Pipi, rupi ja hupi

Howdy,

takkuisen, rikkinäisen, koulun- ja työntäyteisen kevään ja kesän jälkeen on hyvä yrittää saada jotain aikaiseksi urheilun parissa. Keväällä polvesta pamahti useampi nivel-jänne-luu-mikälie rikki ja tuli märkärupikin tuossa välissä koettua. Näiden motivoivien ja mieltä ylentävien kokemusten jälkeen olen taas hieman viisaampi ja haluankin kertoa mitä tein väärin, jotta kumpikaan tätä lukevista tilapäisessä mielenhäiriössä olevista lukijoista ei tule tekemään samoja virheitä.

Auts

Polvi meni painitreenien alkujumpassa. Siellä plaa plaa…no virheen tein siinä, että ei ollut vakuutusta ja menin terveyskeskuslääkärille joka sanoi, että ei siinä mitään pientä venähdystä kummempaa ole joten kuvauksiin et pääse. Lääkärin mukaan myös magneettikuvaukseen pääsy kestää niin kauan ja röntgenistä ei ole mitään hyötyä joten turha edes kirjoittaa lähetettä. Sain tulehduskipulääkettä. Kuuri kesti jokusen viikon, mutta nyt 8kk jälkeen polvi alkaa olemaan kunnossa ja ensimmäisen kerran pystyin juoksemaankin.  Hassuja noi venähdykset…
Mitä tästä opimme? Ota kunnon vakuutus joka kattaa kamppailu-urheilun ja tunne edes hetken olevasi tärkeä ja mene yksityiselle lääkärille joka katsoo kerralla ne rikki menneet paikat kuntoon. Olisin näin jälkikäteen mielummin ostanut sillä terveyskeskusmaksulla viinipullon ja kaatanut sen maahan kuin käyttänyt aikaani siellä. Nyt polvi on kuitenkin kunnossa ja satunnainen juoksuharjoittelu voi jatkua.

Impetigo

Märkärupi oli suhteellisen sitkeä, joka alkoi rikki menneestä ihosta. Siitä ei sen enempää, mutta jos sinulla on ihossa pipi/haava/naarmuja niin joko peitä se kunnolla, käytä pitkähihaista rash guardia jos treenailet esim. lukkopainia/vapaaottelua, pese ihosi kunnolla treenien jälkeen jotta siihen ei tule märkärupea ja tarkasta ihosi illalla. Jos siellä on märkivää rupea tai ruttoa, älä mene salille. Saat muuten vihaisen ja viattoman treenaajaan kiroukset niskaasi.

Sama terveyskeskus ja minun oma pikku ylilääkärini kysyi minulta, että “mitä sinä luulet, että tuo on?”. Sanoin että ekana tulee mieleen märkärupi koska siinä on märkivä rupi ja sain siihen voidetta joka sitten poisti kyseiset härpäkkeet iholtani.

Oma märkärupi lähti siitä, kun oikea käteni oli ollut koiran puruluuna ja tyhmänä menin illalla vielä painiskelemaan lyhythihaisella paidalla kädet naarmuja täynnä. Siihenhän se sitten tarttui ja olikin sitkeä. Tuntui parantuvan nopeammin, kun pisti laastarin päälle ja antoi niiden olla omissa oloissaan.

Jaksaa jaksaa

Viime viikolla treenit jatkui Sauli Heilimön leirillä Raumalla ja Hannu Vappulan seminaarilla Turussa. Molemmat oli oikein hyviä ja varastoon jäi monta eri tapaa miten taputtaa kun painii Saulin kanssa, muutama toimiva swiippi ja oli se kiva nähdä Raumalaisia kavereita pitkästä aikaa. Jutun taso oli yhtä kieroa kuin aina ennenkin…
saulin-leiri

Hannu Vappulan leirin aiheena oli polvi- ja kyynärpäätekniikat.  Erityisen hyvää leirillä oli tarkat selitykset mitä pitää ja mitä ei pidä tehdä. Vappulalla on hyvä ja erityisen selkeä tapa opettaa asioita joka korostui mm. mitä ei pidä tehdä -osioissa jotka mentiin hieman huumorilla ja liioitellusti. Ainakin meni viesti perille ja sai vähän nauraakin.

vappulanleiri

Mitään asiaa minulla ei ollut, mutta lupasin kirjoittaa jotain joten kirjoitin.

Lupaan olla kirjoittamatta taas hetkeen…

Kakea ja Tipiä

Heti aluksi toivotan kaikille naisille ja ruotsalaisille miehille hyvää naistenpäivää. Osa mun kaveripiiristäkin sai aamulla toivotukset sukupuolesta riippumatta jotta ei kenellekkään tulisi paha mieli.

Itse asiaan, eli takana on jokunen isompi kamppailutapahtuma joista mainittakoon alkuun helmikuun lopulla järjestetty Cage 12 – Champions are born -tapahtuma. Kortti oli Suomen mittakaavassa kova ja odotukset olivat vähintäänkin yhtä kovat kun häkkiin asteli useita suomalaisia jotka ammatikseen tuottavat mielipahaa vastustajilleen. Eniten odotin Tiilikan Heikin ottelua jonka alaisuudessa olen Raumalla treenannut, kunnes Heikki pääsi yli tilapäisestä mielenhäiriöstään ja muutti takaisin Ouluun.

Toinen matsi mitä odotin paljon oli Niinimäen Tompan (Finnfighters’ Gym) joka teki paluun mitä vakuuttavimmalla tavalla ja dominoi vastustajaansa ja tarjosikin illan parhaimman ilotulituksen. Tompan voi nähdä Turussa 3.4. Caribian 994-hallissa Turku Fight Resurrectionissa jossa myös Turun oma kiiltokuvapoika Jerry AD/HD Kvarnström palaa kehiin.

Kisat oli ja meni ja sitten alkoikin arjen kevyempi puoli joka kuuleman mukaan päättyi allekijoittaneella hieman aikataulusta poiketen siinä puolen yön aikoihin kun alkoi raskas päivä väsyttämään.

Camping

Viime viikonloppuna saimme Raumalle Turun Finnfighters’ Gymia edustavan Über-lukkoninjan nimeltä Timo-Juhani Hirvikangas. Meriitteinä mainittakoo vuoden 2009 EM-1 lukkopainissa ja shooton amatöörien pohjoismaiden mestari jne jne. Leiri käsitti neljät treenit á 1,5h ja käteen jäi iso kasa tekniikoita jotka hyvin vahvasti tuki toinen toistaan ja jatkumo tekniikoiden välillä oli looginen. Leirille ilmaantui reilu 20 tyyppiä Raumalta, Porista ja Turusta joka semi optimaalinen määrä kun ottaa huomioon, että tilaa on suhteellisen vähän.

Seuraavana vuorossa…

Rauman porukka suuntaa ensi viikonloppuna amatööreille järjestettävään MMA Bash -tapahtumaan jossa kehään pitäisi nousta muutama innokas taistelija. Oma roolini tulee olemaan kehän laidalla ja takoitus olisi jakaa sellaisia neuvoja jotka saavat sen oman kulman kaverin käden nousemaan. MMA Bash on kieltämättä yksi kovimmista amatöörikisoista kansallisesti ja niihin menee mielellään katselemaan, koska kamppailu on alusta loppuun hyvinkin reipasta ja tupa on ollut aina täynnä.

Tavoitteet

Henkilökohtaiset tavoitteeni sijoittuu keväällä järjestettäviin BJJ:n SM:hin ja kun jotain tavoitteita asetetaan niin ne asetetaan niin korkealle kuin mahdollista ottaen huomioon oman tason ja lukuisat muut asiat. Tavoitteena on siis olla häviämättä ekaa matsia enempää kuin 30-0. Vitsi vitsi…voittamaan sinne mennään.
Hieman harmittavasti on paikat rikki kun ei osaa antaa kropalle aikaa parantua ja saamattomuus ei salli lääkärille menoa. Niin makaa kuin petaa mutta pian onkin jo kesä ja silloin on hyvää aikaa himmata lajitreenien suhteen ja parannella paikkoja.

Final words

Palaan asiaan taas kun on oikeasti jotain kirjoitettavaa.

Mainittakoon vielä, että tämän monologin vauhditti System of a Down.

-Räikkönen

Finland igen

Suomessa muutaman kuukauden olleena ajattelin taas vaivuttaa teidät molemmat uneen, jotka tämän lukevat. Paljon on tapahtunut ja vähän niistä kerrottakoon.

Olin siis Thaimaassa töissä ja se reissu on takana. Hieno 3,5 kuukautta ja paljon opittiin. Treenailin siellä BJJ:tä ja vähän tuli thaikkua treenailtua mutta se jäi todella vähälle kun paikat hajosi sitä mukaa kun treenasi.

BJJ THAILAND OPEN 2009

Kisat olivat syyskuun lopulla ja sarjana valkovöisten -80kg jossa oli runsaasti osallistuja. Sarjan oli tarkoitus jakautua kahti -75kg ja -80kg jolloin 76kiloisena aloin tiputtelemaan painoa ja vielä punnitusta edellisenä päivänä oli -75kg toteutumassa kunnes paikan päällä minä 73kiloisena puku päällä vaa’alla kuulin, että sarja onkin -80kg ja osallistuja on se vajaa 30. No sillä mennään mutta olisihan se ollut kiva tietää etukäteen. Siitä hyvin nopeasti syömään mäkkiin, sipsiä ja kaikkea paskaa ja uudestaan vaa’alle ja puku päällä vajaa 77kg ja parempi mieli kun ei ollut enää niin pikkuinen.

Kisapaikalle ja eka matsi käyntiin. Vastassa Tom Woodfin Filippiineiltä ja taustaa oli vaparista. Alasvienti ja guardin ohitus, käsilukko jotenkuten haussa ja voitin pisteillä 5-3 (ja etu). Tylsä matsi jonka jälkeen oli kädet hellinä kun olin puristanut naruillani viimeisetkin puristusvoimat pihalle. Teemu Laaksonen vs. Tom Woodfin
Mut merkattiin keltaisella vyöllä.

Toinen matsi ja vastassa joku judomies ilmeisesti Thaimaasta tms. Sain vietyä kaverin kahdesti alkuun tontttin vaikkakin odottelin, että hän heittäisi minut kuin märän rätin mutta sain kuin sainkin oman pelin kulkemaan. Molempien alasvientien jälkeen kaveri nousi ylös ja menin perässä. Siitä sitten vastustaja lähtee hakemaan uchi mataa ja pienen kikkailun jälkeen vastaan omalla uchi matalla ja sain kuin sainkin sen sinne tonttiin. Halffiin, halffista mounttiin, mountista selkään ja siellä harmittelin kun ei ollut jerkkua hakea kuristuksia eikä kauheasti jaksaisi enää kikkailla pitkää ja raskasta matsia jos aikoo jotain saavuttaa. Sitten käsi kiinni ja omasta kauluksesta kiinni, kaverille hieman tilaa ja käsilukko. Ei ihan heti tullut ja “silmät kiinni ja täysillä” -methodi auttoi lopettamaan ottelun. Peukalon asennosta, jalkojen yhdessä olemisesta tai muustakaan tekniikasta ei tässä vaiheessa välitetty vaan käsi suoraksi nopeasti ja kovaa. Voitin siis käsilukolla noin 3 min jälkeen. Video tästä on ollut “tuloillaan” 2kk..palataan siihen ensi vuoden puolella.

Kolmas matsi oli asetelmiltaa vähemmän suotuisa mua kohtaan, mutta noin se menee välillä. Kaveri oli tuore kun ekasta oli päässyt arvalla ohi, toinen vastustaja ei tullut seuraavaan matsiin loukkaantumisen vuoksi ja kolmannessa tulin minä vastaan. Pieni pelastus tuli siitä, kun matsien välillä piti olla vähintään 5min ja sain vettä juotua kun tultiin hakemaan seuraavaan matsiin. Huiliaikaa siis sain pari minuttia lisää kunnes 5min oli täynnä ja matsiin mentiin. Kaveri hyppäsi guardiin, lähti heti kuristamaan kauluksista, ei saanut, swiippasi mut mounttiin ja haki samaa kauluskuristusta ja pienen kröhinän ja sumentumisen jälkeen käsi taputti iloisesti vastustajan jatkoon.

Hieno kokemus ja välierissä minut voittanut kaveri voitti meidän sarjan. Saman seuran jätkät tulivat myös sijoille 2 ja 3 ja ks. seura oli myös kisojen paras joukkue. Avoimissakin kävin taistelemassa mutta ei siitä sen enempää.


MUUTA

Nyt käyn omat taisteluni Satakunnan Ammattikorkeakoulussa ja koitan valmistua asap jotta pääsee muuttamaan takaisin Turkuun ja elämään sitä niin kutsuttua oikeaa elämää, treenaamaan FFG:lle ja mikä tärkeinpänä; viettämään aikaa perheen, kavereiden ja paremman puoliskon kanssa.

MUUTA MUUTA

Tavoitteita kamppailu-urheilun suhteen on paha asettaa em. kouluun, omiin henkilökohtaisiin syihin ja parisuhteen vedoten, mutta kun isoimmat ongelmat on voitettu ja koulu on plakkarissa niin voi antaa enemmän aikaa vapaataistelulle ja päästä puristamiselle.

[ Mountains – Martial Arts – Riots ]

Tervehdys

Huonon omatunnon saattelemana yritän raapustaa jotain, koska siitä on taas vierähtänyt tovi kun olen tänne jotain viimeksi valehdellut. Nyt olisi sen verran happeninkia takana, että pystyy rakentamaan jonkun näköisen tarinan niistä.

MOUNTAINS

Aloitetaan jollain ihan muulla kuin treenamisella, vaikka mulla toi kävi aika hyvin treenistäkin. Otimme uudenkarheat mopot (Kawasaki ER-6n) alle ja päätimme tehdä hieman vuoristomatkailua. Ideahan oli sinänsä loistava, mutta en ole ikinä ennen koskenutkaan 125cc isompaan kaksipyöräiseen saati sitten suorittanut moottoripyöräkorttia.  Hinta ei ollut paha kun saatiin ne 16e päivähintaan rajattomilla kilometreillä joka me osattiin käyttää erittän lahjakkaasti hyväksi. Reissu alkoi oikein lupaavasti kun lähdettiin liikkeen pihalta. Sammutin sen moottoripyörän siihen paikkaan (kuulema siinä oli joku kytkin tms) ja lähdin pihalta huutonauravan mieskuoron saattelemana matkaan.

Ensimmäinen määränpää oli niinkin vaatimaton kuin Myanmar (Burma) ja piti hankkia allekirjoittaneelle viisumi, jotta voisin viettää työrupeamani loppuun asti kunnialla tai ainakin laillisesti. Matkailu avartaa ja vietin Burmassa kokonaiset 6 minuuttia kunnes sain leiman passiin ja suorinta tietä takaisin Thaimaahan.

Reissu jatkui ja alku meni oikein mukavasti ja maisemat olivat mielettömiä, koska ajoimme lähes poikkeuksetta vuorilla. Pienenä shokkina mulle tuli se, kun vauhtia on se 50-60km tunnissa  niin vuoristotiellä mutkassa tulee vastaan joukkueellinen rynnäkkölehmiä jotka ovat miinoittaneet koko mutkan ja sitä samaa jatkui lähes koko matkan, kunnes oli vesipuhveleiden vuoro. Vesipuhvelin (Bubalus bubalis) paska eroaa siten lehmänpaskasta, että maku on…eikun KOOSTUMUS on sellaista, että siinä liukastelee autot, veneet ja hävittäjät kun siihen ajaa. Onneksi mun ajotaidot olivat jo huipussaan ja pujottelin ne nätisti ja sujuvasti lähes kävelyvauhtia. Voin muuten sanoa, että kun vuoristolla sataa ja maassa on lehtiä, se tie on liukas. Tuli muutaman kerran suoritettua pienimuotoisia driftingharjoituksia joista selvisin vahingossa ehjänä. Kerrankin näin.

Muutaman päivän ja 700km:n jälkeen olimme Thaimaan korkeimmalla vuorella, joka pisti meille hyvään/alhaiseen hintaan parhaan mökkinsä ja muutenkin palvelu pelasi. Sauna oli lämmin, kaljaa oli kylmässä ja muusit ja lihapullat tulossa. Ei ehkä ihan heti odottaisi, että tuollaisia saa Thaimaassa keskellä vuoristoa jossa asuu kasa hyttysiä, jokunen paikallinen ja yksi suomalainen mies.

Loppumatka meni hyvin ottaen huomioon, että mun takarengas huusi hoosiannaa ja oli jo siirtynyt varhaiseläkkeelle. Reissu kokonaisuudessaan kesti 4 päivää ja käsitti 1073 km märkää, mutkaista ja lehmäntäyteistä tietä. Hauska reissu, nyt voisi suorittaa sen moottoripyöräkortin (maksaa muuten 4€ ja ajotunnit ovat vapaaehtoisia). Käteen reissusta jäi yksi t-paita, paha haju, paljon bensakuitteja ja muutama hauska kokemus. Myös mielenkiintoinen rusketus tuli hankittua jonka voit helposti kuvitella kun ajaa monta tuntia suoraa tietä jossa aurinko paistaa oikealta.

MARTIAL ARTS

Treenaaminen on sujunut ihan hyvin ja olen keskittynyt puvun kanssa touhuamiseen, joka on hyvin hyvin uutta, koska en ole puku päällä juurikaan paininut. Sitä vain yrittää painia lukkopainia sen enempää puvusta välittämättä, mutta kun kaveri ottaa tarraa jollain erikois-ninja-kuristuksella kauluksista kiinni niin tulee hieman tukalat oltavat, mutta aika hyvin niistä pääsee pois kun käyttää vähän järkeä ja sovellettua itkupotkunyrkkeilyä.
Hyvin olen päässyt mukaan BJJ:hin ja valmentaja on purppuravöinen jenkki joka voitti viime vuonna Thailand Openit johon osallistui yhteensä noin 200 jannua ympäri maailmaa. Sparraaminen sujuu hyvin sen eikä ongelmia ole ja vääntö on tasaista, vaikkakin taidan olla muutaman kilon painavampi (johtuu kaiketi pään koosta) kuin se.

Thainyrkkeilyä treenaan aina kun nilkka antaa periksi, koska siitä on nyt nivelsiteet siinä kunnossa, että sillä ei juosta kymmentä metriä kauempaa ilman että jokin muljahtaa ja sitten taas klenkataan. Sali on aika huono, koska siellä ei juurikaan ole mitään valmennusta joka on sinänsä turhauttavaa, koska salilla on kuitenkin 7 valmentajaa. He ovat kylläkin pääasiassa kehissä pitämässä padeja ulkomaalaisille jotka sohivat kunnes heitä/meitä alkaa hapottamaan. Valmentajissa on muutama kovakin nimi, mutta valmentajien kiinnostuksen taso ja salin yhteishenki loistaa poissaloloillaan; kolmen tunnin treenit kestävät 2 tuntia sisältäen 30 min lenkin ja kun 2h on mennyt niin valmentajat siirtyvät huomaamattomasti pois salilta.  Ja tämä lysti maksaisi yli 160e kuussa jos treenaisi joka päivä kahdesti. Worth paying?

Syyskuussa (19.-20.9.) järjestetään Thailand Open 2009 joka käsittää kolme lajia; BJJ, lukkopaini ja vapaaottelu. Menin ilmoittautumaan sekä lukkopainiin että BJJ:hin. Sarjana BJJ:ssä valkovöisten alle 80kg ja avoin sarja. Lukkopainissa ilmoittauduin edistyneiden alle 80kg ja avoimeen sarjaan, joten kahteen päivään mahtuu näillä näkymin aika paljon tekemistä. Vapaaottelu jäi suosiolla väliin monestakin syystä, mutta suurin syy oli, että ruoka Thaimaassa on suhteellisen hyvää ja halpaa.  Painonpudotusta alle 70kg sarjaankin miettisin, mutta uskon, että jos lähtee hinaamaan 76 kilosta alaspäin ja edessä on neljä sarjaa ja vähintään neljä matsia niin saattaa paukut loppua aika nopeasti jos takana on se 6-8kg painonpudotus, vaikka aikaa onkin ruhtinaalliset 1,5kk. Kisat järjestetään Bangkokissa kauppakeskuksessa nimeltä Future Mart (Rama 3) ja puitteet on varmasti hyvät. Nyt paljon treeniä alle ja 1,5kk päästä kisoihin katsomaan miten monessa asennossa mua voi lukottaa ja kuristaa. Se tulee sitten videolle, että voitte porukalla naureskella ja katsoa miten niitä juttuja ei pidä tehdä.

MELLAKOINTIA


Täällä ei juurikaan mitään tapahdu, mutta yksi kaunis päivä kun olimme lähdössä syömään, kuulimme kolme laukausta ja kunnon sotahulluna päättelin, että ei ollut ihan kunnon ase vaan jotain vähän vaisumpaa. Sitten skootteri alle, kamera mukaan ja etsimään sitä joka siellä ampui. No 30m kun ajettiin niin kadun päässä juoksee porukkaa joka suuntaan ja meilläkin kävi mielessä, että pitäisikö meidän nyt pysähtyä ja suunnata sinne mihin noi muutkin juoksee. No puolen sekunnin perusteellisen harkinnan jälkeen vastaus oli jyrkkä ei ja skootterilla kadulle ja kaboom; kadulla oli noin 200 mellakkapoliisia ja porukkaa sinkoili suuntaan jos toiseen. Me olimme keskellä hallituksen vastaista mellakkaa jossa poliisit olivat ilmeisesti ampuneet kumiluodeilla. No skootteri parkkiin ja kamera käteen ja sinne keskelle kuvaamaan. Jos joku muistaa mitä viime syksyllä Bangkokissa tapahtui  kun oli vastaavia mellakoita ja Bangkokin lentokenttä oli suljettu jokusen viikon ajan, niin tämä oli samaa setti mutta vastapuolen tekosia.
Nopeasti poliisit saivat ajettua ne mielenosoittajat takaisin koloihinsa ja me missattiin kaikki kiva. Joku pomoni kaveri ihmetteli mikä suomalaisia vaivaa. Silloin kun jossain ammutaan tai räjähtää tms, niin suomalaiset ajavat sinne skootterilla kun kaikki muut juoksee pois sieltä. Siihen se vielä heitti, että eikö maalaisjärki sano että pysyisi sisällä kun tällaista tapahtuu. Niinno siinä se tulikin jo, mistä meillä ei ole vielä käsitystä; maalaisjärki. Outo käsite.

Tehtävälista Thaimaassa käsittää vielä seuraavat asiat; Suomen lipun ja Clairen kuvan ompeleminen pukuun ja  mikä tärkeimpänä; paljon treeniä.

