Syksy saa..

Onpahan vierähtänyt taas tovi edellisestä kirjoittelusta. Tosin enpä ole siitä pahoillani, sillä tapanani on puhua jos on asiaa, muuten tyydyn vaikenemaan ja hämmästelemään ympärillä tapahtuvaa myllerrystä. Aika ei ole kuitenkaan ollut kiireetöntä laakereilla lepäilyä, vaan touhua on riittänyt monella saralla. Suureksi onneksi olen ehtinyt käydä urheilemassa myös oman salimme ulkopuolella erittäin tasokkaassa opissa. Näistä vilpitön kiitos Rehtorille sekä Korhosen Karille. Tunnustuksena viimeksi mainitulle, mikäli olisi jaossa titteleitä, nimittäisin hänet pystyottelun yliprofessoriksi. Karilla on hyvin vilpitön olemus ja ihailtavan hieno auktoriteetti salillaan, eikä varmasti suotta.

Syksy on tuonut myöskin enemmän ajattelemisen aihetta “valmentamisen” saralla. Vierastan hieman tuota valmentamis-sanaa tässä yhteydessä, enemmän kuvaisi “yritys jeesata kaveria”. Valmentamisesta vapaaottelun saralla minulla löytyy kyllä vankka kokemus jo ajalta ennenkuin vapaaottelu virallisesti saapui Suomeen. Olin tuolloin noin 10-vuotias ja pikkuveljeni n.8-vuotias – ja molemmat valmentajia, miettikääpä sitä!! Meillä oli kummallakin yksi valmennettava, naapurin pojat Antti ja Jarno (vilpitön kiitos pojille, jotka yllättäen olivat meitä nuorempia.. ;) ) Pojat juoksivat saappaat jalassa rinkiä kuraisella pellolla, loikkivat mäkeä, punnersivat, teki vatsoja -ja tietenkin, hakkasivat rystysiään kovemmiksi puun kylkiin taikka tiiliseinään. Illan päätteeksi heillä oli matsi toisiaan vastaan, ilman alasuojia, ilman hanskoja, ilman hammassuojia – ja mikä parasta, ilman sääntöjä. Tosin herrasmiesmäisiä kun olivat niin silmiä koetettiin varoa ja munille sai potkia vain äärimmäisessä hädässä. Se mikä tässä oli omalta kannalta parasta, tietysti valmennustaidon karttumisen lisäksi, oli että illan voittaja – mikäli oli otellut erinomaisesti, sai suuren kunnian otella joko itseni tai veljeni kanssa. Siinä ei ollut kultamitaleita jaossa ja nuoremmat pojat saivat siinä “vähän” muilutusta, mutta urhoollisesti ottelut jatkuivat ilta toisensa jälkeen. Jostain kumman syystä Antti eikä Jarno enää kilpaile vapaaottelussa, ajatelkaapa millainen kokemus heillä olisi tänä päivänä..

Tarkoitus on kuitenkin itsellä jatkaa valmennusleikkejä ja käydä katsomassa mitä Amerikanihme-Rooneylla ja jollain ihmeen Graciella on kerrottavana. Ehkä voin opettaa heillekin jotain. :)

Syksy toi salillemme uusia vakinaisia vieraita kun Gracie Barran pukupojat aloittivat säännöllisen BJJ:n treenaamisen salillamme. Aika tulee näyttämään mihin yhteinen tiemme vie, mutta kun avoimin mielin ja vilpittömin periaattein ollaan liikkeellä, näyttää tulevaisuuskin paljon valoisammalta.

Ottelurintamalla tapahtuu. Turkia teki Careliassa typerän virheen ja lyötiin pihalle. Pitkiä sekunteja kulmamiehen elämässä. Maiju otteli lähestulkoon omalla tasollaan, no ei ihan mutta melkein lähestulkoon ja otti tärkeän voiton Paulinasta. Ensimmäistä kertaa ottelu-urani aikana, tällä kertaa kulmasta katseltuna, säälin vastustajaa, joka oli kiltin kotitytön näköinen, eikä voinut tietää mihin oli ryhtymässä. Onneksi Maijukin oli kiltillä päällä ja käytti tuossa ottelussa mountissa enemmän aikaa hosumiseen kuin satuttamiseen. (voi paska, saan selkääni kotisalilla tämän sanottuani..) Botniassa OP otteli varmalla suunnitelmalla ja viimeisteli tehokkaasti kuristuksella. Tästä on hyvä OPn jatkaa kohti Riihimäen Cagea. Ennen Riihimäen otteluiltaa tapahtuu kuitenkin suuria suomalaisen vapaaottelun kannalta, kun lentokoneen nokka suuntaa kohti Irlantia, missä käydään yhden ottelijan kannalta suuri ja tärkeä ottelu, kun Maiju lähtee mittauttamaan tasoaan “maailman mittakaavassa” Aisling Dalya vastaan, jolle Sherdog tarjoilee 5-0-0 rekordia ammattilaisena ja tuostakin puuttuu muutama voittoisa ottelu. Joidenkin tilastojen valossa Daly on rankattu maailmantilastoissa sijalle 4., mutta häkki on väärä paikka lähteä kuville ja numeroille kumartelemaan. Ottelu on täysin voitettavissa, joskaan ei varmasti helppo suupala. Vaan loppujen lopuksi kehitystä ja ottelijan nykytilaa pystyy mittaamaan parhaiten tällaisessa ottelussa, etenkin kun ottelijat ovat tyylillisesti kovin samankaltaisia. Marraskuun 7.päivän myöhäisillassa olemme kuitenkin viisaampia arvioimaan missä mennään. Ja tuon tapahtuman jälkeen luonnolliseen tapaan afterfightit, jonne keväiset Lappeenrannan Irkku-vieraat meitä jo kovasti myöskin odottavat. Itse valmistaudun ehkä eniten niihin ja niitä varten kävin lainaamassa kirjastosta kirjan “Gentlemannien käytöstavat ja kauniit sanat”….

Ensiviikonloppu pitää sisällään valmennusklinikan lisäksi myös takuulla viihdyttävää vapaaottelua, kun Lahdessa, synnyinseutujeni liepeillä, käydään Chicago Collision. Hieno ottelukortti ja monia uusia lahtelaisia ammattilaisdebyyteissä. Ja hieman epäilen, ettei uusistakaan kavereista kukaan pelkää lähteä rymistelemään kehään. Se vaan kuuluu siihen kulttuuriin, jonka itsekin koen vielä sydämeni asiaksi..

Pitkä setti mustaa ja valkoista, ja omaksi pettymyksekseni en keksi tähän mitään helvetin hauskaa kuvaa piristämään. Yritän ensi kerralla sitten laittaa kaksi. Kiitos ja anteeksi, nyt taas vaikenen. Hetkeksi.

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys