CrossFit Helsinki Games

Viime viikonloppu meni siis Helsingissä CrossFit kilpailuissa. Tuntuu oudolta käyttää kilpailu sanaa kun itse suhtautui kahteen kilpailu päivään kahtena treeninä. Mutta kilpailut kuitenkin oli kyseessä ja voittajat ansaitsevat ison kumarruksen. Miesten sarjan voiton vei Mikko Aronpää ja naisten potin korjasi Essi Koskinen. Molemmat osoittivat olevansa mestaruuksiensa arvoisia ja omaavansa erittäin kokonaisvaltaisen fysiikan.

Kilpailut pitivät sisällään kaksi suoritusta joiden yhteistulos ratkaisi voittajan
ensimmäinen päivä:

“Games gone bad”

Kolme kierrosta:
Yleisliike (toistot)
40kg/30kg sumo-maastanosto-korkea veto (toistot)
Istumaannousu (toistot)
40kg/30kg työntöpunnerrus (toistot)
Leuanveto (toistot)

Tässä treenissä oli kolme viiden minuutin erää. Yksi minuutti per liike, erien välissä yhden minuutin tauko. Yksi toisto tarkoitti yhtä pistettä eli toistojen kokonaismäärä oli lajin pisteet.

toinen päivä:

“Total”

Takakyykky, 1 toiston maksimipaino
Pystypunnerrus, 1 toiston maksimipaino
Maastaveto, 1 toiston maksimipaino

Kolme nostoa kussakin liikkeessä, ei aikarajaa. Kokonaistulos kiloina tarkoitti kilpailijoiden pisteitä.

Itselleni olisi tietenkin sopinut paremmin joku muu kuin voimapainotteinen kakkospäivä mutta tulipahan tehtyä pitkästä aikaa maksimi tuloksia.
Games gone bad tulokseni oli 244 ja Total tulokseni 285. Total muodostui seuraavalla tavalla kyykky 100kg, pystypunnerrus 45kg ja maastaveto 140kg.

Taistelutoveriani Lauria vaivasi ikävästi flunssa joka vei miehen parhaan terän ensimmäisenä päivänä ja pakotti vetäytymään toisesta. Laurin tulokseksi jäi siis 228 Games gone badistä. Mutta uskon että kilpailut toimivat innoittajana ja motivoivat Lauria kovempaan harjoitteluun.

Isoin anti oli taas tälläkin kertaa ihmiset, paikalla oli loistavia tyyppejä joka tarkoitti että olonsa tunsi heti tervetulleeksi ja kisojen tunnelma oli loistava.
Toinen selkeä asia joka jäi kisoista mieleen on se että harjoitteluun tulee nyt mukaan myös maksimivoimaa ylläpitävät tankoliikkeet. Eli ajatuksena on ottaa muutamia lyhyitä sarjoja muun treenin yhteydessä jotta hermotus raskaampaan nostamiseen pysyy kunnossa. Isoja rautoja ei ole tullut liikuteltua ja se näkyy, no kuukauden tai kahden päästä otan tuon totalin uudestaan ja katsotaan mihin tulokseen silloin päästään.

-Atte
atte[at]wippies.com

CrossFittiä


Kesä on aina ollut minulle sitä aikaa jolloin tehdään eroa tavan treenaajiin. Kun suurin osa Suomalaisista vetäytyy mökkeilemään, paistaa makkaraa, ottaa rennosti ja menettää kovalla työllä rakennettua kuntoaan voi itse saada varaslähdön syksyn treeneihin edes hieman jumpaamalla kesällä. Älkää käsittäkö väärin joskus pitää huilata ja jäätelöä olen itsekin kuluttanut luvattoman suuret määrät tänä kesänä ;)

Tämä kesä on tullut treenattua hyvin, treenit ovat koostuneet pääosin fysiikka treeneistä laji harjoitusten jäädessä vähemmälle. Toisaalta sitä vartenhan on ylimenokausia.

Fysiikka treenit ovat olleet jokseenkin CrossFit henkisiä ja se onkin pääsyy ensi viikonlopun Helsingin reissuun. Vaikka miten yrittäisin en varmaankaan voi kieltää omaavani melkoisen kovaa kilpailuviettiä. Jokunen viikko sitten selailin Helsingin CrossFitin sivuja ja törmäsin ilmoitukseen CrossFit Helsinki Games!!! Hetken asiaa mietittyäni huijasin treenikaverini Laurin mukaani ja ilmoittauduimme kilpasille. Hommaan lähdetään hieman takki auki, voin tunnustaa heti alkuunsa että osa CrossFitin perusharjoitteista on itselleni aivan ennen kokemattomia, mutta en anna sen häiritä. No kyseessähän on leikkimielinen kilpailu joka kestää kaksi päivää joten ihan verenmaku suussa ei matkaan olla lähdössä. Kyseessä on siis pikemminkin hauska kesäreissu joka sisältää liikuntaa… Tai niin ainakin koitan selittää asian itselleni. Kun olen reissusta kertonut kavereilleni on vastaus ollut lähinnä suoraa naurua päin naamaani. Atte+kilpailu=110 lasissa ja verenmaku suussa, leikkimielinen kilpailu ei kuulemma ole minua varten. Nyttemmin olenkin päättänyt näiden karkeloiden suhteen että otan kisat tosissani mutta en vakavissani.

Minun ei tarvitse olla paras kaikista, kunhan olen tyytyväin itseeni ja ilmeisesti en kykene olemaan tyytyväinen itseeni jos en ole pistänyt kaikkea peliin. Kun laittaa kaiken peliin ja joku on parempi niin se on ihan O.koo.  Jostain syystä hauskinta on kuitenkin silloin kun vauhti on kovimmillaan.

CrossFitin kisojen sisällöstä ei ole muuta tietoa kuin että kisat alkavat lauantaina ja sunnuntaina klo 12 ja kestävät noin 2-3h. Se mitä väliaikana tapahtuu on mysteeri. Todennäköistä on että sykkeet ovat korkealla ja tulee hiki mutta se mitä tehdessä sykkeet nousevat ja minkä aikaa sykkeet ovat ylhäällä selviää vasta paikanpäällä. Kuulostaa hauskalta =)

Mielenkiinnolla odottelen mitä tuleman pitää, pyrin vääntämään jonkinlaisen raportin kisoista ensi viikolla.

Viime viikonloppuna USA:ssa kilpailtiin CrossFitin parissa, Suomen Mikko Salo oli hienosti viides. Jos kiinnostaa niin kisoista löytyy kattavasti videomateriaalia http://live.crossfit.com/

Loppuun vielä viisaita sanoja:
“It is not the critic who counts. Not the man who points out how the strongman stumbled or where the doer of deeds could have done better. The credit belongs to the man who is actually in the arena, whose face is marred by dust and sweat and blood; who strives valiantly; who errs and comes short again and again; who knows the great enthusiasms, the great devotions; who spends himself in a worthy cause. Who, at the best, knows in the end the triumph of high achievement, and who at the worst, at least fails while daring greatly, so that his place shall never be with those timid souls who know neither victory nor defeat.”
– Theodore Roosevelt

Atte
atte[at]wippies.com

Kesäkuulumisia

Juhannuksesta selvitty päätymättä tilastoon joten homma on reilusti plussan puolella.

Reilu pari viikkoa sitten olin siis Kotkassa Shukokai karaten kesäleirillä. Ilma ei ehkä ollut niin aurinkoinen kuin olisin toivonut mutta muuten leiri hipoi täydellisyyttä. Leiri oli rankka mutta monipuolinen. Sensei Pursiainen valmensi leirillä perustekniikan lisäksi katan Nipapo. Perustekniikassa keskityttiin lantion ja takajalan käyttöön lyönneissä ja Nipapo tuki hienosti osaltaan näiden periaatteiden harjoittelua. Lauantain treeneissä sai myös hieman otella. Oli erittäin antoisaa otella ensimäistä kertaa kisojen jälkeen, parasta oli tietenkin se että nyt ei jaettu pisteitä vaan lyötiin pelkästään lyömisen ilosta ;)

Leirin jälkeisenä viikonloppuna osallistuimme Annen kanssa Suomenniemellä Laukaalaisten vyökoe tilaisuuteen. Laukaalaisilla on tapana matkata Suomenniemelle sensei Pursiaisen pitämään vyökokeeseen kaksi kertaa vuodessa. Annen kanssa olemme pyrkineet ilmestymään paikalle auttamaan vyökokeessa, tai siis rehellisesti sanottuna kyseessä on kuitenkin hyvät treenit joten treenaamaanhan me sinne menemme. Laukaalaiset treenasivat reippaasti ja vyökokeisiin osallistuneet saivat kaikki vyönsä(ja Anne ja Atte saivat hikoilunsa). Treenien jälkeen siirryimme hieman mökkeilemään Lemille anopin lihapatojen ääreen. Illalla tuli vielä otettua kevyt kahvakuula treeni ennen saunomista ja lettuja ;)

Kun viikonlopun oli ottanut rauhallisesti niin sitä jaksoi taas treenata kovasti koko viikon. MM-kilpailuiden jälkeen on viikoittaisessa ohjelmassa ollut kahvakuulailua, mäkijuoksuja ja loikka harjoitteita, siihen päälle olen vielä pyrkinyt tekemään muutaman Crossfit treenin. Fysiikka treeni on maistunut hyvälle joten niitä on ollut helppo tehdä. Vielä kun olen pyrkinyt Namikan poikien kanssa aamutreeneissä liikkumaan edes hieman itsekin on liikuntasuositukset osaltani tulleet täyteen erittäin helposti.

CrossFit treenejä suosittelen lämpimästi jokaiselle ja vaikka et ohjelmaa itse alkaisikaan seuraamaan niin silloin tällöinkin tehtynä CrossFitin treenit ovat todella hyviä. CrossFitin sivuilta löytyy joka päivä uusi harjoitusohjelma eli WOD(work out of the day). Ja vaikka et lähtisi seuraamaan CrossFitin ohjelmaa niin suosittelen että kannattaa katsoa useammalta eri sivustolta noita treenejä ja valita sieltä sopivimmat.

CrossFit http://www.crossfit.com/

Suomen CrossFit sivustot
Helsinki http://crossfithelsinki.com/
Tampere http://crossfittampere.wordpress.com/
Pori http://www.crossfitpori.com/

ja kamppailijoiden kannattaa katsastaa myös Crossfit Football http://www.crossfitfootball.com/
CF Footballin sivuilta löytyy WODin lisäksi myös voimaharjoitteluun tarkoitettu CrossFit Football Strenght WOD.

CrossFit treenithän tapahtuvat kovalla intensiteetillä joten peruskunto harjoitteiksi ne eivät sellaisinaan käy, mutta muokattuna ja kevennettyinä erittäin hyvin.
Peruskuntotreeni on muuten itselläni aina ollut se ikävin treeni ja vaikka juokseminen onkin ihan kivaa ei pitkät lenkit ole koskaan olleet se “minun juttu”. Peruskuntoa olenkin yleensä pyrkinyt hiomaan rauhallisella tekniikka harjoittelulla tai jollain jumpalla.
Tänä kesänä on ohjelmaan tullut myös peruskunto treeni kahvakuulien avulla, kyseinen treeni vaatii tosin sykemittarin vahtimista ja sykerajojen noudattamista mutta on minusta paljon mielekkäämpää kuin juoksu.

Ensi viikonloppuna olisi luvassa UFC 116 joten sunnuntaina grilli kuumaksi ja katsotaan miten käy kun isot pojat lyö toisiaan.

-Atte
atte[at]wippies.com

Vierumäki, kahvakuulailua ja Karatea

Tulipa tuossa osallistuttua  Suomen painonnostoliiton järjestämään voimavalmennusseminaariin Vierumäellä 28-30.5. Seminaari oli erittäin monipuolinen, jopa hiukan liian monipuolinen mutta kuitenkin erittäin hyvä. Painonnostoliiton esitteessä puhuttiin siitä miten voimaharjoittelun yleistyminen lajiharjoittelun tukimuotona on yleistynyt kovaa vauhtia, valitettavasti seminaarin monipuolisuus teki sen että kyseiseen asiaan ei ihan kunnolla kyetty syventymään.

Seminaarin ohjelman voi kokonaisuudessaan käydä kurkkaamassa Suomen painonnostoliiton sivuilta.
http://www.painonnosto.fi/portal/fi/liitto/voimavalmennusseminaari_28.-30.5.2010/

Selvää on että voimaharjoittelulla on erittäin suuri rooli nykypäivän urheilussa mutta ongelmana on että monesti voimaharjoittelu on huonosti ohjelmoitua. Jos teet voimaharjoittelua niin olisi tietenkin kiva mahdollisimman vähällä työllä saada mahdollisimman hyvä tuloksia. Liian monesti myytit ja uskomukset ohjaavat voimaharjoittelua, esimerkiksi yksi myytti johon itse törmään vieläkin jatkuvasti “Karateka tulee jäykäksi ja hitaaksi jos koskeekaan puntteihin”. Oikein ohjelmoitu ja toteutettu voimaharjoittelu ei tee jäykäksi eikä hitaaksi vaan juurikin päinvastoin.

Seminaarin kouluttajat/luennoitsijat olivat kovaa tasoa ja oppi oli sen mukaista. Parhaiten mieleen jäi Jaakko Kailajärven värikäs ja erittäin informatiivinen esitys, Karoliina Lundahlin luento aiheesta naisten voimaharjoittelu, Jarmo Ahosen luento selkä ongelmista ja tietenkin Amerikan vieraiden esitykset.

Jim Waddel esitteli seminaarin yhteydessä Crossfit konseptia. Itse jonkin verran Crossfit treenejä tehneenä nautin erittäin paljon hänen esityksistään sekä tietenkin käytännön osuudesta. Käytännön osuudessa Suoritimme pienen kuntopiirin joka koostui juoksusta, yleisliikkeistä, leuanvedoista, punnerruksista ja kehonpaino kyykyistä. Kyseisiä harjoitteita tehtiin kolme kierrosta ja ihan oman kunnon mukaan, kelloa vastaan. No heti kun joku laittaa kellon käyntiin niin leikki loppuu ja rähinä alkaa. Helpoin tapa tehdä oman kunnon mukaan on tehdä niin pitkään kuin kuntoa riittää. Oma kunto riitti reiluun yhdeksän minuutin suoritukseen ja sillä ajalla olin mukana “päivän kovin yllytyshullu” kilpailussa. Tittelin nappasi kuitenkin nenäni edestä Jukka “Belsebuubi” Paananen. Jukka on sen verran kilpailullinen kaveri että ei vaatinut kummoista provoa saada Jukkaa ottamaan itsestää kaikki irti mikä vain lähti(tähän kuului myös päivällisen irrottaminen vatsalaukusta).

Jeff Martone piti puolestaan luentoa, esitystä ja käytännön harjoitteita aiheesta nimeltä kahvakuula. Jeff on erittäin pätevä kaveri ja osaa asiansa. Jeffin opetus oli erittäin antoisaa ja sainkin monia hyviä ajatuksia omiin kuula ryhmiini. http://www.tacticalathlete.com/
Vaikutavimpina asioina Jeffin vedoista oli kuulilla jonglööraus ja turkkilainen ylösnousu.
Videot eivät ole kyseiseltä seminaarilta mutta vastaavanlaiset esitykset nähtiin Vierumäelläkin.
Jonglööraus
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=sQJ0i18tK2Q[/youtube]

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=uDQUlshxO_8&feature=related[/youtube]

Kahvakuulien kanssa on itse tullut temuttua jo useampi vuosi. Kaikki alkoi siitä kun Mikko “Warrior” Broman kuskasi kuulia vapaaottelijoiden treeneihin joskus 2000 luvun alku puoliskolla. Tilasin Mikolta kuulat myös itselleni ja sen jälkeen kahvakuulat ovat olleet osa omaa oheisharjoitteluani.

Tänä kesänä astuin kahvakuulien kanssa uuteen aikakauteen kun aloin ensikertaa opettamaan muille kuulien käyttöä. Firmamme Liikunta Origo järjestää tänä kesänä kahvakuulaharjoittelua Lappeenrannan Myllysaaressa  joka maanantai. Nyt on kaksi kertaa takana ja innostus on ulkosalla tapahtuvaan kuulaharjoitteluun on ollut valtavaa. On hienoa nähdä miten ihmiset ovat innostuneet kahvakuulaharjoittelusta.

Kotkan kesäleiri
Ensi viikonloppuna järjestetään Kotkassa Shukokai karaten perinteinen kesäleiri. Leirin valmentaa Shihan Pursiainen ja odotettavissa on varmasti huipputason leiri. Tällä kertaa leiri on poikkeuksellinen  myös siinä mielessä että kyseessä ei ole viimeinen leiri ennen isoja kisoja. Muutamina viimevuosina kesäleiri on toiminut viimeistely leirinä EM tai MM kisoja varten, tällä kertaa moiset asiat eivät ole “häiritsemässä” vaan saa keskittyä oleelliseen eli treenaamiseen. Älkää käsittäkö väärin, kesäleiri on toiminut hienosti viimeistely leirinä ja ollut ehdottomasti leiri okeassa paikassa. Mutta onhan se kuitenkin kiva että voi kesäleirillä käydä treenien jälkeen jäätelöllä tai nauttia lasillisen kylmää juotavaa vaikkapa Kertun kannella.

Atte
atte[at]wippies.com

Shukokai karaten MM-kilpailut 2010 Portugal

Aika rientää mutta tässä olis nyt viimeinkin tarjolla tarinaa Portugalista

10.5.2010 Maanantai
Istuimme Tuovin Lassin(LrNMKY:n valmentaja) ja Juha Metsämuurosen(kumppanini busineksessa) kanssa suunnittelemassa Namikan A-nuorten kesäkauden harjoittelua kun sain puhelun sensei Pursiaiselta. Vastasin ja minulle selvisi että tuhkapilvien takia sensein kone ei ollut koskaan lähtenyt kohti Portugalia ja uudesta lennosta ei ollut hajuakaan. Lopetin puhelun ja totesin tämän vuoden MM-kisojen olevan vielä kaikkea muuta kuin varmat.

11.5.2010 Tiistai
Aamuyöstä otimme Annen ja sensei Esa Kaplaksen kanssa suunnan kohti Helsinki-Vantaan kenttää. Varmuutta lennon lähtemisestä ei ollut, mutta jostain syystä olo oli luottavainen. Kentällä meille selvisi että lento lähtee joten fight mode päälle ja koneeseen.

Suoritimme välilaskun Lontoossa ja jatkoimme siitä kohti Lissabonia. Matka sujui ilman ongelmia, lennot olivat ajallaan tuhkapilvistä ei näkynyt häivähdystäkään.

Olen ollut Portugalissa kilpailemassa aikaisemminkin vuonna 2001. Silloin kyseessä oli EM-kisat ja opin ainakin yhden asian. Portugalissa ei aikataulut ja kellon ajat tarkoita aivan samaa kuin meillä Suomessa. Niinpä matka lentokentältä hotelliin koki pieniä käynnistymis vaikeuksia ja odottelimmekin bussin lähtöä hyvän tovin. Onneksi kentällä pyöri jo muiden maiden maajoukkueita joten aika kului rattoisasti kuulimisia vaihdellessa.

Hotellille päästyämme moikkailimme lisää tuttuja, asetuimme huoneeseen ja lähdimme hankkimaan kisaevästä sekä hieman iltapalaa. Illan syömisiä rajoitti tietenkin seuraavana päivänä luvassa ollut punnitus, onneksi painon kanssa ei ollut suuria ongelmia joten kykenin syömään nälän pois.

12.5.2010 Keskiviikko
Keskiviikko päivälle oli ohjelmassa päävalmentajien leiri, punnitus ja tervetuliais illallinen. Leiri ennen kisoja voi kuulostaa oudolta mutta tässä kohtaa termillä leiri tarkoitetaan neljän Shukokai karaten maailman päävalmentajan valmentamaa ideariihtä. Treeni ei ole kovinkaan kovaa tarkoituksena on vain saada maistiaiset siitä mitä teknistä osa-aluetta kukin päävalmentaja tällä hetkellä työstää ja kehittää.
Leirin loppuvaiheessa Suomen joukkue pääsi sitten puntariin. Painon kanssa ei ollut minkään näköisiä ongelmia joten puntarista kirkkaasti läpi, tankkaamaan ja treenaamaan leiri loppuun.

Illalla leirin jälkeen olikin sitten luvassa illallinen joka tietenkin oli hieman vähempi ruokaisien päivien jälkeen erittäin tervetullut. Keittiöhenkilökunnan ihmetellessä pastan häviämistä tarjoilupöydästä kävi selväksi että muutama muukin karateka tykkää tankata kilpailu suoritukseen pastalla. Ravintolan henkilökunta päivitteli ja ihmetteli ääneen sitä kuinka paljon meidän porukka oikein syökään. Illallisen jälkeen sänkyyn ja valmistautumaan ensimmäiseen kilpailu päivään.

13.5.2010 Torstai
Ensimmäinen kilpailupäivä antoi muistutuksen siitä minkälaisella asenteella kilpailijan kannattaa olla kilpailupaikalla. Kun päivä saatiin käyntiin 1,5 tuntia aikataulusta jäljessä oli jo selvää että Portugalin organisaatiolta ei herunut tietoja sarjojen alkamisajankohdista tai edes siitä missä järjestyksessä milläkin tatamilla sarjoja käytäisiin. Ei siis ollut muuta mahdollisuutta kuin odotella leppoisasti, ilman stressiä ja koko ajan valmiina ottamaan nopeat lämmöt. Kaksi ajatusta jotka loivat uskoa tekemiseeni 1. mestareita ei pikkuasiat häiritse ja 2. kaikki asiat ovat pikkuasioita.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului henkilökohtainen ja joukkue kata sekä joukkue ottelu. Joukkue kata meni tasan niin huonosti kuin pahimmillani pelkäsinkin että se voi mennä. Niukka tappio USA:n joukkueelle ensimmäisellä kierroksella ja kun Jenkit selvisivät finaaliin niin keräilyissä vielä tappio Etelä-Afrikka pohjoiselle ja Suomi ulos kisoista.
Joukkue oli taas tälle kertaa kokenut muodonmuutoksen ja aina kuin kata joukkueessa vaihtuu yksikin mies niin homma lähtee alusta. No nyt näyttää siltä että kata joukkue pysyy kasassa ensi kisoihin asti joten menestyminen ensivuoden EM-kisoissa on jo sen puolesta helpompaa. Ensikerralla valmistautumisessa panostetaan joukkue kataan huomattavasti enemmän kuin tällä kertaa ja uskallan jo nyt luvata että EM-kisoissa taistellaan taas finaalissa.

Henkilökohtaisesta katasta ei ole paljoakaan enempää kerrottavaa. Ensimmäisellä kierroksella sain vastaani moninkertaisen arvokisamitalistin Audun Danielsin. Uskallan väittää että tein yhden elämäni parhaista katoista mutta kovasta yrityksestä huolimatta kärsin 2-1 tappion. Audun putosi lohko finaaleissa pronssi matsiin jonka hän voittikin. Siispä omat kisat tyssäsivät henkilökohtaisessa katassa ensimmäiseen kierrokseen ja katat olivat kaiken kaikkiaan osaltani ohi, oli aika keskittyä joukkue otteluun.

Joukkue ottelussa Suomen joukkue sai ensimmäisellä kierroksella vastaansa Saksan joukkueen, Saksa kaatui ryminällä ilma ongelmia. Itse en Saksaa vastaan ollut mukana ottelemassa vaan odottelin vuoroani vaihtomiehenä. Toisessa ottelussa vastaan asettui moninkertainen arvokisamitalisti, kotijoukkue Portugal. Alkuperäisessä suunnitelmassa minun oli tarkoitus otella ensimmäisenä mutta pienen harkinnan jälkeen luovutin paikkani Rajalan Juhanille. Juhanin ottelu kulki Saksaa vastaan hyvin ja itse olin vielä katan jäljiltä hieman hapoilla joten Juhani ykköspaikalle ja itse vielä vilttiin. Tiukka taistelu Portugalia vastaan kääntyi ikävästi neljännessä ottelussa Portugalin voitoksi Valitettavasti pronssi mahdollisuus katosi seuraavassa ottelussa kun  Etelä-Afrikka etelän joukkue kukisti Portugalin ja eteni finaaliin. Siispä Suomi ulkona miesten joukkue otteluista ja mitalin metsästys sai vielä jatkua.

Ensimmäinen päivä oli osaltani takana joten siirryin paikalliseen kauppakeskukseen ruokailemaan sekä hotelille huilailemaan.

14.5.2010 Perjantai
Kun perjantaina kello soi 6.30 niin tiesin että edessäni tulee olemaan toinen tiukka kilpailupäivä. Nousin sängystä ja suuntasin aamiaiselle ihmettelemään sitä miten kilpailupäivien aamuina aamiainen ei kauhean hyvin tahdo upota. Laihan aamiaisen jälkeen varmistin että edellisenä iltana pakatut tavarat olivat niin kuin pitikin, nostin kassin olalle ja suuntasin bussiin. Bussissa istuessani ja kuunnellessani musiikkia tunsin että tänään olisi hyväpäivä.

Edelliseltä päivältä tutuksi tullut kuvio toimi taas, hallilla sai odotella ilman mitään tietoa mistään aikatauluista. No oletin tilanteen olevan sama kaikilla muillakin enkä kantanut asiasta huolta. Toisena päivänä kilpailuiden alku taisi viivästyä enää vajaan tunnin. Ilmeisesti Portugalilaiset kisa järjestäjät petrasivat suoritusta…tai sitten ulkomaalaiset “apuvoimat” olivat ottamassa tilannetta hallintaan.

Oma sarjani alkoi joskus klo 13 tietämissä ja koska olin saanut haltuuni ottelukaavion oli minun nyt huomattavasti helpompi ajoittaa omaa valmistautumistani otteluihin. Suoritin lämmittelyt omien rutiinieni mukaan ja valmistauduin ensimmäiseen otteluuni.

Ensimmäisessä ottelussa vastaan astui Portugalilainen joka oli itseäni jonkin verran pitempi, mutta kuten ottelun aikana arvelinkin myös fyysisesti heikompi. Ottelu oli omalta osaltani hieman tahmeaa mutta vein matsin kuitenkin yhden pisteen turvin.
Toisessa ottelussa vastaani asettui Etelä-Afrikan Giancarlo Ballossini jonka meriitteihin lukeutuu mm. sarjan maailmanmestaruus vuodelta 2006. Pääni sisällä tunsin taas hallitsevani ottelua vaikka tiukkana kamppailuna ottelu menikin jatkoajalle. Jatkoajalla sain Giancarlon juoksemaan ottelualuetta ympäri ja väistelemään rajanylitystä, huomasin myös selkeitä väsymyksen merkkejä hänen ottelussaan. Nämä asiat yhdessä varmaan edesauttoivat ratkaisevaa pistettä jonka sain hänestä poimittua.

Seuraavaksi oli vuorossa matsi paikasta finaaliin ja vastaan asettui Portugalin Joao Duarte. Joaon meriittilistalta löytyy ainakin MM-pronssia vuodelta 2008. Joaon kanssa olin otellut aikaisemminkin vuonna 2007 EM-kisoissa Ruotsissa. Tuolloin olin lähinnä vastaantulija ja hävisin selkeillä numeroilla, siispä nyt oli revanssin paikka. Ottelun aikana löysin aseet jotka tuntuivat toimivan  ja nousinkin takaa-ajo asemasta voittoon. Joao osoitti myös selviä väsymisen merkkejä mikä edesauttoi loppukiriäni.

Siispä olin otellut itseni juuri MM-finaaliin ja vastaan asettautuisi erittäin tuttu vastustaja sensei Harri Kuismin. Finaalit olisivat vuorossa seuraavana päivänä joten siirryin tankkaaman ja latautumaan seuraavaan päivään.

15.5.2010 Lauantai
Tiedoksi vaan että finaalipäivän aamuna ei aamupala uppoa yhtään paremmin kuin muinakaan kisapäivinä. Edessä oli pitkä päivä, paljon odottelua yhden ottelun takia. Siispä otin hallilla rennosti ja kun hetki oli kypsä rupesin lämmittelemään. Lämmittelyt sujuivat kuten pitääkin ja tunsin olevani valmis taistoon.

Ottelu kahden hyvän ystävän välillä jotka tuntevat toistensa liikkeet läpikotaisin ei varmasti ole yleisölle mielenkiintoisinta viihdettä.
Ottelu oli tasainen ja kuten nämä taistelut yleensä niin tämäkin ratkesi pieneen virheeseen. Valitettavasti virheen tein tällä kertaa minä. Tasatilanteessa tein kielletyn tekniikan ja menetin pisteen Harrille, aikaa oli jäljellä enää vähän ja Harrin teki tyhjäksi kaikki pisteen haku yritykseni. Siispä ansaittu mestaruus Harrille ja ensimmäinen MM-tason ottelu  mitali minulle.

Vaikka kilpailussa tärkeintä ei minulle olekaan voittaminen on voittaminen kuitenkin keskimäärin kivempaa kuin häviäminen…etenkin finaalin häviäminen. Harri on osaava ja kova karateka joten hänelle häviäminen ei harmittanut kuin hetken. Pitkänlinjan karatekana Harri on myös ehdottomasti kultansa ansainnut, Harrin vuosien työ alkaa kantaa hedelmää. Oma hopeamitali pääsee arvoiselleen paikalle palkintohuoneeseeni.

Kisat menivät siis osaltani hyvin ja onkin taas kiitosten aika.
Haluan kiittää Sensei Pursiaista jonka valmennus työ ja usko minuun ovat tehneet minusta sen karatekan joka tänä päivänä olen. Vuosien työ alkaa näkymään myös kilpatatameilla joten ilmeisesti olen jonkun ohjeen seseiltä kuunnellutkin. OSS!

Sensei Esa ansaitsee kiitoksen, sillä hän on se ihminen joka on toiminut alkuun panevana voimana karateurallani. Sensei Esaa on myös kiittäminen siitä että teini-ikäisenä energiani on kanavoitu oikeaan suuntaan, johonkin hyödylliseen. OSS!

Perhe
Äiti,Saija,Seppo,Saara,Piia, Lauri ja Arttu Kiitos tuesta ja kannustuksesta. erityisesti kiitos Portugalissa paikalla olleille, kuulin huutonne =)
Äitille erityiskiitos siitä että pitkään kestäneen jankkaamisen jälkeen antoi Turtleseista innostuneen poikansa osallistua Shukokai karaten peruskurssille. Tänä päivänä ei varmaan kaduta että annoit sen luvan ;)

Timo “hra Tri” Koposta kiitän tuplamavasta päähän joka on motivoinut minua kaikki nämä vuodet.

Juha Metsämuurosta ja Liikunta Origoa kiitän hyvistä treenimahdollisuuksista. Juhan ansiosta teen tänä päivänä unelma työtäni jonka ohessa kykenen treenaamaan erittäin hyvin.

Haluan myös kiittää kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat minua joskus lyönet tai ketä olen joskus onnistunut lyömään. Teille kaikille kuuluu pieni pala mitalistani.

Eniten kaikista haluan kuitenkin kiittää rakasta vaimoani Annea jonka tuki on tärkein yksittäinen tekijä kaikessa mihin elämässäni ryhdyn. Kaikki treenit ja treenimatkat ovat sinun kanssasi olleet helpompia tehdä ja mahdollisuutena on että iso osa olisi jäänyt tekemättä ilman sinua. Kiitos!

Loppuraportti: Lappeenranta FIGHT NIGHT 4

Viikko sitten toivuttiin Lappeenrannassa Fight Nightista ja maajoukkue treeneistä, nyt toivutaan vapusta ja maajoukkue treeneistä.

Viikko sitten toista kertaa Kourulan palloiluhallissa ja ensimmäistä kertaa häkissä järjestetty tapahtuma keräsi lehtereille ihan kiitettävästi väkeä. Yleisö oli hienosti mukana ja myös selkeästi asiantuntevampaa kuin aikaisemmin. Yleisöltä löytyi ymmärrystä myös mattokamppailulle joka kertoo jotain lajin leviämisestä valtavirtaan. Muutamia vuosia takaperin saattoi alas vientien yhteydessä yleisöstä kuulua vain huokailua  “taasko ne menee mattoon”.

Omasta mielestäni ilta oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut, ottelut olivat hyviä, järjestelyt toimivat ja tunnelma oli korkealla. Tietäen vielä osan niistä ongelmista joita järjestävällä taholla oli tällä kertaa vastassa niin lopputulosta ei voi kuin ihmetellä. Hyvää duunia. Ilta myös varmisti sen oman mielipiteeni siitä että vapaaottelun ainut oikea areena on häkki. Häkki mahdollistaa ottelun ilman että tuomari katkomaan ottelua koska joutuu hinaamaan ottelijoita kehäköysien alta keskelle ottelua aluetta. Ja näyttihän se häkki myös törkeän hyvältä.
kuva_atte_häkkibynight

Oma roolini illassa oli hieman teippailla taistelijoita ja kantaa heidän vesipullonsa areenan laidalle. Huomattavasti helpompi rooli kuin kävellä itse häkkiin. Lappeenrannan pahat pojat hoitivat iltapuhteensa hyvällä prosentilla ja ansaitsevat siitä hyvästä vähintäänkin kiitettävän arvosanan.

kuva_atte_pahatpojat

Tuomo, Petja, Kari ja OP

Otteluiden videoita löytyvät  MMA Lappeenrannan sivuilta

Kaikesta päätellen Lappeenrannassa rähistään vapaaottelun nimissä myös ensi vuonna, ja koska olen viime vuosina tutustunut promoottori Paananen sielunelämään niin uskallan väittää että Lappeenranta Fight Night palaa kovempana kuin koskaan aikaisemmin.

Liikunta Origo

Firmamme osallistuminen näkyi illassa muutenkin kuin teippeinä urheilijoiden käsissä ja nilkoissa. Näkyvin merkki oli varmaankin Liikunta Origon logo kanveesissa.

kuva_atte_LiikuntaOrigo

Centuriot Juha Metsämuuronen ja Atte Kaasinen

Näkyvä merkki oli myös Kari Päivisen tuuletus voitetun ottelun jälkeen, toki harva tiesi että tuuletus oli Liikunta Origon käsialaa(tuuletuksen voi bongata Karin otteluvideolta ajasta 14.48). Karin valmistautuminen matsiin sisälsi fyysistä harjoittelua Liikunta Origon ohjauksessa ja kun fyysiset ominaisuudet oli treenattu huippuunsa niin silloin aikaa jäi jopa tuuletusten harjoitteluun.

Lisäksi firmamme osallistui  usean Lappeenrantalaisen ottelijan lihashuoltoon ja olimme tällä tavoin osaltamme vaikuttamassa siihen että ottelijat olivat 110% iskussa oikealla hetkellä.

ja sitten muihin uutisiin…
Kahden viikon päästä olen jo paluumatkalla Portugalista Suomeen, silloin kisat ovat jo ohi ja treeni seuraaviin alkamassa. Mutta eipä mennä asioiden edelle, ennen reissuun lähtöä ja Shukokokai Karaten MM-kisoja olisi edessä vielä muutamat treenit joista yhdet  ovat maajoukkue treenit.
Tämä aika ennen kisoja on varmaan ärsyttävintä aikaa, ainakin treenien suhteen. Treenillä ei enää tässä vaiheessa saada aikaan suuria voittoja mutta kaiken voi vielä hölmöilemällä hävitä. Tällä hetkellä joutuu jo vetelemään itseään suitsista, jokaista liikunta suoritusta ei voi enää tehdä vaikka miten haluaisi. Treenit on nyt tarkasti suunniteltu ja  terävyyttä kaivetaan irti kropasta. Fyysisesti raskaimmat treenit on tehty jo aikoja sitten, nyt koetellaan hermoja ja keskittymiskykyä. Lauantain maajoukkue treenissä matsaaminen tuntui hetkittäin jo hyvältä, ero edelliseen viikkoon oli valtaisa. Tosin en missään nimessä ole vielä otteluuni tyytyväinen, suunta on kuitenkin oikea. Kun pelaa korttinsa oikein niin kahdessa viikossa pullanmussuttaja muuttuu saalistavaksi pedoksi.

-Atte
atte[at]wippies.com

Lappeenranta FIGHT NIGHT 4

Edessä olisi vilkas kamppailu viikonloppu Suomessa, paitsi että Islannin tulivuoret päättivät toisin. Lentoliikenteen sotkut peruuttivat kaiken maailman kissanristiäisten lisäksi myös Tampere Fight Nightin. No Lappeenrannassa tilanne on toisin, Lappeenrannan Fight Night 4 järjestetään vaikka lentokiellot aiheuttavatkin järjestävälle taholle ylimääräisiä harmaita hiuksia…tai siis aiheuttaisi jos hiuksia olisi. Johtuen ehkä hiuksien tai jonkin muun asian puutteesta ei kuulemma illan peruuttaminen ole edes tullut mieleen. Huhut kyllä kertovat että A ja B suunnitelmien lisäksi on MMA Lappeenrannan väkeä nähty kyselemässä halukkaita ottelijoita myös jo vapun juhlinnan aloittaneiden paikallisten teekkareiden keskuudesta siispä voidaan turvallisesti todeta että iltama on vahvalla pohjalla.

kuva_atte_Häkki

Siihen se rakentuu

Tosin eipä ole tarve turvautua teekkareihin sillä monista ongelmista riippumatta on otteluillalle kasassa todella kova ottelukortti. Punnitustilaisuudessa Paanasen Jukan lukiessa ulkomaalaisvastustajien meriittilistoja kävi selväksi että vastustajat eivät ole mitään turistiluokka vaan kovanluokan vapaaottelijoita. Koska ulkomaalaiset meinataan ohjata hakemaan matkan tuliaiset jostain muualta kuin kehästä on Suomen urhoilla edessään hikinen iltapuhde. Luvassa on myös erittäin tiukkoja vääntöjä Suomalaisten kesken sekä muutama lupaava amatööri vapaaottelu matsi. Amatöörejä on tulessa myös päivällä jolloin reilussa urheiluhengessä lyödään miestä päähän ja väännetään raajoja luonnottomiin asentoihin yli 20 ottelun verran.
Poikkeuksellista on myös se että sekä päivä että iltaottelut otellaan häkissä. Ensimmäistä kertaa Suomessa amatöörit pääsevät ottelemaan häkissä ja toista kertaa Suomen vapaaottelun historiassa Lappeenrannassa otellaan häkissä.
Kaikilla ammattilaisottelijoilla taisi vielä olla painotkin kohdallaan ja lääkärikin antoi luvan otella joten ainakin ammattilaisottelijat ovat valmiit.

kuva_atte_rakentelua

Talkoota

kuva_atte_jukkajahäkki

Mies, häkki ja visio

Kuten aina tällaiset tapahtumat vaativat valtavasti työtä ja Suomessa se tarkoittaa valtavasti talkootyötä. MMA Lappeenrannan puuhamiehet (ja naiset) ovat tehneet paljon työtä illan eteen. Työ on näkymätöntä työtä kun se on tehty hyvin, yleisön ei edes kuulu huomata sitä työnmäärää joka onnistuneen illan järjestämisen eteen on tehty. Mutta haluaisin osaltani muistuttaa näistä ihmisistä ja kiittää näitä ihmisiä heidän työpanoksestaan. Ilman heitä Vapaaottelu Suomessa olisi yhä jotain mitä harrastetaan kellareissa ja kisat järjestettäisiin jossain palloiluhallissa Pohjanmaalla. Pohjanmaa on ihan kivapaikka mutta onhan se kiva että laji on levinnyt hieman laajemmallekin.

Huomenna matkustan itse maajoukkue treeneihin Suomenniemelle, treenaan kovaa ja valmistaudun Portugalin MM-kisoihin jotka ovat kolmen viikon päästä jo kovassa vauhdissa. Kun saan treenini treenattua otan suunnan kohti Lappeenrantaa ja Fight Nightia. Illan aikana olen mukana “taluttamassa” hyviä ystäviäni häkkiin jossa nonverbaalinen viestintä on ainut kieli millä kommunikoidaan.

Kaikki alkaa olla valmista loistavaa otteluiltaa varten, ja itse Belsebuubikin alkaa jo vaikuttaa tyytyväiseltä.

kuva_atte_Jukkafn4

Tervetuloa Lappeenrantaan seuraamaan huippu vapaaottelua!

-Atte
atte[at]wippies.com

American Tails part 1

Kevät painaa päälle, ilmat lämpiää, aurinko paistaa, kisat lähestyy ja tulihan tuossa pyörähdettyä Ameeriikassakin.

Maaliskuun alkupuolella siirsimme Annen kanssa itsemme Suomesta Amerikkaan. Ohjelmassa oli kahden viikon treeni-/lomareissu jenkeissä. Leirillä suomalaisten karatekojen kokonais vahvuus oli 12 henkilöä. Sensei Pursiaisen johdolla tämä Suomalaisten “likainen tusina” näytti mikä on Suomen Shukokai karaten taso ja asetti riman korkealle. Amerikassa pidimme leirin ajan majaa New Jerseyssä ja leirin jälkeen lomailimme Annen kanssa New Yorkissa sekä pyörähdimme pikaisesti maan pääkaupungissa Washington DC:ssä.

Jo 2000 luvun alkupuolelta on New Jerseyssä järjestetty kerran vuoteen leiritys joka kantaa nimeä WCIC  (World chief instructors course), kuten nimestä ilmenee on kyseessä päävalmentajien leiri. Leirin valmentavat Shukokai karaten maailmanliiton neljä päävalmentajaa Shihan Lionel Marinus Etelä-Afrikan pohjoisesta osasta, Shihan Chris Thompson Etelä- Afrikan eteläisestä osasta, Shihan Eddie Daniels Englannista ja tietenkin koko tapahtumaa isännöivä Shihan Bill Bressaw Amerikasta. Huippuluokkaisen valmennuksen lisäksi myös harjoitus kumppanit ovat maailman huippuja mustia vöitä, MM-mitalisteja, ammatti valmentajia ja Shukokai karatelle erittäin omistautuneita ihmisiä.

Leiri oli oikeastaan kaksi osainen keskiviikko ja torstai harjoiteltiin pienemmällä porukalla Shihan Bressawin Dojolla New Jerseyssä Edisonissa. Näihin harjoituksiin ei sekaan mahtunut kovinkaan monta alle mustan vyön omaavaa karatekaa joten lyömisen laatu oli kova. Näinä kahtena ensimmäisenä päivänä kukaan ei oikeastaan valmenna vaan kaikki jakavat ajatuksiaan keskenään…kaikki siis oppivat kaikilta.

Keskiviikko treeni oli kestoltaan suurin piirtein neljä tuntia ja piti sisällään vain impacti harjoittelua(iskutyynyjen lyömistä ja potkimista) . Tähän neljään tuntiin ei sisältynyt vesihuikkaa pitempiä taukoja joten päivä oli jokseenkin rankka. Lopputuloksena erittäin antoisa treeni, veriset rystyset, leveä hymy, muutamia uusia ystäviä paljon lyöntejä vanhojen tuttujen kesken.

Torstai aamuna kun kiipesi sängystä pystyyn huomasi välittömästi että keskiviikkona oli muutamia iskuja tullut annettua ja otettua. Siltikin hymy hiipi väkisin kasvoille…etenkin kun ajattelin niitä kaikkia muita joilla täytyi olla vielä pahempi päänsärky kuin itselläni. Torstaina oli sitten luvassa toinen vajaan neljän tunnin rypistys, tosin erona keskiviikkoon oli se että päivän teemana oli ottelu. Siispä liki neljä tuntia kevyttä, raskasta ja erittäin kovaa sparria maailman parhaiden Shukokai karatekoiden kanssa. Torstainakaan ei paljoa huilailtu joten kahden ensimmäisen päivän jälkeen kroppa olikin jo lepopäivän tarpeessa.

Perjantai kuluikin sitten palautuessa harjoituksista perus turisti touhussa eli shoppailussa.

Viikonloppuna harjoiteltiin lauantaina jonkun paikallisen koulun salissa ja sunnuntaina sitten hotellin isossa kokoustilassa. Nämä kaksi päivää kulkivat perinteisemmän kaavan mukaan jokaisen maailman liiton päävalmentajan valmentaessa oman osuutensa treenistä. Viikonloppuna treeneihin osallistui myös Amerikkailaisia perustreenaajia sekä erittäin vilkkaita junioreita, joten taas oli sali täynnä innokkaita karatekoita.

Olen osallistunut kyseiselle leirille kerran aikaisemminkin ja toinen kerta osoitti sen että tulen jatkossakin osallistumaan kyseiselle reissulle. Vanha viisaus on että pienessä lammessa on helppoa olla iso kala mutta jos todella haluaa olla iso kala täytyy uida meressä…

Atte
atte[at]wippies.com

Urheilun ihmeitä

Vancouverissa aloiteltiin tässä taannoin Olympialaiset. Kisojen alkupäivät sujuivat Suomalaisilta mollivoittoisesti mitalisijoja hivotellen. Vapauttava ensimmäinen mitali tulikin sitten lumilautailun puolelta ja nyt on taas Suomen kansan helpompi hengittää.

Osa kilpailijoista on ollut suorituksiinsa tyytyväisiä ja osa sitten hieman vähemmän tyytyväisiä. Vähemmän tyytyväisiä löytynee ainakin hiihdon ja luistelun puolelta.

Pikaluistelija Mika Poutala pettyi pudottuaan mitaleilta loistavan ensimmäisen luistelun jälkeen. Itkua pidätellen mies antoi haastatteluaan medialle heti suorituksen jälkeen. Tietoisuus menetetystä mahdollisuudesta joka ei toistu ainakaan neljään vuoteen koski kovasti. Itsensä kokoaminen toiseen lajiin ei kuulemma myöskään ollut helppo tehtävä.
Toinen pikaluistelijamme Pekka Koskela totesi oman suorituksensa jälkeen että hänestä tuntuu kuin hänen elämästään olisi mennyt seitsemän vuotta hukkaan. Varmaankaan se ei pidä paikkaansa, seitsemään vuoteen mahtuu varmasti myös paljon hyviä hetkiä. Koskelan sanat kuvaavat kuitenkin hyvin sitä tunnetta joka oli vallalla epäonnistumisen jälkeen.

Näitä haastatteluja katsellessa mieleen kiirii väkisin ajatus siitä että mitä järkeä urheilussa on. Onko pienen pieni mahdollisuus onnistumiseen todellakin kaiken sen hikoilun, työn ja uhrauksien arvoista. Jos Poutala ja Koskela eivät olisi koskaan laittaneet luistimia jalkaan olisivat he välttäneet kyseisen tuskan. He istuisivat kotona ja katselemassa Olympialaisia televisiosta ja kuuntelisivat pettyneiden suomalaisten kommentteja siitä miten ei taaskaan onnistuttu… Se tie olisi varmasti helpompi kuin heidän nykyinen tiensä mutta ei ikinä yhtä palkitseva kuin heidän valitsemansa kivinen polku.

Luulenpa kuitenkin että kumpikaan herroista ei vaihtaisi päivääkään pois, ei vaikka sillä tavalla olisi mahdollista välttää kaikki urheilulliset pettymykset. Uskon että molempien saldo urheilusta on vahvasti plussan puolella.
Kipu ja pettymykset kuuluvat yhtä kiinteästi urheiluun kuin onnistuminen ja voitot. Omasta mielestäni kivun määrä jopa nostaa voiton arvoa. Kärsimys ei ole itsetarkoitus mutta jokainen voittaja maksaa hinnan voitostaan.

En osaa sanoa mikä on se asia joka ajaa ihmisen hakemaan omia rajojaan, kilpailemaan itsensä ja muiden kanssa. Mutta tiedän että se on hieno tapa elää…

-Atte-
atte[at]wippies.com

ps. Kaikki se hiki, työ ja uhraukset joita urheilija tekee sen pienen onnistumisen mahdollisuuden eteen, hävisi tai voitti niin se todellakin on sen arvoista.

Origo-lähtöpiste

Olen elämässäni tällä hetkellä monessa eri lähtöpisteessä, origossa. Firma jonka nimi on Liikunta Origo on alussa ja valmentautuminen seuraaviin MM-kisoihin on myös alussa…vaikka vuosiahan tässä on treenattu.

Valmentautuminen Portugalin Shukokai karaten MM-kilpailuihin tärähti viime viikonloppuna käyntiin virallisten maajoukkuevalmennustenkin puolelta. Viime Lauantaina sensei Pursiainen valmensi suomenniemellä harjoitukset junioreiden maajoukkueelle ja myös aikuisten ja veteraaninen maajoukkue porukoille. Itse ahkerana poikana osallistuin tietysti molempiin treeneihin, ensimmäisiin tosin vain kevyesti apuvalmennellen ja hieman nuorempiani kiusaten. Samalla tarjoutui myös hyvä mahdollisuus tarkkailla maajoukkueemme tasoa.

Junioreiden maajoukkueella näyttää omasta mielestäni olevan asiat hyvin uunissa. Joukossa on niin monta junnua jotka ovat kiertäneet kisoja jo useamman vuoden että junioreiden maajoukkueen runko on erittäin vahvalla pohjalla. Uusia tulokkaitakin tietysti on ja oman arvioni mukaan heidän tasonsa on korkeammalla kuin mitä yleensä aikaisemmin maajoukkueeseen pyrkivien junioreiden taso on ollut. Näyttää siltä että seurojen valmennus on pysynyt maajoukkue valmennuksen tahdissa ja näin ollen kynnys maajoukkueeseen pääsemiseksi ei ole noussut liian korkeaksi.

Veteraanien tai kuten itse kutsun “legenda osaston” tilanne on sama vanha. Perustekniikan taso korreloi aivan suoraan veteraanien mitali tilastoon. Kun ikä taittaa suurimman vauhdin kropasta jää jäljelle tekninen osaaminen ja sillä teknisellä osaamisella ratkaistaan mitallit meidän veteraanien hyväksi. Ja tietysti siitäkään ei ole mitään haittaa että veteraanimme ovat/veteraaneiksi) hyvässä fyysisessä kunnossa(vaikka juuri treenien jälkeen eivät siltä näytäkään).

Aikuisten puolella naisten maajoukkue elää kasvun aikaa kun juniorisarjoissa menestyneet tytöt alkavat kolkuttelemaan aikuisten sarjojen ikärajoja. Lupaavia tapauksia tulevaisuuden mitali rähinöihin on nyt jo useampia. Miesten puolella tilanne on sitten taas päinvastainen. Uutta verta miesten maajoukkueeseen saadaan odotella vielä ainakin pari vuotta. Ongelmaa tästä ei sinällään aiheudu koska miesten maajoukkueeseen tekee paluumuuttoa useampikin taistelija.

Kokonaisuudessaan ei voi kuin olla tyytyväinen tilanteeseen, kunhan nuoret jaksavat treenata niin aikuisten maajoukkueessa riittää erittäin päteviä karatekoita vielä tulevaisuudessakin.

Koska viime viikonloppuna päästiin hyvään vauhtiin ei menoa kannata tietenkään katkaista. Siispä alkaen tänään Suomen Shukokai karatekat kokoontuva viikonlopuksi Lappeenrantaan leireilemään ja kilpailemaan.
Luvassa on siis iso leiri ja Kimura Cup kilpailut.
Kimura Cupissa kilpaillaan kata- ja ottelusarjoissa ja homman tekee mielenkiintoiseksi(eli hauskaksi) se että ottelut käydään avoimessa painoluokassa.

Kilpailut otan osana harjoittelua joka on itselleni viikonlopun tärkein asia. Koti-leirit ovat aina hienoja tilaisuuksia ja tämän viikonlopun kruunaa vielä Namikan kotipeli sekä UFC 109 (sekä tietysti sushi illallinen kisojen jälkeen lauantaina).

Tänään saatiin leiri käyntiin ja täyty sanoa että erittäin hyvää asiaa. Jo näistä yksistä treeneistä poimin esimerkiksi muutaman asian jotka pitää ajaa sisään ennen MM-kisoja.

Kun saan leirin ja kilpailut touhuiltua siirryn vielä Lappeenrannan urheilutalolle seuraamaan miten Namika kohtaa Forssan.

Ja kaikesta tästä selvittyäni meinasin sitten rentoutua ja katsastaa uusimman UFC:n. Illassa on luvassa mielenkiintoisia otteluita, itse odotan suurella innolla Rolles Gracien otteita kun hän debytoi UFC:n häkissä.
Tapasin Rollesin kun hän oli viime vuonna Martin Rooneyn kanssa Suomessa kouluttamassa Suomen Valmentajien koulutus tilaisuudessa. Kyseessä on lempeä jättiläinen joka omaan silmääni vaikutti myös melkoisen tekniseltä jujutsukalta(mikä ei sinällään ole yllätys). UFC debyytissään Rolles tuskin kärsii suuria ongelmia, vahva jujutsu pohja, Martin Rooneyn fyysinen valmennus ja Greg Jackson leiritykset kertovat ainakin että perusasiat ovat kunnossa. Tiedusteluihini koskien tulevaa otteluaan sain vain kommentin että valmistautuminen on mennyt hyvin…
Uskon että Rolles tuo hieman uutta elämää UFC:n raskaaseen sarjaan vaikka ei varmasti vielä ihan huippuja uhkaakaan.

Hyvää viikonloppua
-Atte

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys