Tikulla silmään

Täällä makaan enkä muuta voi, eli koska nyt ei ole paljon uusia sotajuttuja kerrottavana niin ajattelin tökätä itseäni tikulla silmään ja muistella vanhoja.

Aloitin vapaaottelun harjoittelun vuonna -97 osallistumalla suomen ensimmäiselle shootfightingohjaajakurssille. Termeistä sen verran että nykyään ei “kukaan” enää puhu shootfightingista, vaan vapaaottelusta puhutaan yleisesti termillä MMA, mixed martial arts.  Kurssi käsitti muutaman viikonlopun (en nyt muista tähän hätään kuinka monta) ja viimeisen niistä tuli vetämään lajin pääopettaja Bart Vale, ihan ameriikasta asti.

kuva_moukari_shootfighting_isfa-logo

Kurssin päätyttyä alkoi ankara harjoittelu ja uusien taistelukikkojen metsästäminen. Kaikki vapaaotteluun liittyvä aineisto hamuttiin käsiin ja käytiin tarkasti läpi, jostain on aloitettava. Pikkuhiljaa alkoi taas vanha tuttu kilpailuvietti nostamaan päätään, olihan viimeisestä painiottelustani kulunut jo melkein viisi vuotta. Sopiva tilaisuus tarjoutui lokakuussa -98 kun ruotsissa järjestettiin Fighter Open “freefighting” turnaus, ottelut käytäisiin avokämmensäännöillä, eli lyönnit päähän oli sallittu vain avokämmenellä. Ajattelin että siitä on hyvä aloittaa ja ilmoittauduin mukaan. Sarjoja oli kaksi – 75 kg  ja +75 kg, joten mahduin 69 kiloisena (silloin en ollut kuullutkaan Jim/Da-Capo yhdistelmästä)  kevyesti alempaan sarjaan.

Matkustimme siis laivalla Tukholmaan ja rauhattomasti nukutun yön jälkeen aamulla vaakaan, tein pohjatuloksen eli olin kisojen kevyin ottelija, tasan 69 kg. “Vähän tasoitusta muille”, naureskelin vaikka jännitti ihan saa#####ti. Kyseessä oli siis turnaus joten otteluparit arvottiin heti punnituksen jälkeen, selvisi että tiedossa olisi kolme ottelua jos haluaisi voittaa koko homman.
Ei paljon eväs maistunut punnituksen jälkeen joten pyöriskelin vain ympäriinsä ja yritin keskittyä ensimmäiseen otteluun, “mitäs tässä, eihän tässä…” (vapaaottelu ei vielä tuolloin ollut niin koko kansan laji kuin nykyään. toim. huom.)

Alkulämmöt otin vanhasta muistista ja muutenkin olo tuntui hyvältä, olin valmis elämäni ensimmäiseen vapaaotteluun. Jännityskin pysyi hyvin kurissa astellessani kehään,  ja suunnitellun ottelutaktiikan muistaminen ei ollut vaikeaa. Kaveri tonttiin ja happi kortille, siinä suunnitelma yksinkertaisuudessaan koska vapaaottelukikkoja ei liiemmälti vielä temppukirjastani tuolloin löytynyt.
kuva_moukari_weckmanOttelun alkaessa en jäänyt liikoja tunnustelemaan vaan syöksyin heti kättelystä päätä pitemmän ruotsalaisvastustajani kinttuja kohti, ja “kops”, tai pikemminkin “KOPS” , otin ruotsalaisen herrasmiehen polvipotkun vastaan naamallani. Tuomari keskeytti ottelun ja minä kirosin mielessäni kamikazehyökkäystäni. Mutta, tuomarikeskeyttikin ottelun siksi että polvipotkut päähän oli näissä säännöissä  kielletty. Hölmönä ja kierrokset päällä vakuuttelin refereelle olevani kunnossa vaikka näin vastustajani kahtena ja kehä tuntui keinuvan. Tuomari sanoi vastustajalleni “soo, soo” ja ottelu jatkui. Minä pidin tiukasti kiinni sotasuunnitelmastani ja heitin siinä hoippuessani vastustajaa kohti etupotkuntapaisen mallia Royce Gracie in UFC 1, ja perään oikeaoppinen syöksyminen kinttuihin sillä seurauksella että nyt jäin kiinni giljotiinikuristukseen :) . Aataminomenani oli juuri muuttumassa hyvää vauhtia aataminomenasoseeksi kun taputin luovuttamisen merkiksi. Siinä kontillani naama veressä yskiessäni olo oli juuri sellainen miltä se varmaan näyttikin, elämän tähtihetkiä.
Tämä vanhoista sotakertomuksista tällä kertaa, ensikerralla on toivottavasti jotain tuoreempaa kerrottavaa.

Lyökää, potkikaa, heittäkää tai vääntäkää toisianne

Moukari

ps. samaan Fighter Open-turnaukseen osallistui Suomesta myös vapaaottelun suuri pioneeri Jari Ilkka, Jarin turnaus meni vähän paremmin kuin allekirjoittaneella ja hän sijoittui sarjassamme kolmanneksi.

Keikkaa pukkaa

kuva_moukari_geisha
Tilanteet muuttuvat, eli lähden vähän reilun kahden viikon päästä Tokioon, vapaaottelun kehtoon, tuomitsemaan M-1 organisaation challenge-tapahtumaa. Yksijalkaisena en oikein pysty kehätuomarin hommiin, joten menen paikalle arvostelutuomariksi. Olen tietenkin hyvin otettu siitä että minut kutsutaan paikalle myös vajaakuntoisena, mutta ajatus keppien kanssa liikkumisesta maailman suurimmassa metropolissa (Tokio+ympäryskaupungit = n.37 000 000 asukasta) on mielenkiintoinen. Tokio on tietenkin tunnettu väenpaljoudesta ja massiivisista ruuhkistaan, joten ensimmäisenä ei tulisi mieleen lähteä sekaan hoippumaan kyynärsauvojen varassa. Mutta minkäs teet, mentävä on.

Itse tapahtumasta: M-1 challenge on M-1 globalin ja Afflictionin yhteistyössä  järjestämä joukkueiden välinen sarjamuotoinen turnaus. Jokaisessa joukkueessa on ottelija viidessä eri painosarjassa. Mukana on tänä vuonna joukkueet kuudestatoista maasta, Suomi yhtenä niistä. Joukkueet on jaettu neljään lohkoon ja yhdessä tapahtumassa ottelee aina kuusi joukkuetta, esim. seuraavaksi Japanissa on vuorossa Ranska vs. Espanja, USA vs. Korea ja Japani vs. Englanti. Osakilpailuita on tänä vuonna kymmenessä eri maassa, eli kyseessä on samalla myös pienimuotoinen maailmankiertue. Suomi pärjäsi viime vuonna tässä ensimmäistä kertaa järjestetyssä “world cup of MMA:ssa”  hienosti jääden täpärästi loppuottelun ulkopuolelle. Lisätietoja, mm. joukkueet ja sarjatilanne osoitteessa http://www.m-1global.com/en

kuva_moukari_sambapappaEikä ne keikat minultakaan Japaniin lopu, sillä sain eilen kutsun tulla heti perään Sao Pauloon samoissa merkeissä. Lähtö on heti seuraavalla viikolla kun Jaappaniasta kotiudun, eli matkalaukkuakaan ei tarvitse edes purkaa :). Suihku ja puhtaat kalsarit ja taas mennään toiselle puolelle palloa. Eipähän tarvitse ainakaan toimettomana kotona makailla…
Nyt on kyllä ajatus ja kynä tylsänä johtuen kaikesta sairasvuoteella makaamisesta ja kaupanpäälle saamastani  flunssasta (olen viimeisen vuorokauden aikana nukkunut n. kolme tuntia),  eli lopetan raporttini täältä tähän.
Peace and love
Moukari

Kuvatesti

Oltiin tammikuussa Amsterdamissa M-1 kisoissa, sen kunniaksi tämmöiset tervehdykset:

kuva_moukari_amsterdam

Pitkiä päiviä

Taustaa: vasemmasta polvestani oli sisempi kierukka irti ja lisäksi löytyi vielä luupiikki joka painoi eturistisidettä. Hauskan lisän tapaukseen tuo se että polvi operoitiin viimeksi tammikussa mutta silloinen ortopedi ei löytänyt mitään vikaa. Oireet kuitenkin jatkuivat joten tämä nimeltä mainitsematon lekuri lähetti minut kaikkien ortopedien “äidille”, skapellin suurelle ymmärtäjälle, Ilkka Tulikouralle!

Sinne siis: hetken jorinoitani kuunneltuaan Ilkka taivutteli jalkaani ja sai sen naksahtamaan suht kivuliaasti muutaman kerran. “Sulla on kierukka irti”: totesi guru, katsoi magneettikuvat ja sanoi että näyttää olevan myös luupiikki eturistisiteen juuressa, hip hurraa. Kiva että vika löytyi mutta lähti kyllä vitutuskäyräkin aikamoiseen nousuun. Samat magneettikuvat oli aikaisemmin katsonut tammikuun leikkauksen tehnyt ortopedi sekä kuvista lausunnon kirjoittanut röntgenlääkäri, joka epäili että kierukassa saattaisi olla pieni repeämä.

Eli uudestaan vakuutusyhtiöltä maksusitoumus ja taas lekurin pöydälle. Äly ampäriin, polvi auki, paikat kuntoon, polvi kiinni, silmät auki, yö tarkkailussa, kipupiikkiä pakaraan, pillerit taskuun ja taksilla kotiin. Kiitos, Ilkka.

Polven kuntoutustreeni on “kovassa” vauhdissa, nyt olen jo viikon joka päivä saanut koukistaa jalkaa kipurajaan asti. Varaaminen on kokonaan kielletty vielä kolme viikkoa, sen jälkeen saa alkaa tallaamaan kevyellä varauksella. Juoksun kaltaista liikuntaa saa alkaa harrastamaan n. kolmen kuukauden kuluttua. Seuraava kontrollikäynti on ensi viikon torstaina ja silloin saan varmaan myös jo vähän lihaskunto-ohjeita.

Eli kamppailulajitreenaaminen jatkuu taas koskalie. Kehätuomarihommista kysyn erikseen jo seuraavalla käynnillä, koska tässä kolmen kuukauden sisään olisi vielä tulossa monet mielenkiintoiset taistelut, esim. vapaaottelun SM-tittelit on vielä tältä vuodelta ratkaisematta.

Nyt taidan taas katsoa jonkun leffan, lukea, surffailla netissä, katsoa vapaaottelua, syödä, katsoa leffaa, katsoa digiboxille tallennettua tv-ohjelmaa, syödä, ottaa kipulääkettä, lukeanukkuatuijottaatietokoneennäyttöäkatsoakamppailua…..

Tarinan (narinan) opetus: lääkäreissä on eroja ja päivät on pitkiä kun ei oikein pääse liikkumaan.

Moukari

Hyvää päivää

Saanen esittäytyä: olen Mika “moukari” Sinkkonen ja toimin vapaaottelutuomarina ja suomen vapaaotteluliiton tuomarikoordinaattorina /-kouluttajana. Käyn tätä nykyä  tuomaroimassa myös M-1 organisaation otteluiltoja milloin missäkin päin maailmaa, eli töitä riittää kamppailun saralla niin paljon kuin jaksaa tehdä.

Oma kamppailu-urani alkoi vuonna -81, jolloin ottelin ensimmäisen painiotteluni. Siitä lähtien olen ollut enemmän tai vähemmän kamppailulajeissa mukana. “Urani” aikana kilpailukokemusta on kertynyt painista (vapaa ja kreko), lukkopainista, brasilialaisesta jiujitsusta ja vapaaottelusta, sekä tuomarikokemusta kaikista edellämainituista poislukien perinteiset painit. Eli saamieni ja antamieni mustelmien määrällä värittäisi komeasti ne kuuluisat 101 dalmatialaista. Harha-askeleeni tapahtui aktiivisen painiurani jälkeen 90-luvun alkupuolella kun ajattelin kokeilla rankan fyysisen rääkin sijasta jotain vähän rennompaa kamppailulajia ja aloitin daito ryu aikijujutsun. Treenasin aikijutsua melkein vuoden päivät mutta homma ei todellakaan avautunut minulle ja päätin jättää tämän havistelun niille jotka siitä jotain irti saavat. Sen jälkeen palasin taas perusasioiden ääreen eli kamppailu-urheilun pariin, tähän mennessä viimeisen otteluni väänsin  BJJ sm-kisoissa 2005. En sano lopettaneeni ottelemista kamppailulajeissa kokonaan, sillä eihän sitä koskaan tiedä… vaikka nykyään treenini onkin lähinnä “sunnuntainyrkkeilyä” ja “pappajiujitsua”.

Ajattelin kirjoitella blogiini niitänäitä, joskus ehkä jopa jotain asiaakin. Toistaiseksi on ainakin turha odottaa mitään treenikertomuksia, sillä ei ole mitä kertoa, siitä pitää huolen maaliskuun viimeisenä päivänä tehty viides polvileikkkaus. Eli kun on yksi polvi pois pelistä niin silloin ei voi treenata mitään muitakaan osa-alueita (tekosyy numero uno).

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Moukari

Testiä

Testicals, testicals. One, two, one, two…
Rivinvaihto jees, ok :)

Nyrkkeilyn taito

Everlast vaatevaraston tyhjennys