Hartikaisen paluu pt.2

No heido!

ilma on sysimusta ja puut alkaa olla kaljuja, mikä siis sen parempi syy saada Svolin PJ ja GB (gagging ‘n bukkake?) Gymin Olli Hartikainen kyläilemään ja levittämään MMA:n ilosanomaa ympäri pitäjää. Olli kävikin alkuvuodesta vetämässä viikolopun mittasen leirin ja nyt oli aika saada ukkeli uudestaan salille.

Leiri teema oli puhtaasti VAPAAOTTELU ja settiin kuuluikin koko hoito aina pystystä mattoon ja G’nP:stä erinäisiin muihin lopetuksiin. Paikalle saapui myös ex-MMA Rauma –  Heikki Tiilikka

Itsellä meni koko viikonloppu töissä Rauman uimahallilla ja en tästä syystä päässyt jumpalle kuin perjantaina. Mutta maksoin poissaoloni Ollille ja muille takaisin kutsumalla heidät ilakoimaan hallille sulkemisajan jälkeen. Noh, lapset kun päästää ilman huoltajaa leikkikentälle, niin tulee aika erikoisia fotoja. Ei muuta ku speedot piukkaan ja löylyä niin perkeleesti.

Pulikoinnin jälkeen painuimme syömään rasvaa ja nesteitä poistavia annoksia paikalliseen ruokaravintolaan ja nautimme muutamat vauhtijuomat jonka jälkeen tirsoille että jaksaa taas seuraavana päivänä treenata…tai tehä töitä.

Kivaa oli. aajee.


-Patu

Hop!

Syksy tuli, ja syksyn myötä myös jengi alko palailemaan salille kesän laiskottelun jälkeen. Omalta osalta syyskausi alkoi onneksi sillä että joku muu veti jumpat, nimittäin Ernesto Hoost. Kävimme nimittäin taistelutoverini Jimmyn kanssa Porissa jumppaamassa Erkan tahtiin Potkunyrkkeilyliiton kesäleirillä Elokuun lopussa. Treenasimme vain yhden päivän verran mutta mukaan jäi muutama kiva tekniikka-ja treenijuttu. Ekassa sessiossa käytiin läpi perustekniikkaa, comboja ja counttereita. Toka sessio oli enempi otteluunvalmistavaa jumppaa, mm tehtäväsparria ja comboja joita vedettiin merkistä kesken nyrkkeilysparrin.

Erneston osalta todettakoon, että mies on aika iso..tai ainakin meikäläisen kynäniskä näyttää suht kuppaselta Hoostin vierellä. Mutta ei haittaa, Erkan tasapaino on melkosen heikko ja sitä mies itsekin “kehui” ja ihmetteli miten on voinut ikinä voittaa yhtään ottelua, koska etureittä venyteltäessä ei mies tahtonut pysyä yhdellä jalalla pystyssä :)

Peruskurssi alkoi

Eilen maanantaina alkoi MMA Rauma peruskurssi 2/2009. Ennakkkoon saimme noin 25 ilmottautumista, mutta iloksemme  todistimme 42:en pään olleen ekoissa treeneissä. No tila on vähän kortilla mutta niin kuin perinteeseen kuuluu, niin todnäk kuukauden kuluttua (valitettavasti) tuosta määrästä on varmaankin viidesosa lähtenyt. Mutta toivottavasti jengi sai kipinän ja jaksaa vetää koko kurssin läpi ja saapua myös jatkoryhmän mukaan myöhemmin.

Syksyn jatkoa…

..ja joulua odotellessa käykää vaikka täällä: http://www.teamhella.net/

-patu

Syksy tulla lyllertää

Tsau! Long time no see, mut nyt taas.

Yleistä schaissee

Treenattu ollaan välillä enempi, välillä vähempi ja kuitenkin koko kesä. Itellä treenailu ollut melkosen tasasta ilman sen kummempia ohjelmia. Tykkään enempi mennä fiiliksen mukaan ja nyt kesällä ollut sitten se muutama laji viikossa ja punttia sillon tällön ja sitäkin circuittina:

Kolmen minuutin eriä ja siinä sitten pidetty sellasta kivaa tempoo liikkeitä vaihdellen ja monipuolisesti kroppaa kuormittaen. Välineinä oon käyttänyt mm. tankoja, kuulia, rengasta ja lekaa ja sit tietty perusjtut kuten punnerukset ja vatsat jne. Aika normikuvio mulla on ollut, et otan lämmöt säkillä ja sit siihen teen ton 3minx10 erää tollasta kuntopiiriä kamoja kolistellen. Liikkeet ja järjestyksen keksin vauhdista ja ainut sääntö on, että koko kroppa sais osansa.

Porukkaa on meillä käynyt melkosen mukavasti – noin 10-15 tyyppiä viime aikoina. Tiistaisin ja Torstaisin ollaan kesä pidetty ohjattuja jumppia. Pidimme myös hetki sitten MMA Rauma-saunaillan mikä oli mukava yhteinen kokoontuminen ja kerrankin ilman treenivermeitä. Saunailtaan ilmaantui myös Kustavin Meduusat, joita jotkut yrittivätkin innoissaan kiinni. Kaverimme Anssi taisi olla lähimpänä onnistumista, muttta nuo merten niljakkaat hyväkkäät luiskahtivat epäoonnisesti liimanäppimme hyppysistä takaisin ulapalle:

Hyvää alkavaa syksyä kaikille ja muistakaa alkava peruskurssimme 14.9.

 

 

-patu

Sana viikonvaihteeksi

Hoplaa,

tällä viikolla tuli vedettyä parit jumpat niille ketkä nyt kesän riennoista salille eksyivät. Hienot kelit ja kuumat terassit kun tuntuvat ilmiselvästi aika monen mielestä mukavammalta vaihtoehdolta kuin pommisuojassa limaisena kieriskely.


Tiistai

Vartin lämmöt lepposasti futiksella ja siitä sitten pummelauksen kautta eteenpäin, puikkauksia, armdräggejä mm.Sitten muutama pyöriskelydrilli.. mm. over/underista palomiehenpyörä, pari tonttiin ja siitä oma sivusidonta jonka jälkeen pari siltaa ja päälläolija on mukana vaihtamalla puolta jos sitten molemmat nousevat ylös irrottamatta otetta parista. Musta äärettömän hauska liike jonka rippasin joskus keväällä  Hämäläisen Sammyltä käydessäni GBeellä jumpalla. Kiitos :)

 Sen jälkeen taisi olla muutama “escape from side control” parin tehdessä saman alasviennin kuin aikasemmin, mutta alle jäänyt lähtee puikkaamaan kätevintä reittiä alta pois. Escape-teema jatkui seuraavaksi muistaakseni Puhakan näyttämällä Omoplata escapella: ollaan jääty kiinni lukkoon, mutta saadaan omat kädet yhteen oman vatsan alta, tästä lähdetään yksinkertaisesti kääntymään kaveria kohti pitäen samalla tiukka ote kaverin jalasta ja SKÄDÄM, käännetään tilanne omiin nimiin yksinkertaisesti heivaamalla lukottajahyväkäs itsemme yli ja päädymme lopulta itse hyväkkään päälle. Tekniikka kuulemma voi toimia yhdelle tyypille kerran, mutta sehän meille piisaa. Sitten loppuun muutamat erät subbaria ja kohti kotia.


Torstai

Lämmöt taas kivasti pelailemalla ja sitten pystykamat niskaan. Kevyttä kickarisparria ja sitten erinäisiä tehtäväsparreja. Erien määriä en laskenut, mutta väsy tuli. Loppuun otimme potkunyrkkeilysparria alasviennein ja painit positioon asti. Omaksi kohtaloksi koitui tatamin sauma johon koipi jäi jumiin kun kaveri teki alasvientiä. Tästä syystä nilkka vääntyi ja Pakkanen kiljahti. Nivelsiteet tuli sitten siinä venyteltyä kätsysti ja perjantai sairaslomaa.

 

 Perjantai

No sairaslomahan pitää tottakai käyttää viisaasti:  paikallisessa klubissa oli bileet joihin menin terassille veivaamaan vinyyliä. Ilta olikin varsin onnistunut ja humalan määräkin suht kipakka. Nilkkakaan ei enää harmittanut kun kaulassa roikkui kasa tyttöjen rintsikoita.

 

 

 

 


 

Elämä taitaa jatkua…cheers ja laterz.

The past, the present, the future

Menneitä juttuja

Kamppailulajeihin ensikosketus tuli tietysti ninja-leffoista ja muusta vastaavasta kamasta mistä 80-luvulla ei todellakaan ollut pulaa. Mikään ei näyttänyt prameammalta kuin Chuck Norrisin hyppypotku auton tuulilasin läpi pahiksen nekkuun. Tai niin ikään Norrisin, yksinäisen suden taistelu, mitäs muuta kuin pahaa vastaan. Tai kun “No retreat, no surrender”-pätkässä kaveri sparraa ja treenaa Bruce Leen haamun kanssa ja lopussa kamppailee Ivan Dragolta muistuttavan bad ass:n kanssa  – jota muuten esitti Van Damme.

Ekalle (Raumalaisen Kaiganin) karaten peruskurssille tulikin sitten talsittua joskus vuonna -86, mutta tuo treenaaminen lopppui keltaiseen vyöhön. Syy oli varmaanki se, että sitä hyppypotkua mitä olin tullut oppimaan, ei sitten vielä opetettukaan ekan puolen vuoden aikana, joten homma sai jäädä. Jatkoin vanhoilla urheilukuvioilla johon kuului mm. hiihto, jalkapallo, jääkiekko, pesäpallo ja kaikki muukin mitä nyt vähänkin voi ihminen nassikkana harrastaa. Olinhan kuitenkin polvenkorkuiseesta naskalista saakka saanut harrastaa ja kokeilla tätieni ja setieni ohjeistamana jos jonkinlaista urheilua – kiitos siitä heille.

Välivuosia siis kertyi muutamia kunnes palasin karaten pariin jälleen vuonna 1993 Rauman Judoseura Samurain salille ja nyt motivaatio tuon hyppypotkun oppimisen sijasta oli vaihtunut kilpailemiseen. Kävinkin muutamia kisoja läpi suht ok-menestyksellä ja sain paikan ns. Ryhmä 2000:ssa. Tämä oli Karateliiton valmennusryhmä jota leiritettiin muutaman kerran vuodessa ja itse käväisin ainakin Pajulahdessa ja Varalassa leireilemässä. Karate-ínnostukseni kesti tällä kertaa noin nelisen  vuotta, jääden lopullisesti vuonna 1997 lähinnä sparrikaverien puutteen vuoksi. Oma kiinnostus kun oli lähinnä kilpailupuolella, kun taas treenit olivat enemmänkin painottuneet perinteisemmän puolelle. Tulossa oli siis välivuosia kamppailusta jälleen.

Paniikkihäiriö ja MMA

Sitten warpataan vuoteen 2005 joka ei ollut ihan niitä parhaimpia meikäläisen elämässä. Ihmisuhdekoukerot ja ero söivät miestä rotan lailla ja tilanne meni stressin ja masiksen kautta aina paniikkihäiriöön asti.

Oireethan olivat nyt jälkikäteen ajateltuna varsin selkeät:
Huimausta, univaikeuksia, näköaistikaan ei tuntunut olevan kohdillaan ja tasapainokin tuntui joskus olevan hakusessa ja varsinkin kaupan jonoissa oli hankalaa. Ramppasin siis lääkäreillä vähän väliä – korvalääkärillä ja välillä silmälääkärillä ja tottakai ihan työterveydenhuollossa. Hommaan tuli selko vasta kun mutsin määräyksestä marssin yksityiselle lekurille jossa diagnoosiksi sain paniikkihäiriön aka sosiaalisten tilanteiden pelon. Määrättiin lääkkeet (serotoniinin takaisinoton estäjät) joita aloin popsia välittömästi ja kuukauden sairasloma kaupan päälle. No lääkitys alkoi toimia muutamassa viikossa ja oli aika alkaa ottamaan elämää takaisin omiin nimiin. Kaupassa käynnit aloitin varovasti muutaman ostoksen seteissä ja vähän ajan kuluttua olinkin jotenkuten kyvykäs menemään jopa markettiin.

Tässä vaiheessa sitten viimeistään kypsyi ajatus palata jälleen kerran kamppailun maailmaan ja vuoden 2006 alussa astuin ensimmäisen kerran MMA Rauman treeneihin. Pääsin kesken peruskurssin mukaan soitettuani jollekin Heikille (Tiilikka) ja kysyttyäni asiasta. Muistan odotelleeni treenin alkamista molskilla ja tarkkailtuani vieraita tyyppejä silmä kovana ja hermostuneena ajatellen hiljaa mielessäni: “alotetaan nyt saatana jo”, koska paniikkihäiriöisenä ei ole kiva toljotella. Ja joskus vastaavassa tilanteessa tekee pikkasen mieli poistua takavasemmalle sydämen tykyttäessä kahtasataa hyperventilaation kolkuttaessa samalla keuhkojen porteilla. No ekat treenit meni ihan kivasti ja olin tyytyväinen että olin saanut itseni liikkeelle ja näin raumalainen vapaaotteluseura oli saanut uuden harrastajan.

Alusta asti olin päättänyt että nyt laitetaan sitten Pakkasen poika kondikseen niin henkisesti kuin fyysisestikin ja samalla päätin harjoitella niin, että olisin joku päivä valmis nousemaan kehään. Tämä tapahtuikin sitten vuoden 2006 syksyllä liiton leirillä Kauhajoella. Seuraavana vuonna kävin kokeilemassa lukkopainikisoissa Tampereella ja saman vuoden -07 syksyllä MMA Bashissa GB Gymillä. Kehään nouseminen ei ihan niin helppoa itselleni ole vieläkään ja ottelujännitys on välillä sietämätön. En tiedä johtuuko sairaudesta vai mistä, sillä mielestäni en ole kilpailutilanteessa aikaisemmin näin jännittänyt. Nyt on kuusi matsia alla ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että jonkunlainen rutiini alkaa löytyä ennen ottelua. Tosin vieraat paikat ja iso joukko ihmisiä saavat itseni joskus hermostuneeksi ilman otteluakin.

Tulevaisuus

Tulevaisuudessa näen itseni 100% varmuudella vapaaottelun parissa. Saan niin paljon mielihyvää harjoittelusta, valmentamisesta ja stressaavuudesta huolimatta myös kilpailutilanteesta. Erityisesti hyvän mielen saan, jos voin antaa toisille valmentajana/ohjaajana apua, vinkkejä ja niiden mukana elämyksiä. Vapaaottelun parista olen löytänyt myös muutaman todella tärkeän ihmisen joista on tullut minulle ystaviä, joiden kanssa olen saanut jakaa niin paskat fiilikset kuin järjettömän hauskat hetket ja toivon heidän säilyvän elämässäni myös tästä eteenpäinkin.

Vielä yksi asia mistä vapaaottelupiireissä pidän:
Avoimuus. Kertaakaan en ole törmännyt vielä ylimielisiin tyyppeihin oltuani leireillä tai muilla saleilla treenaamassa jne. Olen saanut useita uusia tuttavuuksia näiden vaivaisen kolmen ja puolen vuoden aikana joiden kanssa tulee aina  heitettyä yläfemmat, vaihtaa kuulumiset ja ehkä jopa treidata uusia “amerikantemppuja” ja “häkkyräväkkyröitä”. Tähän en ole törmännyt muualla yhtä usein.

laterz..

Moikka Moi!

Nonni, se on nyt meikäläinen sitten velvoitettu edustamaan Raumaa ja blogaamaan teille kaikille Kulmassa.fi -mussut.

Eli nimeni on Jani (miinus, patu) Pakkanen, Rauma on kotikaupunkini ja MMA Rauma seurani jossa olen pyörinyt vuoden 2006 alusta. Vastaan nykyään treenien vedosta ja muusta yhdessä Jimmy Brown:n kanssa. Aikaisemmin hommaa hoitivat aina niin veikeä Heikki Tiilikka ja Atte Koljonen, mutta Heikki sai koulunsa niputettua ja poistui Ouluun ja Atte lähti Tampereelle opiskelujen perään, joten homma jäi nyt sitten mulle ja Jimmylle.

Tässä todella lyhyt esittely, mutta palaan tämän sorvin ääreen heti kun saan kasaan juttua historiastani ja muusta, joten hold your horses tällä erää.

– miinus pakkanen

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys