on loistava. Vaikka Nuori Hannibal elokuva on ainakin minun mielestä vähän pelottava, niin siitä huolimatta tykästyin siihen kovasti. Kuten yleensä, kirja on vielä elokuvaakin parempi. Nuoren Hannibalin kohdalla väkivalta voidaan nähdä oikeutettuna, ja ehkä jopa luontevana jatkumona lapsuuden traumoille. Hannibal ei lässytä, vaan tekee kiistakumppaneista ja muista moraalittomista silppua.

Mistä niitä uusia Fedoreita oikein riittää?

Alkuperäiseen lomasuunnitelmaan kuului, että olisin melkein koko viikon pois salilta. Loppujen lopuksi olin yhden päivän pois salilta tänään salilla oli muiden mukana syksyllä aloittaneita junnuja. Vaikkei pitäisi mennä asioiden edelle, niin luulenpa että kyllä näistä nuorista nyrkkeilijöitä tulee. Nuoria pitää vain ohjailla heti alusta asti oikeaan suuntaan. Esikuvat ovat suuressa roolissa. Hyvässä ja pahassa. Menestyminen on hienoa, ja etenkin yksilölajeissa voittamisella on “aika” suuri merkitys. Jotta menestys jatkuisi, niin tarvitaan tietysti hyvät puitteet, valmennus ja niin edelleen. Niitä korkeammalle nostaisin kuitenkin esikuvien ja omien unelmien merkityksen. Ja esikuvista puhuttaessa, en keksi yhtään parempaa esikuvaa, kuin Fedor Emelianenkon. Vapaaottelijoiden P4P statuksesta voidaan taittaa peistä, mutta en usko kellään muulla vapaaottelijalla olevan suurempaa vaikutusta maansa tuleviin vapaaottelijoihin, kuin Fedorilla. Mielessä on muutama “ihan hyvä sabluuna” näiden asioiden suhteen. Jahka arki koittaa, ja aikaa on, niin käyn asian kimppuun. Joku viisas on kai joskus sanonut, että “Do good, and the others will follow”.

Huomenna pitäisi taas käydä syömässä ja juhlistamassa pyöreitä vuosia. Sunnuntaina on vuorossa lyöminkiä Lahdessa ja Heinolassa. Lahteen ainakin lähdetään revanssihengessä. Saa nähdä kuinka tällä kertaa käy