Vuosi 2009 on takana ja on taas aika katsoa taaksepäin ja todeta vuoden saldo.

Vuosi 2009 on itselleni ollut iso vuosi.
Isoimpana asiana naimisiin meno. Väsytystaistelu tuotti tuloksia ja päätimme viime vuonna pamauttaa naimisiin, vihjailuita ja kyselyitä asiasta olimme kuunnelleet jo muutaman vuoden.
Viime vuoteen kuului myös isona päätöksenä oman yhteisen asunnon osto joka mielestäni oli jopa naimisiin menoa suurempi juttu.

Viimevuoden työskentelin fysioterapeuttina Savitaipaleen terveyskeskuksessa, vuoden vaihteessa sopimus loppui ja oli aika tarttua uusiin haasteisiin. Niinpä vuoden loppuun tai oikeastaan tämän vuoden alkuun tuli kuvioihin oman firman perustaminen.
Pari viikkoa yrittäjä elämää takana ja ainakin vielä tuntuu että ratkaisu oman firman perustamiseksi oli oikea ;). Firmaa ei varmaan olisi syntynyt ilman kumppaneitani Annea (kumppanina elämässä) ja Metsämuurosen Juhaa (kumppani busineksessa ja niin monessa muussa asiassa että kaikkia ei kehtaa edes tunnustaa). Tänä vuonna pitäisi sitten rakentaa asiakaspohja ja vakauttaa firman toiminta (tavoitteita täytyy olla).

Karaten puolella on helpointa verrata kilpailu tuloksia menneisiin ja niiden pohjalta voin todeta suoriutuneeni viime vuonna paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Viimevuodesta mukaan tarttui SM-tason mitaleja sekä tietysti kruununa koko hienolle vuodelle EM-hopea.

Kilpailut eivät kuitenkaan ole tänäkään vuonna olleet ne parhaiten mieleen painuneet karate kokemukset. Parhaimmat hetket ovat olleet treenejä useat niistä sensei Pursiaisen valmentamia.
Erityisesti mieleen on myös jäänyt viimekesän treenit ulkosalla ja etenkin ne treenit joita teimme Annen kanssa kahdestaan.

Viimevuonna aloitimme myös sensei Harrin ja Annen kanssa valmennus toiminnan. Treenit ovat ottaneet paikakseen Kotkan ja treenaajia on ollut mukana mukavasti. Yhtenä tavoitteena treeneillämme oli pitää  maajoukkuetta kasassa jotta tuleviin MM-kisoihin olisi hyvät lähtökohdat. Tässä asiassa olemme mielestäni onnistuneet. Totuus kuitenkin on että nyt kun maajoukkue valmennukset alkavat taas pyörimään on yksittäinen karateka antanut puolivuotta tasoitusta kilpakumppaneilleen jos ei ole treenannut kunnolla heti viime EM-kisojen jälkeen.

2010
No joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään, siispä katse eteenpäin. Vuosi 2010 näyttää kaikin puolin hyvältä. Luvassa on treeni reissua Jenkkeihin, kisareissua Portugaliin, työtä uuden firman eteen ja toivottavasti myös paljon hyviä treenejä.

Ensimmäinen koitos on jo takana viime sunnuntaina avasimme vuoden Kotkassa alueharjoituksissa. Sensei Harri, Anne ja minä saimme kuitenkin mukaan kovanluokan vahvistuksen kun sensei Mika “Päälikkö” Huuhtanen oli mukana rähinöissä. Sensei Mika tulee jatkossakin olemaan mukana rähinöissä sillä kilpailuvarusteet jo kertaalleen naulaan ripustanut Päälikkö tekee paluun maajoukkueeseen. Ja jos sensei Mika tekee paluun niin totta kai sensei Jarmo Rajala tekee paluun myös. Itse asiassa kumpikaan ei varmasti olisi suostunut palaamaan ilman toista.

Sensei Mika ja sensei Jarmo ovat ne miehet ketä itse olen katsonut ihailevasti ylöspäin koko maajoukkue urani ajan. Kun vuonna 2000 pääsin mukaan maajoukkueeseen oli sensei Mika joukkueen kapteeni ja sensei Jarmo hänen oikea kätensä ja näin jatkuikin vuoteen 2006 jolloin miehet menestyksekkäiden kotikisojen jälkeen siirtyivät pois maajoukkue ringistä. En koskaan saanut mahdollisuutta otella heidän rinnallaan miesten ottelujoukkueessa, mutta nyt minulle aukeaa uusi mahdollisuus. Kilpailu paikoista ottelujoukkueessa on kova joten en mitenkään laske varmaksi että olisin mukana kyseisessä joukkueessa, mutta ottelen omasta paikastani ketä vastaan vain…

Toinen koitos tälle vuodelle on luvassa ensi viikonloppuna kun Suomen Shukokai karaten valmentaja osasto kokoontuu Suomenniemelle kaksipäiväiselle valmentajien leirille. Tapani mukaan olen jo vakoillut etukäteen leirin sisältöä ja tulossa on erittäin hyvää tekniikkaa.
Valmentaja leireissä kuitenkin parhaana asiana on yleensä valmentajien välinen vuorovaikutus ja ajatusten vaihto. Suomenniemen Luotolahti taas tarjoaa mitä parhaat puitteet moiselle toiminalle. Kun leiri järjestetään noin 20 hengen porukalla keskellä metsää niin ainakin ulkoiset ärsykkeet ovat minimissään. Ja kun ylimääräiset asiat otetaan pois jää jäljelle vain keskeiset, tärkeät asiat.

Viikonloppua odotellessa…

-Atte-
atte[at]wippies.com