“I have opinions of my own — strong opinions –but I don’t always agree with them. “
George Bush

Harva meistä on rautaa

Terveisiä Thaimaasta,

kun tulin tänne, perimmäiset tavoitteeni oli oman alan duunikokemuksen lisäksi treenata niin paljon thainyrkkeilyä kuin mahdollista, mutta kun siihen soppaan sekoittaa jalkapallon niin asiat alkaa menemään päin persettä. Tarkoituksena oli saada vähän juostua joka teoriassa onnistui. Käytännössä ensimmäisen viiden minuutin sisään olin taittanut nilkkani kahdesti, joka ei menoa haitannut ja lopputuloksena kahden tunnin päättömän juoksemisen jälkeen on rikkinäinen nilkka ja järjetön v*tutus. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis…

He-Man ja Doi Suthep

Doi Suthep

Doi Suthep

Huipulta

Huipulta

Chiang Mai sijaitsee maantieteellisesti hienossa paikassa siksi, että ympäröivät vuoristot viidakkoineen tarjoavat tyhmille ulkomaailaisille hienoja ja eksoottisia paikoja johon eksyä. Me kävimme tekemässä pienen virkistävän aamukävelyn sinne korkeimmalle vuorelle, joka on korkeudeltaan reilu 1750m ja nousu on suhteellisen jyrkkää. Tallusteltiin läpi viidakon, jossa  näin mm. he-manin temppelinjossa joku über-munkki rukoilee eikä sinne kuuleman mukaan muilla munkeilla kauheasti ole asiaa. Kuinka hienoa olisi rukoilla he-manin luolassa?

Ylös päästyämme menimme käymään temppelillä, joka on tarinan mukaan perustettu sellaiselle 10m x 10m tornin ympärille (joka painaa noin satakymmentä tuhatta kiloa),  jonka elefantti oli sinne vuoren huipulle kantanut. Hieman epäilyttää ks. tarina, koska reitti on hyvin jyrkkä ja matka läpi tiheän viidakon ei ole se helpoin, ainakaan isolle elefantille, jolla on jerkkua kantaa se Tito Ortiz:n pään kokoinen torni sinne reilun 1750m korkeuteen.

Maisemat oli todella kauniita kun olimme vihdoinkin raahautuneet sinne ylös asti. Matka kesti tunnin joka oli ihan kohtalainen suoritus siihen verrattuna, että viime kerralla oli ollut kaksi hollantilaista ja matkalla mukana ja niillä oli mennyt kolme tuntia ylös päin (johtuen toisen hollantilaisen vähemmän-liikunnallisista elämäntavoista ja tupakoinnista).

Lanna muay thai Gym

Muuten viikko on mennyt rauhallisesti rikkinäisen nilkan sekä flunssan takia. Kävimme thaikkusalilla taas pyörähtämässä ja sopimassa hintoja (pyynti kuukauden treenille on huimat 160e, jolla elättää noin sata jalkapallojoukkuetta thaimaassa kahden vuoden täysylläpidolla kuuden tähden hotellissa), mutta olivat kauhean nihkeitä antamaan opiskelijalle alennusta. Thaimaassa opiskelijat ovat rikkaista perheistä kun taas suomessa hyvä jos yksi miljardista opiskelijasta kykenee saavuttamaan köyhyysrajan alarajoilla. Se tinkiminen ei kauaa kestänyt, koska englannin kielen taso täällä on samalla tasolla kuin mun henkilökohtaiset taidot makuuhuoneen puolella, eli olemattomat. Katselin treenit siinä penkillä ja salilla oli sillä hetkellä 5 valmentajaa ja noin 30 ulkomaalaista treenaajaa ja jonkun verran thaikkuja siihen päälle. Kaksi kehää, joku 10 säkkiä, iso peili, uima-allas, oma lääkäri ja erillinen hieroja, pieni punttinurkkaus ja oma asuntola, toimisto ja varustekauppa. Treenaajien taso oli aika alhainen, mutta oli siellä jotain kunnon nimiäkin joita en tässä yritä edes kirjoittaa. Kaksi salin valmentajista oli Jamaicalla juuri käydyissä kisoissa tekemässä jotain hienoa joillekkin hienoille ottelijoille. Valmentajien taso on ihan hyvä, mutta 160e kk:ssa ei varmaan tuo millään tasolla sitä lisäarvoa, minkä suomessa saisi 160e kuukausimaksulla. Toisaalta ymmärtää sen, että maksaahan se kun pitää 7 valmentajaa ja kaikkia uima-altaita jne siellä.

Mental side

Fiilikset on aika maassa, kun saa yhden paikan johonkin kuntoon niin toinen hajoaa. Vaikka kuinka miettisi, että urheilija ei tervetä päivää näe niin silti se v*tuttaa äärettömästi. Nyt alkaa olemaan kropan kaikki nivelet, luut ja lihakset jollain tasolla rikki niin jos nyt saisi sitten rauhassa treenata ja keskittyä siihen mitä oikeasti haluaa tehdä.

Tätä monologia vauditti Coldplay


-Räikkönen

Gate 31 to Thailand

Alku on aina hankalin, kuten joku viisaampi on joskus sanonut. Monessa asiassa alkuun pääseminen on se vaikein vaihe, mutta jos ja kun sen on jonkun asian on saanut tehtyä, se palkitsee runsain määrin.

Jos vielä et ole nukahtanut, jatkan esittelemällä itseni. Olen Teemu Laaksonen ja jotkut tuntee minut nimellä “Räikkönen” , 24-vuotias kansainvälisen liiketalouden opiskelija Turusta ja harrastan vapaaottelua. Aloitin kamppailut, kun piti keksiä jokin mielekäs harrastus tylsähkön jalkapallon tilalle, jota vähemmän vapaaehtoisena tahkosin nappulasta asti. Menin kaverini mukaan Turun Jyryn nyrkkeilytreeneihin ja kun olin perusteet oppinut, siirryin potkunyrkkeilemään. Siellä viihdyin vajaan vuoden verran ja matkasin Turun Thaiboxing Clubille jossa viihdyin hieman kauemmin, kunnes luin lehtijutun uudesta salista nimeltä GB-Gym Turku, joka kiinnitti huomioni. Siellä Ykä Leinon ja Tero Suomisen avustamina hyökkäsin ensimmäistä kertaa kehään lähes suoraan alkeiskurssilta Grönforsin Michaelia vastaan. Ottelun luonnollisesti hävisin, mutta olo oli kuin voittajalla, koska uskalsin mennä sinne.

Tämä harjoitusmonologi tulee käsittelemään pitkälti mitä tulen saamaan aikaiseksi Thaimaassa, johon olen juuri matkalla hki-vantaan lentokentältä ja ympärilläni on noin miljardi ruotsalaista matkalla Taikamaahan. Itse menen töihin firmaan nimeltä Home in Asia, joka välittää kiinteistöjä sekä Pohjois-Thaimaassa että Bangkokissa ja toimenkuvaani kuuluu mm. kaljan juominen. Vitsi vitsi, teen mitä osaan markkinoinnin ja myynnin saralla, koska olen vielä jonkin sortin opiskelija, huono ja laiska, mutta tyhmä sellainen.

Tulevaisuudessa näen itseni mahdollisesti sekä thainyrkkeily- että vapaaottelukehässä, jos paikat kestää. Kevät Turussa ja Finnfightersgymillä treenaaminen pohjusti minut muutamasta rikotusta paikasta huolimatta. Treenaaminen on isossa osassa matkaani, jonka suomalainen esimiehenikin jollain tasolla ymmärsi, tai ainakin antoi ymmärtää. Toivotaan parasta, mutta varaudutaan pahimpaan.

Räikkönen-nimestä saa kiittää jo em. Ykää, joka yhtenä kauniina päivänä totesi Kimi Räikkösen näyttävän multa. Ulkonäön sijasta olisin voinut ottaa oikealta Räikköseltä vain rahat, muijan, autot ja talot. No offense Kimin ulkonäköä kohtaan…

Krap.

Kulmassa: Mixu, allekirjoittanut ja Heikki

Kulmassa: Mixu, Allekirjoittanut ja Heikki.

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys