Venäjän leiri Chehovissa

Pieni kertaus odotellessa junaa Kouvolan asemalla.

Päivää ennen lähtöä leirille alkoi vähän vituttamaan, kun sain tietää, että yliopistossa joka kursille pitäisi ilmoittautua erikseen. Joten annoin nettitunnukseni tyttöystävälle ja sanoin, että “ilmoita minut meidän aineen jokaiselle mahdolliselle kurssille”.  Katsotaan, mitä hän on saanut aikaan.

Leiri oli kova. Joka toinen päivä otettiin sparrinkia, joissa sain aika hyvin turpaan. Varsinkin viimeisenä päivänä, kun otin jonkun ö-miehen kanssa. Itse asiassa vaikutti siltä, että hän oli parempi, kun 69:n  MM-kisojen edustaja.

Muut harjoitukset sisälsivät lähinnä kuntopalloa, varjoa ja korista – jota paikalliset muuten eivät osaa pelata.

Mielestäni meidät otettiin todella hyvin vastaan ja meistä pidettääin hyvin huolta. Venäjän päävelmentaja, Nikolai Hromov, suhtatui meihin hyvin – vaikka olikin hyvin vähäsanainen. Muutamaan otteeseen hän kävi kysymässä, että onko meillä kaikki OK ja tarvisemmeko mitään.

Muutkin maajoukkuevalmentajat olivat todella mukavia, varsinkin yksi, jonka juoksuunlähtökäsky oli komento “Tulta!”. Nyrkkeilijät olivat aluksi aika hiljaisia,  mutta hekin lopulta avasivat suunsa ja paljastuivat mukaviksi jäbiksi. Kaikkihan me ollaan ihmisiä…

Minulle leiristä ja ihmisistä jäi todella hyvä maku. Me saimme juuri sitä, mitä tulimmekin hakemaan. Tosin harmittaa, että emme olleet pitempään – ja se, että tulimme leiripaikalle päivää ennen heidän palautuspäivää (kilpailuihin valmista harjoitussykli: 3 pvä harjoittelua/1 pvä vapaa).

Eli nyt työ on tehty.

Pian olen Mikkelissä, maanantaina Tampereelle ja muistaakseni perjantaina Milanoon.

“En pelkää maailmassa ketään, joka käy vessassa samalla tavalla kuten minäkin.” – Bernard Hopkins

Comments are closed.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys