Aika matka

Kausi päättyi karaokeen.

Kausi päättyi karaokeen.

-
Sukellan nyt aikajärjestystä halveksien takaisin Huhtikuun loppuun, jolloin kevään kisakausi sai päätöksensä Lappeenrannassa. Paanasen Jukan johdolla oli kasaan parsittu loistavat kekkerit, joiden pääottelussa sain kunnian toteuttaa itseäni. Matsi etelä-venäläistä Yunusta vastaan tuli hoidettua kotiin ihan kivasti, vaikka fiilinki taiston tauottua oli nälkäinen,kuin leipäjonossa viimeisenä odottelevalla  katujen kasvatilla. Kaverin käsi ojentui paljon odotettua helpommin, ja täten suunnaton lataus jäi purkua vaille. Matsiin oli valmistauduttu valmentajani Sammy ”höyryveturi” Hämäläisen johdolla huolellisesti, mikä piti sisällään lykkäystä tulevan suunnittelulle.

Matsin jälkeen pidettiin palis Sammyn ja Jan ”mänäzeri” Tillesin kanssa, ennen kuin pääsin nauttimaan jatkojen tarjoamasta huumasta ja virvokkeista. Tultiin siihen tulokseen, että seuraavaksi otetaan etäisyyttä kisoista ja palaudutaan suht huolella hetken, suhteellisen kiivaasta kevätkaudesta.  Rentoutta tulikin sitten haettua vapun ja 25-vuotis synttäreiden merkeissä, jonka jälkeen oli aika konkretisoida jo pidempään mielessä hautunut haave treenimatkasta American Top Teamin -päämajaan, Coconut Creekkiin, Etelä-Floridaan.

Matkalla taas.

Matkalla taas.

Jo itselleni tutuksi tulleeseen tyyliini, en viitsinyt paljoakaan nähdä vaivaa muodollisuuksien eteen,kuten matkan suunnitteluun tai muuhun bunkan särmäilyyn. Pyysin vapaata töistä, hankin halvimman mahdollisen lennon, laitoin postia ATT:lle, pakkasin jumppakamat ja jonglööraus pallot rinkkaan ja lähdin Ruotsinlaivalla Tukholmaan, mistä kuvittelin lentäväni seuraavana päivänä Miamiin.

Syntyessäni Neuvostoliiton-alueelle mulla ei ole ollut tietoakaan kultalusikoista ahtaissa onkaloissa, enkä ole niitä tähänkään päivään asti päässyt hypistelemään, saatika kaipaillut ja ihan hyvä näin. Olen siis jemmaillut rahoja sukanvarteen –tulevaa treenimatkaa haudutellen- siitä päivästä lähtien, kun palasin edelliseltä reissultani viime kesän lopulla. Lisäksi mua vapaaottelussa eteenpäin potkiva pieni, mutta sitäkin loistavampi tukijoukko lupautu jeesaamaan taloudellisesti matkan maaliin viemisessä, ja voin paljastaa, että tämän joukon ulkopuolelle jäivät perheeni sekä ahdingossaan linkuttavat markkinavoimat…

Edellisessä rustailussani mainitsemistani matkan alun mutkista –kuten lennolta myöhästyminen, att:lta tullut haista pas##- posti ja Miamilaisen taksikuskin tarjoama parin tunnin tsaitsiing-huviajelu lentojen päätteeksi- sisuuntuneena pääsin vihdoin matkalla olon ytimeeni, siihen maagiseen mielentilaan, joka minut ottaa valtaansa, ollessani vieraassa ja uudessa ympäristössä, vailla niitä kaavamaisia huolia ja murheita. Ajatusmaailma suistuu arjen ja tutun yhteiskunnan määrittelemiltä raiteilta, aistit herkistyvät ja luovuus sekä lapsen-omainen into pursuavat jostakin tunnistamattomista sisuksistani. Tunne on niin voimakas,ettei suuremmatkaan vastoinkäymiset pysty sitä lannistamaan, henkiset ja fyysiset voimavarat tuntuvat lähes rajattomilta, Miami beachin nasiolennot hämmästyttävät fyysisellä olomuodollaan ja nautin olemassaolostani suurin hörppäyksin.

Vapaaottelu on parasta mitä voi tehdä housut jalassa, tai no...

Vapaaottelu on parasta mitä voi tehdä housut jalassa, tai no...

Tiedän hyvin toisenkinlaisen tunnetilan, joka mun papereissa vetää suht helposti vertoja edellä kuvailemalleni. Ja se on lyhyesti sanottuna se fiilis, jonka saavuttan vapaaottelun parissa,kun saan vuoronperään antaa ja ottaa nahkakinnasta suuhun. Voin käyttää kaiken oppimani taidon sieluntoverini alistamiseen samanaikaisesti kunnioittaen häntä.  tunnen adrenaliinin ja fyysisen rasituksen aikaansaamaa tuskaa ja euforiaa omassa kehossani sekä yritän tämän kaiken avulla kehittyä päivä päivältä paremmaksi, myös ihmisenä, kohti kirkkaana ja hämärän peitossa olevia tavoitteitani.

Nyt  jo viikonpäivät täällä majailtuani, olen viettänyt enemmän aikaa näiden vapaaotteluun liittyvien tunnetilojen kourissa. Kova treeniviikko on lauantai-sparria vaille paketissa, jonka jälkeen on tarkoitus kokoontua koko ATT:n pro-tiimin voimin Players sports baariin palautumaan ja tsiikaa UFC 98-livelähetystä.

Lopetan tältä istumalta lemppari-lainaukseen:
” Minds are like parachutes, they only function when they are opened.”

peace.

1 comment to Aika matka

  • Mikko Stenius

    I feel you mate. And i know that only a real fighter, who has been in a same situation witch you proudly present. Can tell and urderstand, that same rush witch is at the moment similar “Honor your sparringfriend, and make him suffer still.” it´s a drug! It feels better than any other stimulant.
    We are still a small punch in middle of the rest population.
    Thanks for sharing Anton. Keepthem up!

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys