Kulmassa.fi julkaisi ensimmäisen vapaaottelun Suomen arvolistan viime tammikuussa, ja nyt on ensimmäisen, hieman myöhästyneen, päivityksen aika. Ensimmäisessä osassa mennään läpi painoluokat kääpiösarjasta (61,2 kg) kevytsarjaan (70,3 kg). Myöhemmin julkaistavassa toisessa osassa ovat vuorossa painoluokat

-
-
-
-
-
-
Suomen vapaaotteluliitto on arvolistan julkaisun jälkeen siirtynyt käyttämään kansainvälisiä, paunapohjaisia painoluokkia.

Korsisarja alle 115 paunaa/alle 52,2 kg
Kärpässarja alle 125 paunaa/alle 56,7 kg
Kääpiösarja alle 135 paunaa/alle 61,2 kg
Höyhensarja alle 145 paunaa/alle 65,8 kg
Kevytsarja alle 155 paunaa alle/70,3 kg
Välisarja alle 170 paunaa alle/77,1 kg
Keskisarja alle 185 paunaa alle/83,9 kg
Kevyt raskassarja alle 205 paunaa/alle 93,0 kg
Raskassarja yli 205 paunaa/yli 93,0 kg

Painoluokittain tehdyllä arvolistalla ovat mukana Suomessa asuvat vapaaottelijamiehet, jotka ovat otelleet ammattilaissäännöillä puolentoista vuoden sisällä arvolistan julkaisupäivämäärästä. Viiden parhaan jälkeen on mainittu painoluokan muita aktiiviottelijoita.

Arvolista perustuu sen laatijoiden mielipiteisiin listattujen ottelijoiden keskinäisestä paremmuusjärjestyksestä. Arvostelukriteereinä on käytetty ottelijoiden vapaaottelukehissä ja -häkeissä antamia näyttöjä.

Piirit ovat Suomessa pienet, ja monet painoluokkien kärkiottelijoista ovat seura- tai vähintäänkin harjoituskavereita, eikä heitä sen takia tulla koskaan näkemään kilpaottelussa vastakkaisissa kulmauksissa. Arvolista on siis luonnollisesti vain suuntaa antava väline siinä, kuka Suomen vapaaottelijoista on kova ja kuka vielä kovempi, käytännössä kaikista keskinäisistä nokkimisjärjestyksistä kun ei päästä koskaan ottamaan ottelemalla selvää. Eriäviä mielipiteitä ottelijoiden järjestyksistä on varmasti monella lukijalla, ja palautetta otetaan mieluusti vastaan foorumin puolelta löytyvässä ketjussa.

Arvolistaa tullaan päivittämään vähän otteluiltojen ajankohdista riippuen kaksi-kolme kertaa vuodessa. Ottelijoiden nimien perään on merkitty ammattilaisottelulista ja viimeisimmän ottelun päivämäärä.
-
- - - - -

Mathias Klockars

Kääpiösarja -61,2 kg
1. Mathias Klockars (5-1) 28.2.2010
2. Heikki Tiilikka (4-3) 28.2.2010
3. Janne Elonen-Kulmala (3-0) 17.10.2009
4. Niko Suotama (2-0) 24.4.2010
5. Petja Härkönen (1-0) 24.4.2010

Jukka Paananen (0-2) 27.3.2010
Timo Paananen (0-1) 24.4.2010

Heikki Tiilikka

Kääpiösarjaan on saatu tämän vuoden aikana tuoretta verta. Kärkiolmikko Klockars, Tiilikka, Elonen-Kulmala on tasavahva, eivätkä erot miesten välillä ole suuria. Kolmikosta kenelläkään ei ole vielä merkittäviä voittoja tilillä, ja heidät voikin asettaa perustellusti aikalailla mihin järjestykseen tahansa.

Mathias Klockars
Klockars on porukan vanhin ja kokenein kamppailu-urheilija, jolla on kääpiösarjaan todella kova fysiikka. Miehen pystyosaaminen on vankan nyrkkeily- ja potkunyrkkeilytaustan ansiosta taitavaa ja rutinoitunutta, mutta voittosarakkeessa ei hieman yllättäen ole vielä yhtäkään seisovilta jaloilta tullutta tyrmäystä.

Klockarsin paini on parantunut ottelu ottelulta ja varsinkin alasvientien puolustus on ottanut suuren harppauksen eteenpäin.
Petraantuneet painitaidot ovat tuoneet myös voittoja kuristuksilla ja lyönneillä ottelun ollessa vaakatasossa, mutta paini on silti
vaasalaisen pelissä se heikompi osa-alue, jota tulevat vastustajat pyrkivät käyttämään hyväkseen.

Janne Elonen-Kulmala

Klockars kohtasi viime helmikuussa Espanjan David Arandan (tuolloin 3-0), ja kärsi ammattilaisuransa ensimmäisen tappion. Vaasalainen ottelun aloitti hyvin, mutta pian Aranda osui pystyssä ja Klockars tipahti kanveesille. Matossa espanjalainen oli ylivoimainen ja Klockars joutui taputtamaan käsilukkoon vähän ennenensimmäisen erän loppua. Klockarsin vapaaottelu-ura on kuuleman mukaan toistaiseksi jäissä, mutta ehkä Vaasan veteraani tekee (jälleen) joku päivä paluun.

Heikki Tiilikka
Tiilikka on kohdannut ammattilaisurallaan kovempia vastustajia kuin Klockars tai Elonen-Kulmala. Oululaisen uran paras voitto on Joar Palmista otettu revanssi, mutta David Lejenasille ja Sirwan Kakaille mies kärsi keskeytystappiot. Ottelijana Tiilikka on monipuolinen ja kovakuntoinen. Viime helmikuussa Tiilikka voitti Donatas Karlonasin (2-3), mutta oululaisen seuraavaa ottelua voidaan joutua odottamaan vielä jonkin aikaa, koska mies kärsii sitkeästä käsivammasta. Tiilikka nousi arvolistalla yhden sijan aktiivisen ottelemisen ansiosta.

Janne Elonen-Kulmala
20-vuotias espoolainen on nälkäinen uuden vapaaottelusukupolven edustaja, joka on vapaaottelija sanan varsinaisessa merkityksessä. Nuorukainen kun on tasavahva lajin jokaisella osa-alueella eikä selvästi panostanut yhteen, kuten monet vanhemman polven virkaveljistään.

”Jamban” viimeisestä ottelusta on polviongelmien takia kulunut kohta vuosi, mutta miehen ammattilaisuran neljäs ottelu on jo sovittu. Elonen-Kulmalan on määrä kohdata Ruotsin Sirwan Kakai (3-1)  16. Lokakuuta Fight Festival 28:ssa. Kakai on Elonen-Kulmalan tähänastisen uran kovin vastus, mutta espoolaisen pitäisi viedä ottelu kovemmalla fysiikalla ja vahvemmalla painilla - jos vain nivelet kestävät. Jos Kakai kaatuu, niin Elonen-Kulmala nousee todennäköisesti Suomen ykköseksi kääpiösarjassa.

Niko Suotama ja Petja Härkönen ovat vielä ammattilaisuriensa alussa. Tasaiseen tahtiin otteitaan parantanut Suotama voitti debyyttiottelussaan Venäjän Andrei Malutinin teknisellä tyrmäyksellä. Huimasti kehittynyt Härkönen voitti ensimmäisessä ammattilaisottelussaan Timo Paanasen monen yllätykseksi TKO:lla. Lähitulevaisuudessa kääpiösarjaan pitäisi olla tulossa lisää nuoria ammattilaisottelijoita.

- - - - -

Tom Niinimäki

Höyhensarja -65,8 kg
1. Tom Niinimäki (13-5-1) 8.5.2010
2. Matteus Lähdesmäki (9-5-3) 19.7.2010
3. Michael Grönfors (6-1) 29.5.2010
4. Antti Virtanen (4-1) 3.4.2010
5. Ville Yrjölä (4-1) 8.5.2010

Joni Salovaara (6-4) 16.6.2010
Joni Haahka (6-3-1) 29.5.2010
Toni Talvitie (2-3) 10.10.2009
Risto Koivisto (3-2) 17.4.2010
Johannes Isaksson (1-0) 21.11.2009
Elias Kunnas (1-1-1) 19.6.2010
Timo-Juhani Hirvikangas (1-1) 16.6.2010
Joona Typpö (3-2) 3.4.2010
Markus Kuukka (2-5) 21.11.2009
Ilja Soisalo (1-5-1) 8.5.2010

Höyhensarjassa on tapahtunut paljon muutoksia sitten kevään ja kovia ottelijoita riittää. Turun Tom Niinimäki teki alkuvuodesta paluun lähes kolmen vuoden ottelutauolta. Tänä vuonna hänen tililleen on kertynyt jo kolme luovutusotevoittoa pätevistä vastustajista. Myös aiemmin kevytsarjassa otelleet Ville Yrjölä, Joni Salovaara ja Risto Koivisto ovat laihduttaneet tänä vuonna itsensä höyhensarjan painoihin.

Michael Grönfors

Tom Niinimäki
Turkulainen Niinimäki aloitti vapaaottelu-uransa jo vuonna 2002, ja ajan hengen mukaisesti heti ammattilaissäännöillä. Potkunyrkkeilytaustainen Niinimäki oppi painimaan nopeasti ja on ollut jo vuosia tunnettu hyvästä matto-osaamisestaan. Niinimäki on vielä aktiivisista ”vanhan polven” vapaaottelijoista ehkä monipuolisin. Mies on vahva matossa, varsinkin positiopainissa ja kasan päällimäiseksi päästessään. Pystyottelussa turkulainen on lajitaustansa ansiosta itsevarma. Amatöörinyrkkeilyssä hän on hyvää kansallista tasoa.

Höyhensarjan piikkipaikalta Niinimäkeä ei hevillä syrjäytetä, sillä uran on määrä jatkua nousujohteisena. Hänen on määrä kohdata loppuvuodesta Liettuan kova Sergej Grecicho (8-2-1), joka voitti toukokuussa Ville Yrjölän kuristuksella. Tuon ottelun voittaja on hyvin lähellä sarjan Euroopan terävintä kärkeä.

Matteus Lähdesmäki
Vuonna 2004 ammattilaisuransa aloittanut Lähdesmäki on sarjan kakkonen. Matto-ottelu on fyysisen Lähdesmäen vahvin osa-alue - kahdeksan miehen yhdeksästä voitosta on tullut luovutusotteella. Kovempia kehiä silmälläpitäen ”Teinin” pystyotteluun pitäisi saada lisää osaamista, asennepuoli on jo kunnossa.

Tänä vuonna Lähdesmäki on otellut kahdesti: Helsingin toukokuisessa M-1-illassa tuli voitto Jean Robert Monierista (tuolloin 5-6-1) kuristuksella ja kaksi kuukautta myöhemmin Japanin Shooto-illassa tappio Tenkei Odalle keskeytyksellä (tuolloin 8-5-2). Nousevan auringon maan valloitus jäi siis vieläkin hyvästä yrityksestä huolimatta vähän lyhyeksi.

Michael Grönfors
”Mixu” on hyvä sekä matossa että pystyssä, eikä kuntopuolellakaan ole ollut tähänastisissa otteluissa moitittavaa. Parantamisen varaa sen sijaan löytyy työn ja harrastuksen yhteensovittamisesta, koska mies ei kuuleman mukaan aina ehdi töiltään harjoittelemaan riittävästi. Tänä vuonna Grönfors hävisi niukasti tuomariäänin Hollannin kovia kehiä kiertäneelle Bogdan Cristealle (tulloin 5-4-1) ja voitti Belgian Chris Larcinin (tuolloin 3-0) kuristuksella.

Antti Virtanen ja Ville Yrjölä ovat paikoilla neljä ja viisi. Tasavahvan kaksikon on määrä kohdata myöhemmin tänä vuonna Turku Fight II:ssa.

Haastajista Joni Salovaara on kovimmassa nosteessa. Espoolainen on neljän ottelun voittoputkessa ja viimeisimmässä ottelussa kaatui lukkopainin Euroopan mestari ja jalkalukkojen erikoismies Timo-Juhani Hirvikangas vakuuttavan esityksen jälkeen keskeytyksellä.

Joni Haahkalla on viidestä viimeisestä ottelusta neljä voittoa ja yksi ratkaisematon, mutta hiljattain tullut polvivamma pitää kauhajokisen pitkään sivussa.

- - - - -

Niko Puhakka

Kevytsarja -70,3 kg
1. Niko Puhakka (18-10-0) 16.6.2010
2. Jarkko Latomäki (17-6) 29.5.2010
3. Anton Kuivanen (11-4) 8.5.2010
4. Jerry Kvarnström (7-1) 3.4.2010
5. Pasi Maliniemi (9-5) 28.3.2009

Juha-Pekka Vainikainen (11-5) 16.6.2010
Mikael Lähdesmäki (3-5-1) 19.3.2010
Tuomo Turkia (5-7) 24.4.2010
Jimmy Immonen (3-1) 8.5.2010
Olli-Pekka Puhakka (2-2) 21.11.2009
Jake Anttila (3-1) 29.5.2010
Kari Päivinen (1-0) 24.4.2010

Kevytsarjan kolmen kärki Puhakka, Latomäki ja Kuivanen on tasainen. Puhakka on kärkipaikalla, koska hänellä on tilillään kovimmat voitot ja eniten otteluita alle 70-kiloisissa. Kolmikko harjoittelee ajoittain yhdessä, joten otteluja heidän välillään tuskin tullaan näkemään. Kaikki tähyävät luonnollisesti tahoillaan koviin kansainvälisiin kehiin.

Jarkko Latomäki

Niko Puhakka
Puhakka aloitti vapaaottelu-uransa suoraan ammattilaissäännöillä vuonna 2002. Kevytsarjaan hän päätyi lopulta oteltuaan ensin väli- ja jopa keskisarjassa. Puhakka on Latomäen ja Kuivasen tavoin 70-kiloisissa ottelevaksi erittäin fyysinen ja isokokoinen.

Puhakka oli uransa alussa tyyliltään puhdas painija, joka murjoi vastustajiaan lyönneillä matossa. Viime vuosina espoolainen on monipuolistanut tekniikkavalikoimaansa todella paljon. Nyt sujuu voimapainin lisäksi myös pystyottelu ja luovutusotteet. Puhakan akilleen kantapäänä huippuottelijoita vastaan on ollut luovutusotteiden puolustaminen - kaikki viime vuosien tappiot ovat tulleet käsilukoilla ja kuristuksilla.

Puhakka otteli maaliskuussa entistä maailman ykköseksi kevytsarjassa rankattua Brasilian Marcus Aureliota vastaan. Aurelio oli kovempi ja vei kuristuksella toisessa erässä. Seuraavassa ottelussaan Puhakka kohtaa Pride-veteraani Luiz Azeredon (12-8) Fight Festival 28:ssa.

Jarkko Latomäki
Kovana harjoittelijana tunnettu Latomäki on parhaimmillaan, kun hän saa vastustajan selälleen ja pääsee lyömään tai hakemaan lopetuksia päältä. Kauhajokisen heikkoudet ovat pystyottelussa, jossa hän tarvitsisi lisää itseluottamusta tekemiseensä, sillä ainakin nyrkkeillä hän osaa.

Latomäki voitti helmikuussa Espanjan vahvan Oriol Gasetin giljotiinikuristuksella ja nappasi kevytsarjan Cage-mestaruuden. Kuusi viimeisestä seitsemästä ottelustaan voittaneen kauhajokisen on määrä kohdata Saksan Daniel Weichelin (23-7) Botnia Punishment 9:ssä.

Anton Kuivanen

Anton Kuivanen
Kuivanen on joiltakin urheilullisilta ominaisuuksiltaan vielä hieman kovempi kuin Puhakka ja Latomäki. Nopeutta ja räjähtävyyttä riittää ja luovan helsinkiläisen ottelut ovat yleensä vauhdikkaita. Kuivanen on monipuolinen ottelija, mutta kestävyyspuolella ja huolellisuudessa on parannettavaa.

”Kiviliha” on ollut niskan päällä häviämissäänkin otteluissa, kun kunto on loppunut tyystin tai vastustaja on yllättänyt salakavalalla jalkalukolla. Toukokuussa Kuivasen jyrän alle jäi Hollannin kokenut Raymond Jarman (13-16). Kuivanen on kärsinyt viimeisen vuoden ajan pahoista loukkaantumisista, mutta vuoden lopulla hänen pitäisi olla taas ottelukunnossa.

Jerry Kvarnström
Jerry Kvarnström teki paluun vapaaottelukehään Turussa viime huhtikuussa. Tulloin mies kärsi uransa ensimmäisen tappion Liettuan Sergej Grecicholle kuristuksella. Turkulaisen on määrä otella Scotlannin John Cullenia (12-3-0) vastaan lokakuisessa Turku Fight 2:ssa. Saa nähdä onko tuo ottelu höyhensarjassa, vai jossain 67 kilon tietämillä kuten kaikki Kvarnströmin tähänastiset matsit.

Pasi Maliniemi palaa pitkäksi venyneeltä olkapäävamman aiheuttamalta ottelutauolta mahdollisesti jo tämän vuoden puolella.

Kulmassa.fi:n raati: Antti Latva-Kyyny (teksti ja kuvat), Mika Sinkkonen & Asse Hokkanen

Viikolla käynnistyi myös aikuisten harrastekamppailuryhmä, osana seuran suurempaa projektia liikuttaa entistä suurempaa joukkoa salilla, ja samalla lisätä seuran jäsenmäärää. Syksyn myötä seuran jäsenistölle on tarjolla harrasteryhmiä jokaiselle ikäluokalle. Omalle vastuulle jäi aikuisten harrastekamppailuryhmä, ja onkin huvittavaa, ellei jopa ironista vetää taas harraste- ja kuntoliikuntaa. Joitain vuosia sitten kypsyin totaalisesti kunto- ja harrasteliikunnan vetämiseen. Olikin positiivista huomata, että harrasteryhmän vetäminen onkin piristävä poikkeus viikon rutiineissa. Vaikkakin jos olen aivan rehellinen, niin monesti tuntuu että toimin edelleen pääasiassa kunto- ja harrasteliikunnan parissa. Kamppailu-urheilun puolellahan huippu-urheilijoita löytyy enää vapaaottelun parista.

Kauas pilvet karkaavat

Töissä meno on rauhoittunut selvästi kesästä, ja kovimmat kiireet ovat jääneet helteiden lailla taakse. Eräänä yönä joimme työkaverin kanssa kahvia terminaalin portailla. Yllättäen kollega kysyy “- mitä luulet, missä olet viiden vuoden päästä?”. Ensimmäisenä mieleen tuli, että toivottavasti en ainakaan näillä samoilla portailla kahvia juomassa. Loppuyö menikin sitten profiloidessa lemppaajaa, joka on pyörinyt 10 vuotta samassa terminaalissa. Lopputulos oli varsin tyypillinen suomalaiselle kansanluonteelle, tai sitten yötyö ei vain sovi kaikille. Olimme työkaverini kanssa yllättävän yksimielisiä lopputuloksesta, ja lemppaajan elämänkaaresta. Joskin jatkoin ajatusleikkiäni itse vielä hieman pidemmälle, mutta uskoisin miltei kaikkien kollegoideni allekirjoittavan tarinan. Juttu tietysti aukeaa lukijalle paremmin, jos on sattunut työkseen aikaansa terminaalissa viettämään. Huomion arvoista lienee se, että olen nykyisistä lemppaajista virkaiässä vanhin. Edellinen “Iron Man” on tällä hetkellä henkisessä valmennuksessa.

Missä mennään noin viiden vuoden päästä?

Olet edelleen samoissa hommissa, samassa terminaalissa. Ulkoinen olemus ja habitus on jotain säälittävän ja tragikoomisen väliltä. Vaatepartesi on pelkistynyt muotoon vanhat jamekset, varrelliset talvilenkkarit, ruudullinen flanellipaita, nuhjuinen toppatakki ja vanha ja paskainen kauppaketjusi lippis. Sama vaateparsi kulkee päälläsi kesät ja talvet. Poikkeuksen muodostaa vain yli 20 asteen pakkaset, jolloin lisäät päällesi reikäiset pitkät kalsarit ja lippis vaihtuu saman kauppaketjun tupsupipoon, josta tupsu irtosi jo aika päiviä sitten.

Avioeron myötä uusi rivitalon päätyasunto on vaihtunut vähemmän houkuttelevan kaupunginosan paskaiseen vuokrayksiöön. Avioliitto jäi varsin lyhyeksi, vain reilun kahden vuoden mittaiseksi. Kiihkeä se kuitenkin oli, ja helvetin kallis. Ex-vaimosi oli ns. moderni blondi, ja hänelle jäi kämpän lisäksi lapset ja uusi BMW. Sinulle jäi vain elatusmaksut ja reilusti velkaa. Kiistelit hetken lastesi tapaamisoikeudesta ja autosta, mutta vaimosi uusi mies golfkavereineen kävi puhumassa sinulle järkeä. Murtuneen nenän ja kahden katkenneen kylkiluun jälkeen tulit myös itse siihen lopputulokseen, ettet välttämättä tarvitse bemaria, ja ehkä tosiaan on parempi, jos lapset eivät edes näe isäänsä.

Onneksi terminaalissa maksetaan kohtuullinen korvaus menestystä vapaa-ajasta. Maksettuasi vuokran ja reilun 700 euron lainanlyhennykset ja elatusmaksut, sinulla on vielä varaa vähän syödäkin, ja olla kaikki vapaa-aikasi kännissä. Ruokavalio on typistynyt maksalaatikkoon, ja paikallisen lihanjalostajan eineslihapiirakoihin. Maksalaatikonkin olet jo tottunut syömään kylmänä, sillä nuoremmat ja nopeammat työntekijät ehtivät aina ensimmäisenä tauolle. Et jaksanut enää odottaa koko ruokatuntia saadaksesi lämmittää herkullisen maksalaatikon, joten opettelit syömään senkin kylmänä.

Työntekijänä olet kuitenkin parasta A-ryhmää. Vaikka vuosien raskaan työn seurauksena ryhtisi onkin painunut kumaraan, ja askelpituus lyhenee vuosi vuodelta, olet edelleen säntillinen ja tarkka työssäsi. Tulet ensimmäisenä töihin, ja lähdet viimeisenä. Itse asiassa tulet työpaikalle jo yli tunti ennen töiden alkua. Lyhyillä askelilla köpöttelet ympäri hallia, katsellen josko siellä olisi jotain askaretta ennen töiden aloittamista. Yleensä siivoiletkin tai rasvaat pumppuja, ennen kuin keität kahvit ja alat valmistautua yön varsinaiseen urakkaan. Valitettavasti jäit junasta tekniikan kehityksen suhteen. Uuden työaikaseurannan ATK-ohjelmiston suhteen evääsi ei enää riitä. Kainosti kuitenkin pyysit pomolta, josko hän voisi kirjata työtuntisi ylös. Pomo ymmärsi kyllä mistä kenkä puristaa, ja lupautui laittamaan tuntisi ylös. Joka yö kirjoitatkin tuntisi ylös selvällä käsialalla minuutin tarkkuudella.

Vuosien vieriessä huomaat, että suurin osa työkavereistasi on lähtenyt. Eikä uusia ole tullut tilalle samaa tahtia. Monesti huomaat ihmetteleväsi, kuinka kiireisiä vanhat työkaverisi ovat. Aina heille soittaessasi heillä on jotain muuta tekemistä, eivätkä ehdi nähdä sinua, tai lähteä kanssasi kaljoittelemaan. Edelleen ihmettelet moisessa oravanpyörässä elämisen mielekkyyttä, kun vanhat työkaverisi ovat niin kiireisiä, etteivät ehdi nykyään edes vastaamaan puhelimeen, saati sitten soittamaan takaisin. Sinulla kuitenkin on aikaa, eikä enää kiire oikeastaan mihinkään. Perjantaisin työviikon päättyessä, sinulle on luotettu myöhäisin vuoro, ja pidät huolen että kaikki tavarat lähtevät ajallaan ja ovet tulevat lukkoon. Kaikkien jo lähdettyä käyt vielä toiseen kertaan läpi, että kaikki ovet ovat lukossa. Sen jälkeen menet vielä taukohuoneeseen, ja keität kahvit. Pyörit vielä puoli tuntia terminaalissa kahvia juoden, ja itseäsi onnitellen kuinka yksi viikko on taas pulkassa, ja asiakkaat tyytyväisiä. Töiden jälkeen menet kotiin, avaat kaljan ja telkkarin. Joka yö juot sikspäkin kaljaa ja tuijotat tektsti-tv:n uutisia. Herättyäsi iltapäivällä juot kupin kahvia ja poltat pari tupakkaa. Seuraavaksi taas teksti-tv auki, ja samalla täyttelet ristikoita.

Itsenäisenä ihmisenä olet alkanut matkustella, ja joka vuosi lähdetkin kesälomallasi Tallinnan risteilylle. Vietät laatuaikaa itseksesi laivalla, ja tuot täyden lastin kaljaa ja viinaksia Tallinnasta. Lopun aikaa kesälomastasi viihdyt lähiöbaarisi terassilla. Vaikka näytätkin noin 10 vuotta ikäistäsi vanhemmalta, olet edelleen varsin solakka. Fyysinen työ, pari askia tupakkaa päivässä ja yletön kahvin ja kaljan juonti pitää ruokahalusi ja linjasi kurissa. Arjesta poiketen ehdit lomallasi sammua lähiöbaarisi nurkkapöytään myös viikolla. Epäonnesi rakkaudessa ja kova arpasi työmarkkinoilla tunnetaan lähiöbaarissasi, ja sen myötä yletöntä ryyppäämistäsi katsellaan puoliksi hyväksyen. Ja vaikka sammut joka kerta samaan pöytään, on henkilökunta ymmärtäväinen, sillä ostat aina itse omat juomasi ja tunnollisena ihmisenä edelleen kunnioitat auktoriteetteja. Siinäkin muodossa, jossa baarimikko tai portsari niitä edustaa.

Lopulta törmäät kaupungilla vanhaan työkaveriisi, jolla näyttää menevän ihan kivasti. Vaihdatte kuulumisia, ja vanha työkaverisi kysyy, mitä teet nykyään? Nyökyttelet ja kerrot ylpeänä edelleen olevasi terminaalissa. Kaverisi on hetken aikaa hiljaa, ja toteaa viimein, että kannattaisikohan katsella jotain muutakin. Lähes poikkeuksetta kaikki tulevat terminaaliin töihin vain väliaikaisesti. Sinä olet se poikkeus, joka jämähti terminaaliin. Työurasi kohokohdat jäävät kahteen tapaukseen, jotka ovat jääneet mieleesi. Ensimmäinen kerta oli, kun ammattiliittosi jäsenlehti tuli tekemään juttua terminaalitoiminnasta. Sinua haastateltiin ja kuvattiin lehteen. Katselit kuvaajaa ja kameraa epäluuloisena, ja yritit olla ryhdikäs sekä mutisit jotain epämääräistä pyörivistä pyöristä. Toinen kerta oli, kun 10 vuoden palveluksen jälkeen firmasi organisaatiokaavion terävin kärki lahjoitti sinulle uutuuttaan kiiltävän “hopeisen” rannekellon. Tavoillesi uskollisena et keksinyt mitään sanottavaa, vaan tyydyit vain nyökkäilemään. Kantajansa tavoin kello oli halpaa rihkamaa, mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia se oli luotettava ja varmatoiminen kapistus.

Muutama päivä kohtaamisen jälkeen, jätät töiden jälkeen teksti-tv:n avaamatta. Tyydyt vain juomaan kaljaa, ja pohtimaan kaverisi sanoja. Päätät samoin tein, pikkupierussa, että nyt vaihtuu ääni kellossa. Seuraavana päivänä suuntaatkin työvoimatoimistoon. Virkailija katselee sinua hetken, ja kysyy että oletko ollut pitkäänkin työttömänä. Ensimmäisenä huomaat, että sosiaaliset taitosi terminaalin ulkopuolella ovat olemattomat. Kommunikointisi on vain murahtelua, ja joudut tukeutumaan ensisijaisesti elekieleen. Lopulta virkailija ymmärtää, että olet vakituisessa työsuhteessa. Ymmärrettyään tämän ja ihmetyksestään toivuttuaan virkailijan innostus kuitenkin lopahtaa. Virkailija tuntuu löytävän lemppaajan hommista häkellyttävän paljon positiivisia asioita. Ja kun itse tutkailet työ- ja koulutustarjontaa, niin huomaat ettet ymmärrä oikeastaan mitään, mitä eri toimenkuvat pitävät sisällään. Hartiat kyyryssä työvoimatoimistosta poistuminen kuitenkin sujuu, kuin luonnostaan.

Kaverisi tapaaminen ja visiitti työvoimatoimistossa antavat sinulle ajateltavaa useammaksi päiväksi. Vaikka et haluaisi, niin joudut myöntämään, että elintarvikkeiden keräily ja lajittelu on muuttunut varsin automatisoiduksi ja koneelliseksi. Olet oikeastaan ainut täyspäiväinen lemppaaja firmassa. Ja todellisuudessa työsi ovat vähentyneet koko ajan, mutta et halua nähdä sitä tosiasiaa, että lyhentyneen askeleen ja hiipuvien voimien johdosta saat edelleen kulumaan täyden työpäivän varsin vähäisiin askareisiin. Iänikuinen perustelusi, että ihmisten täytyy syödä, alkaa kuulostaa vähän tyhjältä. Toki ihmisten pitää edelleen syödä, mutta ei ketään kiinnostaa, onko ruoat lajitellut ihminen vai kone. Eräänä syksyisenä iltana katselet kahvia juoden lumen ensihiutaleiden putoavan, ja sulavan terminaalin asfaltille. Samalla mieleesi muistuu humoristinen keskustelu vuosien takaa vanhan työkaverisi kanssa. Enää vain ei ollut sitä vanhaa työkaveria, eikä tippaakaan huumoria. Vuosien yötyöstä ja tolkuttomasta ryyppäämisestä huolimatta aivosi toimivat edelleen järjestelmällisesti. Kykenet työsi tavoin lajittelemaan pääsi sisällä asioita omille paikoilleen. Yllättävää kyllä tiedostat itse omat puutteesi sosiaalisissa taidoissa ja kykenemättömyytesi nykyteknologian suhteen. Ymmärrät myös lempanneesi itsesi ulos tulevaisuuden työmarkkinoilta, ja vieläpä sen, että teit sen ihan omin käsin. Pyörittelet mielessäsi vielä muutamaa ajatusmallia, kunnes lopulta tyydyt vain hymähtäen toteamaan.

- Ei v*ttu. Mites tässä näin kävi?

Lauantaina klo 19.00 Töölön Kisahallissa alkavan Boxing Night – Helsinki Rumble – ammattinyrkkeilyillan punnitustilaisuus pidettiin tänään onnistuneesti Ravintola Sports Academyssä. Tapahtuman muut nyrkkeilijät läpäisivät sovitut painorajat, mutta Edis Tatlin vastustaja Rudy Encornacion painoi 200 grammaa liikaa. Pieni ylipaino annetaan arvostetulle espanjalaiselle kuitenkin anteeksi, sillä mies saapui punnitukseen suoraan lentokentältä, eikä näin ehtinyt jumpata painojaan kuntoon.

.

.

Punnitustulokset ja lauantain ottelujärjestys:

Niko Jokinen, 77.0 kg – Ivan Maslov, 75,2 kg

Eva Wahlström, 59,0 kg – Nadezhda Manakova, 56,0 kg

Jussi Koivula, 67,6 kg – Vatche Wartanian, 68,0 kg

Edis Tatli, 62,0 kg – Rudy Encarnacion, 62,2 kg

Denis Shafikov, 65,2 kg – Peter Semo, 64,6 kg

Amin Asikainen, 77,2 kg – Jaudiel Zepeda, 74,0 kg

Tuukka Koistisen “Kehän laidalla” -videoblogin kolmastoista. Ohjelman periaatteena on jutustella nyrkkeilijöiden ja muiden nyrkkeilyihmisten kanssa kameran pyöriessä. Tässä osassa Amin Asikainen, Niko Jokinen ja Edis Tatli kertovat kuulumisiaan 31.8.2010 pidetyn pressitilaisuuden jälkeen. Illassa iskevät myös Eva Wahlström, Denis Shafikov ja Jussi Koivula!

Vision Fighting Championship on uusi ruotsalainen vapaaottelupromootio. VFC:n ensimmäinen ilta “The Beginning” järjestettiin Karlstadissa la 28.8.2010. GB Gymin Kai Puolakka otti illassa Stockholm Shootin Jonatan Westiniä vastaan.

VFC:n porukat halusivat ottelijat huoltajineen pelipaikalle hyvissä ajoin, joten lento Hki-Vantaalta Tukholman Arlandaan lähti jo torstaina klo 20:05. Arlandan lentokentällä odoteltiin kolmisen tuntia irlantilaisten konetta ja lähdettiin sitten kuski-Danielin kanssa pikkubussilla kohti Karlstadia, jonne oli reilun kolmen tunnin ajomatka.

Aamulla heräiltiin yhdeksän maissa ja Kaitsu alkoi valmistautumaan puoliltapäivin alkavaan punnitukseen. Jäljellä olleet ylimääräiset 1,7 kg lähtivät jumpalla ja saunalla aika kivuttomasti.  Neljältä koko otteluporukka paineli läheiseen Temple-nimiseen soittoruokalaan, jossa oli vielä vuorossa yleisöpunnitus posedowneineen ja kaikkineen. Tälläinen hieman epätavallinen punnitussysteemi on ihan toimiva, ja painonvedoista jää mukavasti palautumisaikaa. Ainoa miinuspuoli on se, että ottelupaikalle täytyy käytännössä matkustaa päivää aikaisemmin.

Karlstadin kaduilla pitää olla tarkkana, sillä kaupunki ilmeisesti ihan vilisee ninjoja...

Lauantaina oli ohjelmassa kevyet treenit ja maittava lounas Templen ravintolassa. Kisapaikalle Tingvallahallarna-urheilukeskukseen mentiin puoli neljältä ja pienen pyörimisen jälkeen aloitettiin sääntöpalaveri. Oli tiedossa, että Ruotsin vapaaottelusäännöt poikkeavat “hieman” totutuista, koska kamppailu-urheilu ei ole Lintukodossa kovin kovassa huudossa. Kukkahattutädit ja -sedät haluaisivat kieltää lajit joissa ihmistä isketään oikeasti, koska sehän nyt on vallan pöyristyttävää ja barbaarista toimintaa, jolle ei todellakaan ole sijaa sivistyneessä yhteiskunnassa.

Ruotsin vapaaottelusäännöt ovat siis näennäisesti turvallisemmat kuin yleisesti käytössä olevat ns. unified rules -säännöt. Kyynärpäät ovat kokonaan kielletty, niitä ei saa lyödä missään tilanteessa mihinkään. Kaikki lyönnit pitää tulla rystysillä, joten vasaralyönnitkin ovat kiellettyjä, mutta käytännössä niitä saa viljellä - mikä on hieman erikoista. Käsiä sidottaessa sanottiin, että rystyspinta täytyy jättää kokonaan paljaaksi. Mutta myöhemmin sanottiin, että rystysille voi vetää pari kerrosta teippiä. Käsien huono suojelu teipillä ja siteillä tekee siis ruotsalaisen ajatusmallin mukaan otteluista turvallisempia. Ilmeisesti sen takia, että pitää lyödä varovaisemmin…

Maassa olevaa ei saa potkia, kuin ehkä vähän jaloille, eikä maasta saanut potkia pystyssä olevaa kuin vartaloon. Erätauon pituus on 90 sek ja kaikki ruotsissa oteltavat ammattilaismatsit ovat aina 3×5 min. Aloittelevat ammattilaiset heitetään siis heti altaan syvään päähän, koska 15 min on monelle kokeneellekin ottelijalle kova rypistys.  Mutta se säännöistä, toivon mukaan ne muuttuvat järkevimmiksi vielä joskus. Ainoa lohtu on se, että asiat voisivat olla vielä huonomminkin. Maan ammattinyrkkeilysäännöt kun ovat vieläkin “turvallisemmat”.

Pelipaikka. Ja kyllä, E71:sen kamera on aivan susi.

Kaitsun matsi oli illan neljäs. Homma meni vähän odotteluksi, koska tapahtuman alku viivästyi jostain syystä puoli tuntia. Lopulta päästiin kuitenkin kehään asti. Kaitsun vastustaja oli Stockholm Shootin Jonatan Westin. Kaksikko kohtasi amatöörisäännöillä puolitoista vuotta sitten Utin Finnish Openeissa. Tuolloin Westin vei käsilukolla. Sittemmin Westin oli hävinnyt yhden ammattilaismatsin tyrmäyksellä ja Kaitsu voittanut kolme, kaikki kuristuksilla. Matsi alkoi varovaisesti, eikä Westin tullutkaan odotetusti silmille - edellisen ottelun tyrmäystappio oli ilmeisesti ruotsalaisella tuoreessa muistissa. Pienen pystypainin jälkeen Westin vei nätillä kampilla alas ja ohitti guardin. Seurasi tiukkoja tilanteita joissa Westin oli vuoroin mountissa ja backmountissa. Lopulta Kaitsu sai vähän tilaa, ja Westin lähti hakemaan suoraa käsilukkoa. Kaitsu sai juuri ja juuri passattua, pääsi ylös, ja erä loppui.

Toisessa erässä Westin näytti olevan hieman hapoilla. Kaitsu osui hyvin polvella pakkiin, mutta jälkitilanteessa pystypainista lähtenyt alasvientiyritys meni totaalisesti puihin ja Westin pääsi suoraan mounttiin. Kaitsu kääntyi ja Westin sai takakuristuksen kohdalleen. Eikun takaisin sorvin ääreen, Kaitsu otteli sisukkaasti, mutta Westin oli tällä(kin) kertaa vain parempi.

Tulokset:

Johan Sjölin, Hilti Karlstad - Nicklas Bergman, Märsta Alliance
Vinnare: Bergman på domslut (2-0)
- Illan aloittanut 5 min subbarimatsi jäi näkemättä.

Martin Wojcik, Frontier MMA - Rimgaudas Kutkaitis, The Knight Of Plunge, Litauen
Vinnare: Kutkaitis på RNC i rond 1
- Kolmen ottelun tappioputkessa ollut 8-12-listainen Kutkaitis yllätti ennakkosuosikki-Wojcikin.

Jonatan Westin, Stockholm Shoot - Kai Puolokka, GB Gym/Team MMA Finland
Vinnare: Vinnare Westin på RNC i rond 2

Carlos Prada, Pancrase Gym - Ramunas Paliunis, The Knight of Plunge, Litauen
Vinnare: Vinnare Prada på TKO (slag från backmount) i rond 1
Botniassa Koiviston Ristolle hävinnyt Prada teki nopeasti selvää Paliuniksesta. Prada harmitteli vieläkin Koivisto-ottelua ja sanoi, että hallitsi sen ensimmäistä erää täysin.  Harmi vain, ettei dominointi paljon auta jos kaveri tiputtaa vähän ajan päästä poimimaan mansikoita.

Johan Mäkelä, Pancrase Gym - Rodrigo “Pitbull” Vasquez, Hilti Rinkeby
Vinnare: Mäkelä på RNC i rond 2
- En nähnyt kuin aivan matsin lopun. Molemmat kaasuttivat reippaan americanboxingin jälkeen ja vähemmän kaasuttanut Mäkelä vei hapetuksella pienen G’n'P-pehmityksen jälkeen.

Mohammad Babadivand, Hilti Stockholm - Laimonas Stancikas, The Knight of Plunge, Litauen
Vinnare: Babadivand på domslut (3-0)
- Babadivand oli jäätävä FinnFight 10:ssä ja pisti Kuukan nätisti triangeliin. Tässä matsissa Stancikas kuitenkin näytti jälleen liettualaista sitkeyttä. Ruotsalainen oli riittävän paljon parempi, ja onnistui kolmannessa tiputtamaan liettulaisen takakädellä. Samassa erässä Stancikas oli kuitenkin myös selässä kuristamassa, joten ei Babadivandin esitystä voi hirveästi kehua. Miinusta myös punnituksissa tehdystä lesoilusta ja leppoisan Stancikaksen vihaisesta tuijottelusta. Buu, Ba-Ba!

Alen Mansour, Hilti, Stockholm - Fredrik Lindström, Bålsta dojo
Vinnare: Monsour på TKO (slag från sideposition) i rond 2
- Illan paras ja samalla huonoin matsi. Yleisö tykkäsi kovasti, kun kaksi satakiloista aloittelijaa repivät ja riuhtoivat reilun erän. Kaksikon tekninen osaaminen oli jotain todella hirveää, mutta yritystä oli sitten sitäkin enemmän. Lindström pudotti Mansourin kahdesti ristiinlyöntitilanteessa leualle osuneella koukulla, mutta ei osannut lopettaa matsia vaikka pääsi istuskelemaan puolitajuttoman vastustajansa mountissa pariinkiin otteeseen. Toisessä erässä Lindström sippasi ja Mansour löi matossa keskeytyksen. Mansourin ego oli jo ennen matsia vähintään pikkubussin kokoinen, ja onkin pelottavaa ajatella millaisiin mittoihin tämä voitto miehen itsetunnon paisuttaa.

Hamid “Akira” Corassani, GBG MMA - Martin “The Heat” Begley, Red Dragon Gym, Nordirland
Vinnare: Corassani på armbar i rond 1
- Ehkäpä illan tasokkain matsi. Begley pisti hyvin vastaan ja heitti Corassanin pari kertaa hienosti tonttiin. Hyvän matsin loppu oli ikävä.  Irlantilainen taputti käsilukkoon ja jäi istumaan allapäin polvilleen. Corassani nousi ylös ja meni Begleyn taakse ja teki joko niskojen taitto- tai kurkun viiltämiseleen - en nähnyt kunnolla kumman. Yleisö alkoi buuata saman tien ja sitten Corassani pyyteli anteeksi ja selitteli jotain. Ikävä jätkä, jonka näkisin nyt mieluusti Suomessa esim. Latomäen tai Kuivasen vastustajana. Kuivaselle tarjottiin jo tätä matsia, mutta rikkinäinen takakäsi ei ole matsikunnossa.

Magnus “Jycken” Cedenblad, Pancrase Gym/MMA Storm - Valdas Pocevicius, The Knight Of Plunge
Vinnare: Cedenblad på TKO i rond 1
- Suomessakin pariin otteeseen kevyessä raskaassa otellut Cedenblad on otellut viimeisimmät matsinsa keskisarjassa, eikä tarvinnut montaa sekuntia Poceviciouksen voittamiseen. Tyly esitys ja hyvä päätös illalle.

- - -

Ottelupaikka oli hieno ja järjestelyt kokonaisuutena erittäin hyvin hoidettu. Jani Lax ja kumppanit tekivät hyvää työtä, eivätkä olleet säästelleet turhia, vaan kaikki oli viimeisen päälle nettisivuista videoihin ja ottelujulisteisiin. Jokainen ottelija sai esimerkiksi sponssien tarjoaman TapOutin hupparin, jonka sai sitten itselleen, kunhan vain käveli se päällä kehään. Hyvät ruuat, mukavat tyypit jne.

Tuotanto oli erittäin hyvin hoidettu ja n. 1400 katsojaa varmaankin tykkäsivät näkemästään. Screenien puuttuminen oli oikeastaan ainoa miinus noin katsojan näkökulmasta. Mutta matsit tulevat myöhemmin televisiosta ja kyllä ne varmaan jostakin Suomessakin saa nähtäville.

Matti “Afterfight” Mäkelä oli huoltamassa pikkuveljeään ja kertoi, että ottelee seuraavaksi Superior Challengessa parin kuukauden päästä. Sarjana on totutun keskisarjan sijaan kevyt raskas. Miehen painot ovat tällä hetkellä sadan kilon tietämillä. Matti sanoi ottelupaikalla, että ei ota afterfighteissa ollenkaan hapanta, koska ottelu on tulossa, mutta kevyeksi kaljoitteluksihan se sitten kuitenkin meni. Minkäs sitä mies lempinimelleen mahtaa.

Suomen joukkueen afterfaitit jäivät vähän lyhyeksi, koska ajomatka takaisin kohti Arlandaa alkoi hotellilta jo klo 02 sunnuntaiaamulla.

Iltaman kohokohtia:

Iso-Velmu ja Pikku-Velmu vetää ilmakitaraa, eli Toni ja Sampo

Asiaa hieman pohtiessa on hauska huomata, että väsymys yksinkertaistaa ja pelkistää ajattelua. Loppupelissä lauantaina käytiin kisoissa, ja sunnuntaina sparreissa, ja that’s it. Pelkistettynä noinhan se meni. Ihmeellistä miten yhdet kisat ja sparrit voi muka väsyttää näin paljon. Viikolla kuitenkin askaretta riittää niin töissä, kuin salillakin. Ja kun viimeisen kolmen vuorokauden aikana on tullut ajettua autolla aika paljon enemmän kuin nukuttua, niin ainakin pienimuotoinen väsymys lienee sallittua. No, nämähän on niitä jokaisen omia valintoja, ja oto-työnä tehtävän valmennuksen etuja.

Viikolla treenattiin aamulla ja illalla, akatemian ja seuran treeneissä. Ainut mainitsemisen arvoinen seikka taitaa olla se, että nuorena se vitsa on väännettävä. Jututin yksissä treeneissä salin ilopilleriä ja kuopusta, Sampoa. Kyselin, että vieläkö on tullut jalkapalloa pelattua ja niin edelleen. Sampo kertoili, että on lopettanut jalkapallon, mutta joku uusi harrastus pitäisi keksiä tilalle. Lisää udeltuani Sampo totesi, että hänestä tulee isona nyrkkeilijä, ja nyt pitäisi löytää joku kakkosharrastus. Mielessäni taputin pieniä karvaisia käsiäni yhteen. Sampo kun on 8 vuoden ikäinen, ja tuli salille 7-vuotiaana. Paljon tietysti ehtii tapahtua, ja Samponkin mieli vielä muuttua moneen kertaan. Kuitenkin esimerkiksi kokonaisvaltaisen valmennuksen pioneerin, Matti Urrilan kokemusten mukaan lapsuuden unelmat ja ihanteet ovat usein merkittävässä roolissa, kun puhutaan jonkun lajin huipusta. Ja tästä tuleekin mieleen muutama asia. Ensinnäkin se isompien ja vanhempien poikien rooli. Pienet pojat katsovat ihaillen vanhempia ja taitavampia poikia, ja jäljittelevät näitä parhaansa mukaan. Toiseksi, se kasvatustyön rooli ja merkitys, jota valmentajat tekevät niiden kanssa, jotka tulevat salille alle 10 vuoden ikäisenä, ja mahdollisesti saattavat ja opastavat nämä samat pojat aikuisikään asti. Näitä kahta asiaa kannattaa miettiä. Ihan aikuisten oikeasti. Ja kun puhutaan ihan oikeista huipuista, niin kannattaa vaikka katsoa sitä, kuinka homma Kuubassa hoidetaan.

Viikko siis oli normisettiä. Lauantaina käytiin Turussa kilpailuissa. Päällimmäisenä mieleen jäi, että Mikkelistä on aika pitkä matka Turkuun. Matseissa Joni ja Iida hoiti homman kotiin, ja takaisin päin tultiin hyvillä mielin. Kisoissa oli tarkoitus kokeilla Jonin osalta kaksoislämmintä. Ihmettelin kun Jonia ei näy, ja sitten soitin hänelle, että missä mies luuraa? Joni totesi ettei oikeastaan tiedä, ja kohta kertoi olevansa eksynyt lopulta Joni tietysti löysi kisapaikalle, ja aikataulu oli puoli tuntia jäljessä, mutta se ei tällä kertaa ollut niin vakavaa. Ai miten näin kävi? Jotenkin se liittyy “dataamiseen”, hotellin aulaan ja omaan verryttelyyn.

Sunnuntaina sitten käytiin Itäisen alueen sparreissa tuoreiden voimien kera. Tai siis vain kehätyöläisten osalta tuoreiden voimien. Reissu aloitettiin pikaisilla kahveilla torikahvilassa. Ja pikaiset kahvit tarkoitti sitä, että ne juotiin lennosta. Vaikka Lahti on lähellä, niin liian monta kertaa paikalle on saavuttu viime tingassa, ellei peräti myöhässä. Tällä kertaa päätin, että ollaan kerrankin ajoissa. Ei se nyt niin kiirettä kuitenkaan pitänyt, ja oltiin ihan oikeasti ajoissa. Sparrit keräsi hyvin porukkaa, ja kehässä lyötiin kiivaammin kuin lauantain kilpailuissa. Oli mukava katsoa, kun salilla oli hyvin väkeä, ja kehässä lyötiin välillä ihan oikeasti. Lahden reissuilla on usein varsin värikästä. Niin tälläkin kertaa. Nyrkkeilijöitä pidetään yleensä naisten miehinä, mutta näkemäni perusteella sekin saattaa olla muuttumassa myytiksi.

Ensin lyötiin, sitten syötiin, ja vielä vähän lyötiin. Ruokailun lomassa puheeksi tuli viikonloppuna käyty Randy Couturen ja James Toneyn välinen UFC-ottelu. Itse matsissa kävi niin kuin odottaa sopii. Ja kun itse näin ottelun, niin ensimmäisenä tuli mieleen, että Toney oli lähinnä hakemassa itselleen helpot karkkirahat. Ja ainakin Toneyn olomuoto antaa ymmärtää, että karkki maistuu paremmin kuin treeni. Otteluhan oli ainakin joidenkin mielestä MMA vs. Boxing vastakkainasettelun huipentuma. Olen joskus aikaisemminkin tarinoinut näiden kahden lajin vastakkainasettelusta, sen tarpeellisuudesta/tarpeettomuudesta ja järkevyydestä. Vapaaottelu ja UFC on kova juttu, ja tätä päivää. Kannattaa kuitenkin muistaa muutama asia. Kun puhutaan oikeasti tasokkaista lajeista (olympialajeista), niin yleensä ainakin Suomen olosuhteissa aikuisten sarjan todellista menestystä voi odottaa vasta 10+ vuoden harjoittelun ja kilpailemisen jälkeen. Esimerkiksi nyrkkeilyn superraskaassa sarjassa voi mennä 20 vuotta, että on saavuttanut oman huippunsa ja sen myötä kansainvälisen huipputason. Jaa se toinen asia? Ensimmäinen UFC-tapahtuma käytiin vuoden 1993 lopussa, eli vajaat 17 vuotta sitten.

Nyt väsyttää ihan oikeasti ja rankasti. Joten käteen jäi vain rupisia riimejä. Over and out.

Sparreissa oli hyvin porukkaa (huomatkaa Rashidin tuplahaukkari!)

Mama said knock you out!

Lomilta ollaan pikku hiljaa palailtu kouluun, töihin ja saleillekin. Näillä leveysasteilla käynnistyivät peruskoulut, lukiot ja ammattikoulut. Huomenna käynnistyy lukuvuosi myös urheiluakatemian osalta. Kulunut viikko meni salilla ja akatemian avausinfoissa. Kokonaisuudessaan Etelä-Savon Urheiluakatemiassa on reilusti yli 400 nuorta urheilijaa useammalle paikkakunnalle jakautuneena. Kamppailulajien valmennusryhmä on pieni ja piskuinen, nyrkkeilijöiden ollessa selvänä enemmistönä.

Itse avaustilaisuuksissa käytiin läpi akatemian etuja, pelisääntöjä ja erilaisia käytännön asioita. Allekirjoitin samalla myös työsopparin tulevaa lukuvuotta varten, joten ilmeisesti jotain on tehty oikein, kun vielä jatkopestiä tarjosivat. Jotain uudistuksia tulevalle kaudelle oli saatu kasaan, ja urheilijoiden kannalta olennaisin oli ehkä uusi yleisvalmennuksen harjoitusvuoro keskiviikkoisin. Onneksi yleisvalmennuksen harjoitus sattuu sellaiseen ajankohtaan, että pääsen myös itse paikalle katsomaan ja oppimaan. Itse akatemia on kehittynyt kovaa vauhtia, ja täytyy ihmetellä mitä kaikkea on saatu aikaiseksi muutamassa vuodessa. Ja tulevaisuuden suunnitelmat ja visiot vaikuttavat varsin herkullisilta. Onneksi pääsin tämän junan kyytiin.

Tilaisuuksien aikana käytiin läpi urheilijoiden testaamista, ja pienimuotoista keskustelua valmentajien välillä alkoi syntyä. Perisuomalaiseen tapaan kanssakäyminen vain etenee varsin verkkaisesti, mutta etenee kuitenkin. Muissa lajeissa oli testipattereita päivitelty tarkoituksenmukaisemmiksi, ja vastaamaan entistä paremmin kunkin lajin tarpeita. No, etenkin massalajeissa resurssit on toisenlaiset. Hieman kateellisena kuuntelin muiden valmentajien juttuja. Vaikka paikallistasolla massalajeilla on erilaiset puitteet marginaalilajeihin verrattuna olivat valmentajat kuitenkin realistisia, jopa kyynisiä. Vaikka tosiaan välillä kuuntelin kateellisena muiden valmentajien juttuja, niin kyllähän siinä samalla tippui arvokkaita tiedonjyväsiä. Ja sai myös kuulla, kuinka asiat hoidetaan muissa lajeissa.

Treeneissä on tehty perusasioiden perusasioita. Maanantaina vanhemmat pojat olivat tekemässä testijuoksua, ja sain puuhastella pikkupoikien kanssa. Olikin raikas tuulahdus touhuta pienten poikien kanssa. Testijuoksu meni siinä mielessä hyvin, että kaikki paransivat tulostaan. Jonin kohdalla voisi tulosta pitää jopa hyvänä. Testijuoksu oli hyvin yksinkertainen. Juosta 10 kilometriä mahdollisimman nopeasti, mutta syke ei saanut nousta yli 160 l/min. Siihen nähden 10 kilometriä aikaan 48 minuuttia on nykypäivän nyrkkeilijälle vähintäänkin kelvollinen tulos.

Lauantaina käytiin ottamassa osaa Itäisen alueen sparripäivään Kuopiossa. Sparrit meni kuten ajankohdalle on ominaista. Vaikka en juurikaan positiivista palautetta antanut, niin paljon hyvää kuitenkin nähtiin. Ottelemisen intensiteetti on lisääntynyt, ja joutenolo kehässä on vähentynyt. Taito ja perusosaaminen oli myös ihan ok. Jälkikäteen katselin vielä sparrit videolta, ja ne näyttivät oikeastaan paremmilta, kuin paikan päällä katsottuna. Järjenkäyttö on ihan hyvä taito myös nyrkkeilijälle. Mielenkiintoinen huomio oli myös, että väsymisen ja puutumisen myötä esiin tuli kunkin varsinainen nyrkkeily. Väsymisestä ja puutumisesta huolimatta paketti ja tekniikka ei levinnyt liikaa, vaan tekeminen muuttui yksinkertaisemmaksi. Vaikka yleisesti ottaen 12 erää sparria on ehkä liikaa yhdelle päivälle, niin tällä kertaa saatu hyvä lopputulos tulikin juuri väsymisen ja puutumisen kautta.

Seuraava savotta alkavan kilpailukauden muodossa alkaa vähitellen konkretisoitua kilpailuiden ja oman ajankäytön osalta. Tulevat viikonloput menevät aika tiiviisti reissussa. Turku, Lahti, Rovaniemi jne jne.. Ja uutta autoa ei vain vieläkään kuulu. Vanha rouva kiukuttelee, ja ilmeisesti haluaa tehdä viimeisistä yhteisistä kilometreistä ikimuistoiset. Kunhan sitä jotenkin puntarille ehtii, ja joskus kotiin, niin hyvä juttu.

Robert Helenius iski EU-tittelin itselleen varsin vakuuttavasti. Hieno juttu, ja toivottavasti Robbe nähdään taas kohta Suomessa ottelemassa.

Tässähän tätä tarinaa taas olikin. Joten, kiitos ja anteeksi.

Kehäkuuluttajanakin tunnetun Tuukka Koistisen “Kehän laidalla” -videoblogin kahdestoista osa. Ohjelman periaatteena on jutustella nyrkkeilijöiden ja muiden nyrkkeilyihmisten kanssa kameran pyöriessä. Tässä osassa Niko Jokinen ja Edis Tatli kertovat kuulumisiaan ennen 4.9.2010 iskettävää Boxing Night - Helsinki Rumble -ammattinyrkkeilyiltaa.

Ylemmässä keskisarjassa vuodesta 2006 lähtien nyrkkeillyt Mora on voittanut 72 ottelustaan 55. Lukuisissa titteliotteluissakin esiintynyt Mora on kohdannut pitkällä urallaan useita maailmanhuippuja, kuten Sergio Martinezin, Juergen Braehmerin ja Kassim Ouman. Nykyiselle keskisarjan maailmanmestarille Martinezille Mora hävisi pisteillä ja Braehmerille ja Oumalle puolestaan keskeytyksillä kahdeksansissa erissä. Moran palkintokaapista löytyvät muun muassa Argentiinan ja Etelä-Amerikan mestaruustittelit.

Kovatasoinen tapahtuma

Syyskuinen Boxing Night -tapahtuma on urheilullisesti poikkeuksellisen kovatasoinen. Asikaisen lisäksi erityisesti Edis Tatlilla, Jussi Koivulalla ja Denis Shafikovilla on vastassaan meritoituneet vastustajat, eivätkä Eva Wahlström tai Niko Jokinenkaan tule pääsemään helpolla.

Voittamaton ”Prince” Edis Tatli, 23, saa uransa ensimmäisessä kahdeksaneräiseksi kaavaillussa ottelussa vastaansa Espanjan Rudy Encarnacionin, 31, joka otteli tämän vuoden alussa kevyen sarjan Euroopan Unionin mestaruusottelussa häviten 12-eräisen kamppailun niukasti pisteillä Hoang Sang Nguyenille.

Entinen huippuamatööri Jussi Koivula, 26, kohtaa kuudennessa ammattilaisottelussaan Ruotsin Vatche Wartanianin, joka on hävinnyt 14 ammattilaisottelustaan vain kaksi. Yhdysvalloissa, Saksassa ja Britanniassa aiemmin otellut Wartanian on Koivulan ammattilaisuran ehdottomasti vaativin vastustaja.

P3 Boxingin voittamaton venäläistaituri Denis ”Tsingis Khan” Shafikov ottaa yhteen Ruotsin Peter Semon kanssa. Kaikki 24 otteluaan voittanut Shafikov on arvostettu Euroopan listalla kolmanneksi. Ugandalaissyntyinen Semo on hävinnyt erittäin kovista vastustajistaan huolimatta vain kerran ennen täyttä aikaa. Semon vaarallisuudesta kertoo se, että hän on yllättänyt Italiassa kotikehän hyvälistaisen Fedele Belluscin ja se, että hänen 19 voitoistaan peräti 14 on tullut tyrmäyksellä.

Ammattilaisuransa hienosti kahdella voitolla aloittaneen Eva Wahlströmin, 29, taidot mittaa hyökkäävän ottelutyylin omaava Argentiinan Pamela Benavidez, jolla on kymmenen ammattilaisottelun kokemus. Wahlström on Suomen kautta aikojen menestynein naisnyrkkeilijä. Hän voitti amatööriurallaan muun muassa kolme EM-mitalia ja kymmenen Suomen mestaruutta.

Helsinkiläislupaus Niko Jokinen, 22, ottelee Kisahallissa ammattilaisuransa 11. ottelun. Vastassaan Jokisella on Venäjän Ivan Maslov, 26, jonka uran kaikki 11 ottelua ovat kestäneet täyden ajan, joten Jokisellakin lienee edessään pitkä ja hikinen iltapuhde.

P3 Boxing

Suomen joukkueeseen kuuluu yksi naispainija, kaksi vapaapainin taitajaa ja viisi kreikkalais-roomalaisen painin mitalien kilvoittelijaa.

Tavoitteena on vähintään yhden mitalin saavuttaminen, tiivisti joukkueen tavoitteita ennen kisaa joukkueen valmentajana toimiva lapualainen Pasi Huhtala. Painijat ovat tällä hetkellä terveitä ja viimeviikkoina luokkaantumisten vuoksi  “siipirikkoina” olleet Sasu Kaasinen ja Tuomas Tarino ovat joukkueen vahvuudessa iskukykyisinä mukana. Hyvän päivän osuessa kohdalle on jokaisella suomalaisella painijalla mahdollisuus sotilaiden MM-mitaliin, kiteytti Huhtala asetettua mitalitavoitetta.

Keskiviikkona iltapäivällä puntariin ensimmäisenä astelee helsinkiläinen Hämeen Rykmentin Urheilukoulussa varusmiespalvelustaan suorittava Jonas Honkanen. Mikäli hän selvittää sääntöjen mukaisen punnituksen hänet nähdään Lahden Suurhallin molskilla tosi koitoksessa kisojen varsinaisena avauspäivänä torstaina.

12.8. torstai, vapaapaini, sarjat 55, 66 ja 86 kg
- klo 13-16 karsinta- ja keräilyottelut
- klo 18-20 loppuottelut
- suomalaisista mukana Jonas Honkanen

13.8. perjantai, vapaapaini, sarjat 60, 74, 84 ja 120 kg sekä naiset 48 ja 63 kg
- klo 13-16 karsinta- ja keräilyottelut
- klo 18-20 loppuottelut
- suomalaisista mukana Ville Heino

14.8. lauantai, kreikkalais-roomalainen paini, sarjat 55, 66 ja 96 kg sekä naiset 55 ja 72 kg
- klo 13-16 karsinta- ja keräilyottelut
- klo 17-18 sotilaspainin näytösottelut
- klo 18-20 loppuottelut
- suomalaisista mukana Niko Ohukainen, Sasu Kaasinen ja Tiina Ylinen

15.8. sunnuntai, kreikkalais-roomalainen paini, sarjat 60, 74, 84  ja 120 kg
- klo 11-14-karsinta- ja keräilyottelut
- klo 16-18 loppuottelut
- suomalaisista mukana Jussi-Pekka Niemistö, Kim-Jussi Nurmela ja Tuomas Tarino

Suomen joukkue, kreikkalais-roomalainen paini
55 kg: Niko Ohulainen
60 kg: Jussi-Pekka Niemistö
66 kg: Sasu Kaasinen, varalla Joonas Kyllönen
74 kg: Kim-Jussi Nurmela, varalla Henri Palomäki
84 kg: Tuomas Tarino

Vapaapaini
66 kg: Jonas Honkanen
84 kg: Ville Heino

Naispaini
55 kg: Tiina Ylinen

Reaaliaikainen tulospalvelu ja lisätietoja: militarywrestling2010.com

Lähde: Hannu Kiminkinen, painiliiton tiedotus