Terve Kipu!

Jokainen muodostakoon itse käsityksensä terveestä ja sairaasta kivusta.

Jokainen tehköön omat päätelmänsä terveestä ja ei niin terveestä kivusta.

-
Kehittyäkseen ihmisen,urheilijan ja kamppailijan on opittava tulemaan toimeen kipuaistimustensa kanssa.  Sanotaan että urheilija ei tervettä päivää näe. “No pain, no gain”- lausahdus,joka koristaa monen fyysisestä rasituksesta nauttivan paavon rinnuksia treenisaleilla, kertoo mielestäni jotakin terveen kivun olemuksesta. Siitä voi myös kätevästi itseään punttiksella peilaillessa sitten luntata,et mites se yhtälö oikein menikään.Kipu on vain hyväksyttävä ja sen kaveripyyntöön on vastattava myöntävästi,jos mielii kehittyä urheilijana ja saavuttaa asettamiaan tavoitteita. Sillä on myöskin taipumusta pitää mieli nöyränä, palauttaa maan pinnalle just sillon kun luulee osaavansa vaikka lentää.

Kipu voi olla joskus myös miellyttävää, on olemassa ihmisiä jotka saavat vahvoja kicksejä itselleen aiheuttamistaan kivun aistimuksista,ja vieläpä väittävät löytävänsä siitä jotakin seksuaalista…Itse en kuitenkaan myönnä kuuluvani edellä mainittuun porukkaan, vaikka joskus fiilistelenki salaa mäkijuoksun aiheuttamaa lamauttavaa poltetta lihaksistossa ja kokonaivaltaista pahanolon tunnetta. Melko pervoa kai sekin…

Joskus kipu pääsee yltymään niin helvetilliseksi, ettei sitä hurjinkaan sankari pidä terveenä kipuna, sillon aivojen rippeet saavat tiedon siitä et nyt ei oo enää hyvä meininki, ja jotakin tarvis tehdä, jotta vältytään pysyvämmältä vauriolta. Tällasessa tilanteessa kyse ei enään ole terveestä kivusta, vaan vaikkapa sairaasta kivusta,joka olis ihan hyvä opetella erottamaan vähemmän radikaalista veljestään. Sairaan kivun kanssa ei oo mun mielestä mitään syytä frendailla, edes vahvemman soturi-imagon toivossa. Joskus, vahingon jo satuttua, sitä on kuitenkin siedettävä ja pidettävä sille seuraa,kunnes se vapaaehtoisesti katsoo parhaakseen lähteä pois. Tosin onhan niitä kivun karkottajia,vaikka minkälaisia ollut jo sillon kun Herculeen kivet juuttuivat kiinni tikan pesään…Kun on joutunut viettämään loputtoman tuntuisen ajanjakson tämän masentavan hahmon seurassa (ei siis herculeen,vaan sairaalloisen kivun), osaa taas hetken arvostaa terveyttään ja sitä tervettä kipua, näin taas kerran hyvän ja pahan tasapaino toteuttaa itseään.

Kuulemma tahallaan aiheutettu kipu sattuu enemmän.

Kuulemma tahallaan aiheutettu kipu sattuu enemmän.

Mitään selkeetä rajaa näiden kahden veijarin välille on musta turha vetää,eikä se edes ole mahdollista,sillä jokainen suhtautuu kipuunsa omalla, ajan hampaassa muovautuneella tavallaan. Kipu on ikuinen seuralaisemme,olivat sen ilmenemismuodot sitten mitä tahansa. Eihän sitä oo syytä pelätä,eikä sillä pelotella,eihän?

Mä oon muuten Anton Kuivanen, ja yllä on katkelmaa päivän mietteistä. Olen hurahtanu vapaaotteluun joku 5 vuotta sitten, ja sen jälkeen siitä on kehittynyt mulle kipua ja mielihyvää tuottava elämäntapa,jonka kautta pääsen ilmaisemaan ja toteuttamaan itseäni. Asun Helsingissä ja jumppaan GB-gymillä Arabianrannassa.

Tulevana lauantaina on matsi Lappeenrannassa, sama kaupunki jossa tein vapaaotteludebyyttini reilu 4 vuotta sitten. Silloin voitin 8 sekunnin tyrmäyksellä enkä ehtinyt tuntea lainkaan kipua. Tällä kertaa vastassa on ilmeisen kova ukko Venäjältä, ja silloin kipu on varmasti läsnä kehässä, tavalla tai toisella. Kipu ei kuitenkaan ole homman pointti, se on vain osa kokonaisuutta, joka auttaa meitä kasvamaan paremmiksi ihmisinä ja vapautustaistelijoina.

2 comments to Terve Kipu!

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys