Jäähyväiset Brasilialle

Kymmenen kuukautta takaperin istuin lentokoneessa, salin osoite ainoana varmana asiana, matkalla kohti São Pauloa. Nyt tuosta ajasta tuntuu olevan ikuisuus ja paljon on tapahtunut välissä. Muutamassa viikossa alkoi tuntemaan itsensä kotiutineeksi ja uusien ystävien hankkiminen ei ollut meikäläisen kaltaiselle ylisosiaaliselle ääliölle turhan vaikeaa. Lukuisten paikallisten lisäksi ystäviä on Australiasta, Espanjasta, Jenkeistä, Saksasta, Norjasta sekä useampi Kanukki. Toivottavasti tiet vielä kohtaavat jatkossa jiu jitsun parissa. Useampi kutsu on harkinnassa, mutta ensin on palattava oravanpyörään vääntämään lisää valuuttaa…

Treenien puolesta parempia olosuhteita saa hakea. Vaikka Demianin salilta puuttuu tällä hetkellä tähtikisaajat mustista ja ruskeista, on taso sinisissä ja purppuroissa todella korkea ja uskon tämän sukupolven olevan muutaman vuoden päästä täydessä loistossaan. Jo tässä vaiheessa näillä nuorilla lupauksilla on enemmän kuin tarpeeksi opetettavaa ainakin meikäläisen tasoiselle. Yksi suuri etu oli asua Adrianon kanssa, jolta sain todella paljon apua korjaamaan isoja aukkoja omasta pelistä. Päivästä toiseen sain kuulla miten päin helvettiä tein jotain asioita ja tarpeeksi kun toistaa niin menee tyhmemmällekin jakeluun. Myös Rafinhan treenit muuttivat suuresti varsinkin liikkumista ja positioiden vaihtoja. Suomeen palatessa tulee mukana paljon kotiläksyjä täällä ymmärretyistä asioista.

Kokemuksena on ollut hienoa elää pitkälti kuten paikalliset ja salilla monet naureskeleekin, ettei meitsiä enää gringoksi lasketa. On ollut ilo ja kunnia edustaa salia kisoissa muiden mukana. Bonuksena portugali sujuu niin ettei kovin moneen asiaan tarvitse apua ja läpänheitto naisväestölle onnistuu (tässä tosin kielimuurista olisi pelkkää hyötyä, varsinkin mun jutuilla). Myös paikallinen kulttuuri on tullut tutuksi ja monet asiat myös tarttuneet, niin hyvässä kuin pahassa.

Tosiaan, mundiaalit meinasi unohtua totaalisesti. Eli tie katkesi tällä kertaa jo ensimmäisessä matsissa. Vastassa oli kaveri, jonka Rafinha sanoi olevan halfguard-spesialisti. Tarkoitus oli vetää guardiin, mutta jamppa oli nopeampi ja yllättäen löysin itseni päältä halfguardista. Hetken väännön jälkeen jannu sweeppasi suht helposti. Alta yritin lähinnä lopetuksia guardista, jannu yritti ohi ja käännyin kilppariin. Kilpparissa, kaverin laittaessa painoa hartioille, kävi olkapää poissa sijoiltaan. Onneksi kuitenkin meni paikalleen samantien, eikä häirinnyt juuri mitenkään. Kilpparista käänsin kaverin yli ja pääsin päälle. Löysin itseni taas halffista ja tyhmästä virheestä kaveri sweeppasi uudelleen.Sweeppasin kostoksi itsekin halffista ja olin todella lähellä päästä suoraan ohi, mutta jamppa sai puolustettua. Loppumatsi menikin meitsin yrittäessä ohittaa ja vastustajan odotellessa matsin loppua. Lähellä oltiin pariin otteeseen ja ohituksella voitto olisi siis ollut mun, mutta pilli soi ja Markkasen pojan MM-unelma oli ammuttu alas ensimmäisessä matsissa. Ensi vuonna uudestaan, with vengeance.

Kotiin tullaan pahasti velkaantuneena, omaisuus noin 4:ssä laatikossa ja matkalaukussa, mutta onnellisempana kuin koskaan. Päätös kaiken myymisestä ja tänne lähdöstä oli niitä parhaita päätösiä tähän saakka, eikä ole kaduttanut hetkeäkään. Suomeen tullaan tienaamaan, että päästään tänne uudestaan. Eli jos vastaava reissu mietityttään, voin antaa suositukseni. Live the dream, don’t dream to live!

Viimeisiä viedään

Reissu alkaa olla vähitellen kalkkiviivoilla, mutta ennen rat raceen palaamista on edessä vielä isoimmat kisat missä allekirjoittanut on vääntänyt. CBJJE:n Mundialit. Pari vuotta sitten kisat tunnettiin Copa Do Mundona ja kisat pidettiin Riossa. Sittemmin, uuden federaation nimissä, kisat ovat muuttuneet eräänlaisiksi Brassien mundiaaleiksi ja kisapaikka siirretty Pauloon. Taso on ainakin purppuroissa ja sinisissä todella kova, sillä monilla paikallisilla ei ole mitään toivoa reissata Long Biitsiille mundiaaleihin. Tämän lisäksi kaikki kisaajat (pois lukien gringot, jotka pääsee passilla ilman karsintaa :P) ovat jo ansainneet kisapaikkansa pärjäämällä saman federaation kisoissa.

Treenikerrat on pysynyt samoissa kuin aiemmin, mutta viimeisenä 3-4 viikkona on sparria ollut reilusti enemmän ja intesiteettiä nostettu. Sparrit on painittu kisatyyliin eli pisteitä ei anneta. Puntit ja lenkit on ollut sivussa lajitreenien tieltä koko reissun ajan, mutta nyt tuli sorruttua muutamaan lenkkiin ja kuntopiiriin. Ensimmäinen kuntopiiri oli pitkän tauon jälkeen melko perseestä, mutta eiköhän näihin taas Suomessa pääse tottumaan (terveisiä Sammylle). Jiu Jitsu-kunto pitäisi olla kohdillaan lukemattomien sparrituntien jälkeen, kunhan saan painon kohdilleen ilman suurempaa nestehukkaa. Viimeisten parin päivän kevyt liikunta suoritetaan skeittaamalla puistossa ja über-kevyillä paineilla.

Perjantaina tehdään toivottavasti täysi päivä. Ensin painoluokka aamulla/päivällä ja avoinsarja illalla. Avoimesta tuli astetta haastavampi kun paljastui ettei näissä kisoissa ole “jaettua avointa” (kevyt, keskiraskas, raskas) vaan kaikki on samassa kategoriassa. The bigger they are, the harder they fall!

WPLJJ(?!) National Cup

Viimeinen lämmittelykisa ennen mundiaaleja on takana ja fiilis kohtuu aunuksesta. Kyseessä oli nimihirviö World Pro League Jiu Jitsu : National Cup. Kisojen aikataulu meni alusta asti päin persettä ja ensimmäisten joukossa kutsutut saivat odotella punnitusta ja ottelualueelle pääsyä napakat 4 tuntia. Meitsin sarja oli vain 3 tuntia myöhässä, mutta sain sentään odotella katsomossa ja kun kutsu punnitukseen vihdoin tuli homma rullasi eteenpäin huomattavasti paremmin. Vakiojännäily painon kanssa aiheutti perinteiset eli paino oli melkein kilon alle vaaditun. Kisajärjestäjille tunnustusta kunnon lämmittelyalueesta, jossa oli jopa hedelmiä ja gatoradea tyrkyllä ottelijoille (yleensä voi yrittää lämmitellä toimitsijapöydän takana 10 muun kanssa).

Osa ehkä muistaakin, että meitsin varvas kokeili uusia suuntia pari viikkoa takaperin ja sittemmin ei ole pystypainia/rumaa-judoa vedelty laisinkaan, joten gameplän alussa oli antaa kaverin vetää guardiin tahi jos sitä ei rupea kuulumaan tehdä sama itse. Ensimmäisessä vastustaja teki aloitteen ja pääsin omaan lempipuuhaan eli ohittamiseen. Ohi mentiinkin ja pienen taistelun jälkeen, kaverin pyörähtäessä kilppariin, nappasin selän. Selästä kaveri piti visusti kiinni toisesta hihasta ja toisella purki kaulalla olevan käden otetta. Otteen purku tapahtui vetämällä yhdestä tai kahdesta sormesta (helvetin miellyttävän tuntuista), josta yritin tuomarille vinkata. Lopulta sain nostettua käden ylös kaverin roikkuessa yhdessä sormessa ja tuomari selvitti vastustajalle sääntöjä. Hetken päästä sain käden kunnolla kaulukselle, toisen pöksyille ja käänsin kaverin kuristumaan kaulukseensa.

Toisen matsin vastustaja väänsi ensimmäisessään täydet 6 minuuttia ja vaikutti melko väsähtäneeltä sen jälkeen. Toisen matsin alusta asti vastustaja pakitti kokoajan ja itse tuli oltua liian ahne ja mentyä liikaa kaverin perään. Ensimmäinen rankaisu tuli alasvientinä kun kaveri oli jo melkein ulkona tatamilta. Matossa oli sama tyyli. Kaveri pyrki kokoajan irti ja lopulta, kun mentiin ulos ottelu alueelta, tuomari nosti aina molemmat pystyyn.  Lopulta kaveri sweeppasi pariin otteeseen täysin typeristä virheistä kun lähdin hakemaan agressiivisemmin pisteitä/lopetusta. 6-0 ja huonoin esitys pitkään aikaan.

3 viikkoa aikaa parantaa, joten töitä jatkettiin heti maanantaista alkaen. Tätä kirjoitellessa on takana 5 lajitreeniä ja 1 juoksulenkki. Tämän aamuisena treeniseurana oli Demianin lisäksi Bruno Frazzato ja Claudio Godoi sekä kourallinen muita mustavöitä eli jiu jitsu oli kohtuu tasokasta. Illalla jos vielä jaksaa punnertaa Rafinhan treenit niin huomisaamun voi löysäillä hyvällä omalla tunnolla…

Poti poti poks poks

Jaahas, taas kerran (epä)onnetar puuttui peliin ja laittoi suunnitelmat (ja varpaan) jäihin. Eli lauantain vapaissa sparritreeneissä, kahden hyvin kulkeneen erän jälkeen, olin ohittamassa ihan normaaliin tapaan guardia kun tunsin toisen varpaan olevan huonosti. Sanoin Brunolle, että varpaassa on jotain ja huomasin riemukseni sen sojottavan oikealle ukkovarpaan päällä. Sen suurempaa kipua ei tuntunut ja luulin sen olevan toiseen suuntaan ja vain toisen varpaan päällä.

Selkeää oli, että varvas oli poissa paikaltaan ja se olisi laitettava takaisin paikalleen. Hommahan on hyvin yksinkertainen, mutta kukaan ei halunnut siihen ryhtyä. Osaan kyllä periaattessa laittaa pienemmät nivelet takaisin paikalleen, mutta itselle operaation tekeminen on huomattavasti vaikempaa kuin toiselle eikä kukaan ollut järin innoissaan kun ehdotin sen rykäisemistä takaisin. Siispä suunnaksi lekuri.

kuva_villemrk_kuva1

Ensimmäisessä paikassa kerrottiin heti, ettei ortopedi ole paikalla ja lekuri vaikutti haluttomalta edes yrittää paikalleenlaittoa. Tässä vaiheessa Antonio, joka ystävällisesti ajoi meitsin lekuriin, oli kuitenkin jo maksanut, joten sain kipulääkkeet persiiseen ja äärimmäisen hämmentävästi kipsin. Kipsin funktio jäi kaikille täysin epäselväksi, mutta Antonion “jotain rahan vastineeksi”-teoria on varmaan lähellä totuutta. Lekuri suositteli lähisairaaloita, joissa olisi ortopedi. Takaisin autoon ja uusi yritys.

Seuraava sairaala oli toista luokkaa. Noin tunnissa homma eteni esikonsultaatiosta ortopedille, röntgeniin, takaisin ortopedille, varvas paikalleen, kassalle ja kotiin. Pari päivää on nyt nosteltu punttia, ihmetelty tekniikka dvd:itä ja opiskeltu portugalia. Torstain kontrollin jälkeen olisi tarkoitus palata painimaan. Viikonlopun Sul Americanot joutuu nyt jättämään, mutta onnekseni muistin World Pro Leaguen (juma miten hieno nimi) väärin ja kyseinen kisa on vasta ensi viikon viikonloppuna. Sinne siis.

UG BJJ

No niin. Kisojen jälkeen ei ole tullut kirjoiteltua mitään. Ei, en pistänyt itteäni kylmäks vaikka pettynyt olinkin. Perinteiseen malliin kisojen jälkeen syötiin viikon verran miten sattuu ja treenattiin fiiliksen mukaan. Treenejä kertyi kuitenkin ihan mukavat 7-8, eikä kilojakaan, pahimman turvotuksen laskettua, tullut kuin pari.

Viime ja tällä viikolla on tullut treenattua enemmän Adrianon (ruskeavyö kenen luona majailen) kanssa kämpän omalla tatamilla ja iltaisin käyty Albertinho (toinen Demianin ruskeavyö) autotallisalilla painimassa (seuraavassa kappaleessa enemmän). Todella O.G underground treeniä siis :P. Tällä tavoin on päässyt drillaamaan juttuja, joita yritän sisäistää, enemmän. Tällä hetkellä työn alla on spiderguardin parempi ymmärrys, sekä ylipäätään otteiden parempi käyttö alta guardista. Pientä edistymistä on jo tapahtunut. Babysteps, babysteps….

Monilla Demianin purppura, ruskea ja mustavöistä on omat salit/porukat kenen treenejä he vetävät. Näillä saleilla tulee silloin tällöin käytyä. Albertinho veteli aikaisemmin treenejä paikallisen NMKY:n tiloissa, mutta on sittemmin siirtynyt itselleni tuntemattomista syistä treenaamaan pienemmällä porukalla vuokrattuun autotalliin. Itselle tämäntyyliset vapaammat, pelkkää sparria sisältävät treenit on mukavaa vaihtelua oman salin treeneihin. Etenkin nyt kun Rafinha (Demianin protege) on ollut Mundialeissa, eikä ole vetänyt klo.18 treenejä. Normaalisti Rafinhan treenit ovat NE, joihin menen poikkeuksetta ja aamutreenit ne joita vaihdellaan. Viime viikolla lupasin Brunolle, joka vetää klo.7.30 aamutreenejä, että yritän tulla ma, ke ja pe. Jos vaikka saisi edes vähän kiinni aikaisemmin kuin kymmeneltä heräämisestä. Bruno on sopivasti opettanut spiderguardia paljon aamutreeneissä, joten treenit on ollut antoisia. Herääminen on tosin edelleen totaalisen berberistä… Babysteps, babysteps…

Kisarintamalla tapahtuu taas parin viikon päästä ja vielä on snadisti epäselvää menenkö Sul Americanoihin Rioon vai Pro leagueen täällä Paulossa. Ilmoittautuminen, ja etenkin niihin liittyvät ongelmat, todennäköisesti ratkaisee… Adjöö!

Brasileirot

Viikko väännettiin käyntiin raskailla treeneillä. Brasileiroihin ja Paulistoihin menijät saivat alkuviikkoon hyviä kisatreenejä IBJJF:n Mundiaaleihin menevien kisatreenejä vedellessä. Maanantaina ja tiistaina tuli yhteensä noin 3h kovaa sparria, treenien koostuessa pelkistä lämmöistä ja kisasparreista. Keskiviikon normaalimmat treenit tuntuivat todelliselta helpotukselta. Torstai jumppasin vielä normaalitreenit illalla, mutta perjantai meni todella kevyellä pyörinnällä. Painon oli kohdillaan pitkälti maanantaista saakka, joten sai keskittyä olennaiseen.

Perjantaina kävin katsastamassa Demianilla treenaavan kanukki Andrew:n matsin valkovöiden sarjassa. Tuomarin retale vei Andrew:lta sweeppipisteet ja siten myös voiton, vastustajan viedessä matsin yhdellä edulla. Rafinhan kanssa kyllä yritettiin parvelta protestoida, mutta ne kaikuvat aina kuuroille korville. Myöhemmin mainitsin Akille, että onneksi ei ole vielä iteltä mennyt matsia tuomaroinnin takia… Olisi vissiin pitänyt koputtaa puuta.

Lauantain kinkerit alkoi omalta osalta puoli kahden maissa punnituksella. Täällä, toisin kuin Suomen tai Euroopan isommissa kisoissa, punnitus hoidetaan koko kategorialle kerralla eikä juuri ennen ekaa matsia. Paino oli kohdillaan ja vaa’alta siirryttiin “odotusalueelle” eli osittain tyhjennettyyn varastoon. Ehdin tehdä pikku lämmittelyt ennenkuin mesta alkoi olla totaalisen täynnä jengiä kaikkien sinivöitten kategorioiden ollessa samassa odotustilassa. Noin tunnin odottelun ja pakonomaisen lämmittelyn/venyttelyn jälkeen yritti toimitsia (heikolla menestyksellä) lausua meitsin nimeä oven suussa. Vihdoinkin…

Ensimmäinen matsi alkoi perus paskalla bjj-judolla eli roikutaan rätissä sen enempää tekemättä. Olin etukäteen päättänyt olla kuluttamatta turhaan energiaa pystyssä ensimmäisissä otteluissa, joten parin epäonnistuneen rannelukkoyrityksen jälkeen vedin hookki-guardin kautta suljettuun. Siitä hain omoplataa, siinä onnistumatta, kunnes sain saksisweepattua janssonin. Halffista olin viittä vaille ohi kun jannun onnistui kaivaa kinttunsa meitsin vyöhön ja kammettua siten mut avoimeen guardiinsa. Jannun kinttu oli tovin meitsin vyön välissä ennenkuin tuomari huomasi sen sieltä poistaa. Kaveri yritti suoraa nilkkalukkoa hakea, mutta sain jalat sivuun ja pyöräytettyä janssonin kilppariin ja siirryttyä selän puolelle. Vedin hepun mukanani taakse, heitin hookit sisään ja sain toisen käden jo kivasti kaulalle. Kaveri ei juuri puolustanut koko kuristusta ja taputti melko pikaisesti. Ensimmäinen oli plakkarissa.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=OhJ8QSFFbu4[/youtube]

Toista matsia ei tarvinnut odotella kuin vartin verran. Tällä kertaa homma meni niinkuin pitikin ja vastustaja veti guardiin. Pari kertaa oli jo ohi, mutta en saanut heppua pidettyä tarpeeksi pisteitä varten. Lopulta kämmäsin ja annoin sweepin puoli-ilmaiseksi. Alla halffissa odottelin, kunnes sain hyvän paikan suljettuun guardiin palauttamiseen. Hetken nyhjäämisen jälkeen lähdin de la riva-hookin kanssa kääntymään selkäpuolelle, heppu blokkasi, mutta pääsin kivasti kilppariin ja puskin kahdesta jalasta hepun alas. Tuli puskettua tosin hieman liian innokkaasti ja puoliksi omasta virheestä, puoliksi vastustajan ansiosta lennähdin suoraan yli ja sweeppipisteet vastustajalle. Kaveri tuli lopulta ohi ja yritti selkään, josta sain hepun vedettyä yli ja pääsin päälle. Tässä vaiheessa oli omassa päässä pisteet 7-0 tai 7-3 (en ollu saletti olinko saanut alun ohitusyrityksistä pisteitä). Tiesin, että aikaa ei ole paljon joten ohi on päästävä ja mounttiin tai selkään. Ohittaessa päädyin taas hepun halffiin, mutta tällä kertaa sain ezekielin suht hyvin kiinni ja olin aika varma, että homma on siinä. Mutta, mutta näin ei käynyt ja lopulta jannun onnistui paeta. Pääsin kuitenki tilanteesta ns. S-mounttiin. Siitä päädyin takaisin vastustajan avoimeen guardiin, jonka lopulta ohitin suoraan knee-on-bellyyn. Kaveri siirsi siitä halffiin, jossa parit jäljellä olevat sekunnit meni kauluksia kaivellessa.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=C5-ZVUzmnR4[/youtube]

Olin melko varma, että onnistuin mountilla, ohituksella ja knee-on-bellyllä ottamaan 9-7 voiton. Hämmästys olikin suuri kun pistetaululla oli 4-0 vastustajalle. Omassa plakkarissa oli 4 etua. Nyt se tuomarivääryys tuli sitten koettua ja pettymys oli valtava. Matsinjälkeinen jossittelu ei paljon mieltä lämmittänyt. Katsomossa kiroillessa, vastustajan valmentaja tuli sanomaan, että tuomari vei matsin multa. Se ei kuitenkaan sitä tosiseikkaa poistanut, että kisat loppui siihen.

Pahin vitutus upotettiin eilen ja tänään poskettomaan mässäilyyn. Huomenna nostetaan taas pää ylös ja palataan salille kiukkusena treenaamaan kohti seuraavia kisoja!

Riman korotusta

No niin. Onhan se moneen kertaan todettu, että Brasiliassa puolet puheisa jää puheiksi. Ilmeisesti paikallinen tapa alkaa tarttua myös meitsiin ja suunnitelmat muuttuu sitä mukaan kun mennään. Eli nyttemmin paljastui, että viime viikonloppuna Riossa CBJJ:n järjestämät Brasileirot eivät olleet ainoat. CBJJE järjestää omansa ensi viikon viikonloppuna omat karkelot täällä Paulossa. Samana päivänä Paulistojen kanssa. Valinta olisi muutenkin helppo, mutta erityisen helpon siitä tekee se, että Brasileirojen  4 parasta saavat suorat paikat saman federaation Mundiaaleihin. Kyseiset Mundiaalit laitettiin “päätavoitteeksi” pian tänne saapumisen jälkeen. Joten nyt ainaisten  Paulistojen sijaan saan niitä viime bloggauksessa kaipaamiani uusia haasteita :).

Treenit on kulkenut hyvin ja loukkaantumisia (mitään isompaa *koputtaa puuta*) ei ole ollut. Treeneissä on sparrattu snadisti normaaliakin enemmän, koska kisakausi on kuumimmillaan ja kovia eriä on saanut enemmän kuin tarpeeksi.  Fiilis on hyvä ja odotukset on korkealla kisoja varten, vaikka eilinen 25min sparri Demianin kanssa sai vahvasti harkitsemaan koko homman lopettamista…

Tänään on vedelty viimeiset herkuttelut, joihin kuului kaffilan mainiota biffi-juusto-leipää, açaita, suklaata, sipsejä ja tietysti jädeä. Painoa ei tarvitse pudottaa kuin about pari kiloa, joten huomisesta eteenpäin puhtaasti syöminen riittänee mainiosti. Lisäksi tuli poistettua surffipuodista old school-dekki, jolla on mahtava relata rullaamalla puistossa treenien välissä… Que vida boa!

Päivästä toiseen

Rutiiniviikko taas takana ja 11 lajitreenin jälkeen on taas aika palautella yhden päivän ajan, ennen uuden viikon alkua. Viikosta jäi käteen paljon hyvää. Abu Dhabi Pro Jiu Jitsu Cupin matseja katsoessa jäi paljon hyviä ideoita sparreihin ja muutamat huipuilta apinoidut tekniikat tuotti tulosta siihen malliin, että toivottavasti jäävät meitsin repertuaariin. Kisoissa etenkin Rafael Mendes vakuutti voittamalla sekä Robson Mouran, että Cobrinhan. Kaverilla ikää peräti 19 vuotta (tuli yhtäkkiä todella vanha olo). Myös Tarsis Humphreysin avoimen voitto lämmitti, kaveri alkaa viimein saamaan ansaitsemaansa menestystä. Jos kiinnostaa niin ilmeisesti kaikki matsit löytyy täältä.

Salilla tehdään hitaasti, mutta varmasti, muutoksia. Tällä viikolla vaihtui vihdoin tatamit ja nyt on enemmän tilaa myllertää. Ennen vaivannut muurahaisongelma katosi samalla, mikä on sääli sinänsä. Onneksi saliromantiikkaa ylläpitää edelleen vuotava katto, jonka vuoksi tänään sai puoli tuntia kuivata lattioita eilisen sateen jäljiltä. Edelleen salista siis välittyy fiilis, että se on treenaamista eikä viihtymistä varten. Ja hyvä niin.

Meitsillä on Brasilian tiimalasissa vielä reilu 2kk jäljellä ennen oravanpyörään paluuta ja mitä lähemmäs tullaan sitä enemmän tänne tahtoo jäädä. Vaikka usein kuulee sanottavan, ettei kannata lähteä niin kauan kuin Suomessa on opittavaa, niin voin kyllä suositella kaikille reissua lajin juurille. Pelkästään treenaamiseen keskittyminen mahdollistaa ihan toisenlaisen oppimisen kuin töiden ohessa treenaaminen. Tämä tuskin on uutinen kenellekkään. Eli jos mietityttää kannattaako pistää omaisuutta sileeksi ja elää hetki unelmaa, meitsi ainakin voi suositella lämpimästi. Live the dream. Paz.

Dia do Trabalho

Tänä vuonna, perinteisen kaivarissa 12-packin pahvi päässä oksentamisen sijaan, vietetään vappua Brasilialaisittain eli ei ollenkaan. Huominen on täälläkin pyhäpäivä, mutta hämmentävästi kaduilla dokaa vain samat kodittomat kuin muinakin päivinä. Oma vappu koostuu tänä vuonna aamu- ja iltatreeneistä sekä uusien tatamien asennuksesta (jos laitan elämän oikeen risaiseksi niin hommaan yhden vappubissen). Huominen, päivän nimen mukaisesti (dia do trabalho=työnteon päivä), mennään aidossa punahengessä raatamalla aamutreenit ja juoksemalla illalla.

Tämän päiväiset aamutreenit on jo takana päin ja pikkuhiljaa alkaa taas treenaaminen tuntua helpommalta. Koska normaalisti aamutreenejä vetävä Marcelo “Manga” on Chigagossa, treenejä vetää 110 kiloinen mustavyö/lihavuori Amaurysao. Amaury on tarttunut tilaisuuteen vetää kunnon treenejä, joten turhaa neppailua tai tekniikkaa ei tehdä vaan alkulämpöjen jälkeen siirrytään suoraan erilaisiin tehtäväsparreihin ja lopuksi normisparrit. Treenejä ei kevennä se, että aamutreeneissä suurinosa treenaajista on purppuravyöstä ylöspäin. Tämänkaltaiset turpasaunat on kuitenkin niitä mitä Suomessa ei jokapäiväisellä pohjalla saa…

Noin kuukauden takainen viikon kestänyt flunssa vei meitsin normaalisti järkyttävän ruokahalun mennessään ja paino putosi 73:sta noin 69:ään kiloon, jossa se nyt on pysynyt. Positiivista tässä on, ettei tarvitse pudotella kisoihin juuri lainkaan (oma sarja siis -70kg gi päällä). Paikallisten mentaliteetti kisaamiseen on, että mennään siihen sarjaan mihin päästään pudottamatta ja moni onkin ihmetellyt suomalaisten intoa pudottaa painoa kisoihin.

Kisojen kanssa sählääminen jatkuu eri lisenssien hankinnan ja ilmoittautumisten ollessa täysin perseestä. Tarkoitus oli otella Brasileiroissa (kansalliset mestaruuskisat), mutta ilmeisesti kyseisen liiton lisenssi olisi pitänyt jo hankkia ja ilmoittautuminenkin on loppusuoralla. Seuraava vaihtoehto on jälleen kerran Paulistat (osavaltion “mestaruuskisat”, jotka käydään moneen otteeseen vuodessa). Sinne sentään on lisenssi jo olemassa ja FPJJ:n toimistoon on kivuton matka kämpiltä eli ilmoittautumisen voi helposti hoitaa ilman muiden apua. Nämä tulevat olemaan neljännet Paulistat mihin osallistun ja kohta on oman sarjan vakionaamat oteltu läpi. Tarvitsen siis uusia haasteita. Niitä odotellessa hyvää Vappua kaikille!

Sparria, sparria…

kuva_villemrk_sparria-sparria_ryhmakuva

Treeniviikko lähti käyntiin hienosti oikean polven napsahtaessa heel hookissa heti ensimmäisissä treeneissä. Vähän rajoittuneella liikeradalla ja muutamalla buranalla sai kuitenkin parsittua kasaan ihan täyden viikon treenit. Maanantai ja Tiistai olivat jonkin sortin pääsiäispyhiä, joten treenit vedettiin vapaina sparritreeneinä. Muutenkin tällä viikolla tuli sparritunteja hyvin.

Keskiviikkona Tellesin NineNine:n pojat olivat vierailemassa ja jälleen treenit koostui pitkälti silmät kiinni jiu-jitsusta. Eksoottisesti, treenejä vetänyt Wagner kertoi kesken treenien tarinan Lyoto Machidasta, hänen isästä ja veljistään. Lyhyesti tarina kertoi siitä miten vuorelle pitää kiivetä, että näkee sen taakse. Kesken treenien tälläinen tunteella kerrottu motivaatiopuhe putosi hyvin ja lopputreenien mustavöille taputtaminen tuntui tarkoituksellisemmalta :D.  NineNine, Atos ja Godoi liittyvät isompiin turnauksiin Brasan riveihin, joten yhteistreenejä on toivottavasti jatkossakin.

Brasileirot saa nyt jäädä väliin meitsin osalta ja tähtäimeen otetaan seuraavat Paulistat (São Paulon-osavaltion mestaruuskisat). Niihin on noin kuukausi ja erityisesti kondis on kyseenalainen flunssailun ja lomailun jäljiltä. Tällä viikolla on onneksi jo päässyt paremmin ja paremmin rytmiin ja piiputus alkaa helpottaa. Töitä on kuitenkin vielä luvassa jos paikallisten 70 kiloisten vauhdissa jaksaa. Viime Paulistojen semifinaali oli yhtä helvettiä kun jalat väsytettiin kahdessa ensimmäisessä matsissa ja lopputuloksena oli katkera yhden pisteen tappio sarjavoittajalle. Kuitenkin pääpaino tulee pysymään lajitreeneissä, silä tarkoitus täällä on kuitenkin oppia mahdollisimman paljon jiu-jitsua eikä lenkkeillä/nostaa punttia.

Viime viikonlopun Zona Leste-vierailulla tapasin Rafinhan entisen opettajan Sergio Moraesin. Monille varmasti tuttu jasonina, joka voitti Kron Gracien viime vuoden mundiaaleissa. Sergio oli tohkeissaan tavatessaan gringoja omilla hoodeilla, jonne ei ilmeisen moni gringo eksy ja kuitsui treenaamaan salilleen. Ensi kerralla on varmasti gi mukana Itaquerassa…

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys