Vision Fighting Championship on uusi ruotsalainen vapaaottelupromootio. VFC:n ensimmäinen ilta “The Beginning” järjestettiin Karlstadissa la 28.8.2010. GB Gymin Kai Puolakka otti illassa Stockholm Shootin Jonatan Westiniä vastaan.
VFC:n porukat halusivat ottelijat huoltajineen pelipaikalle hyvissä ajoin, joten lento Hki-Vantaalta Tukholman Arlandaan lähti jo torstaina klo 20:05. Arlandan lentokentällä odoteltiin kolmisen tuntia irlantilaisten konetta ja lähdettiin sitten kuski-Danielin kanssa pikkubussilla kohti Karlstadia, jonne oli reilun kolmen tunnin ajomatka.
Aamulla heräiltiin yhdeksän maissa ja Kaitsu alkoi valmistautumaan puoliltapäivin alkavaan punnitukseen. Jäljellä olleet ylimääräiset 1,7 kg lähtivät jumpalla ja saunalla aika kivuttomasti. Neljältä koko otteluporukka paineli läheiseen Temple-nimiseen soittoruokalaan, jossa oli vielä vuorossa yleisöpunnitus posedowneineen ja kaikkineen. Tälläinen hieman epätavallinen punnitussysteemi on ihan toimiva, ja painonvedoista jää mukavasti palautumisaikaa. Ainoa miinuspuoli on se, että ottelupaikalle täytyy käytännössä matkustaa päivää aikaisemmin.

Karlstadin kaduilla pitää olla tarkkana, sillä kaupunki ilmeisesti ihan vilisee ninjoja...
Lauantaina oli ohjelmassa kevyet treenit ja maittava lounas Templen ravintolassa. Kisapaikalle Tingvallahallarna-urheilukeskukseen mentiin puoli neljältä ja pienen pyörimisen jälkeen aloitettiin sääntöpalaveri. Oli tiedossa, että Ruotsin vapaaottelusäännöt poikkeavat “hieman” totutuista, koska kamppailu-urheilu ei ole Lintukodossa kovin kovassa huudossa. Kukkahattutädit ja -sedät haluaisivat kieltää lajit joissa ihmistä isketään oikeasti, koska sehän nyt on vallan pöyristyttävää ja barbaarista toimintaa, jolle ei todellakaan ole sijaa sivistyneessä yhteiskunnassa.
Ruotsin vapaaottelusäännöt ovat siis näennäisesti turvallisemmat kuin yleisesti käytössä olevat ns. unified rules -säännöt. Kyynärpäät ovat kokonaan kielletty, niitä ei saa lyödä missään tilanteessa mihinkään. Kaikki lyönnit pitää tulla rystysillä, joten vasaralyönnitkin ovat kiellettyjä, mutta käytännössä niitä saa viljellä - mikä on hieman erikoista. Käsiä sidottaessa sanottiin, että rystyspinta täytyy jättää kokonaan paljaaksi. Mutta myöhemmin sanottiin, että rystysille voi vetää pari kerrosta teippiä. Käsien huono suojelu teipillä ja siteillä tekee siis ruotsalaisen ajatusmallin mukaan otteluista turvallisempia. Ilmeisesti sen takia, että pitää lyödä varovaisemmin…
Maassa olevaa ei saa potkia, kuin ehkä vähän jaloille, eikä maasta saanut potkia pystyssä olevaa kuin vartaloon. Erätauon pituus on 90 sek ja kaikki ruotsissa oteltavat ammattilaismatsit ovat aina 3×5 min. Aloittelevat ammattilaiset heitetään siis heti altaan syvään päähän, koska 15 min on monelle kokeneellekin ottelijalle kova rypistys. Mutta se säännöistä, toivon mukaan ne muuttuvat järkevimmiksi vielä joskus. Ainoa lohtu on se, että asiat voisivat olla vielä huonomminkin. Maan ammattinyrkkeilysäännöt kun ovat vieläkin “turvallisemmat”.

Pelipaikka. Ja kyllä, E71:sen kamera on aivan susi.
Kaitsun matsi oli illan neljäs. Homma meni vähän odotteluksi, koska tapahtuman alku viivästyi jostain syystä puoli tuntia. Lopulta päästiin kuitenkin kehään asti. Kaitsun vastustaja oli Stockholm Shootin Jonatan Westin. Kaksikko kohtasi amatöörisäännöillä puolitoista vuotta sitten Utin Finnish Openeissa. Tuolloin Westin vei käsilukolla. Sittemmin Westin oli hävinnyt yhden ammattilaismatsin tyrmäyksellä ja Kaitsu voittanut kolme, kaikki kuristuksilla. Matsi alkoi varovaisesti, eikä Westin tullutkaan odotetusti silmille - edellisen ottelun tyrmäystappio oli ilmeisesti ruotsalaisella tuoreessa muistissa. Pienen pystypainin jälkeen Westin vei nätillä kampilla alas ja ohitti guardin. Seurasi tiukkoja tilanteita joissa Westin oli vuoroin mountissa ja backmountissa. Lopulta Kaitsu sai vähän tilaa, ja Westin lähti hakemaan suoraa käsilukkoa. Kaitsu sai juuri ja juuri passattua, pääsi ylös, ja erä loppui.
Toisessa erässä Westin näytti olevan hieman hapoilla. Kaitsu osui hyvin polvella pakkiin, mutta jälkitilanteessa pystypainista lähtenyt alasvientiyritys meni totaalisesti puihin ja Westin pääsi suoraan mounttiin. Kaitsu kääntyi ja Westin sai takakuristuksen kohdalleen. Eikun takaisin sorvin ääreen, Kaitsu otteli sisukkaasti, mutta Westin oli tällä(kin) kertaa vain parempi.
Tulokset:
Johan Sjölin, Hilti Karlstad - Nicklas Bergman, Märsta Alliance
Vinnare: Bergman på domslut (2-0)
- Illan aloittanut 5 min subbarimatsi jäi näkemättä.
Martin Wojcik, Frontier MMA - Rimgaudas Kutkaitis, The Knight Of Plunge, Litauen
Vinnare: Kutkaitis på RNC i rond 1
- Kolmen ottelun tappioputkessa ollut 8-12-listainen Kutkaitis yllätti ennakkosuosikki-Wojcikin.
Jonatan Westin, Stockholm Shoot - Kai Puolokka, GB Gym/Team MMA Finland
Vinnare: Vinnare Westin på RNC i rond 2
Carlos Prada, Pancrase Gym - Ramunas Paliunis, The Knight of Plunge, Litauen
Vinnare: Vinnare Prada på TKO (slag från backmount) i rond 1
Botniassa Koiviston Ristolle hävinnyt Prada teki nopeasti selvää Paliuniksesta. Prada harmitteli vieläkin Koivisto-ottelua ja sanoi, että hallitsi sen ensimmäistä erää täysin. Harmi vain, ettei dominointi paljon auta jos kaveri tiputtaa vähän ajan päästä poimimaan mansikoita.
Johan Mäkelä, Pancrase Gym - Rodrigo “Pitbull” Vasquez, Hilti Rinkeby
Vinnare: Mäkelä på RNC i rond 2
- En nähnyt kuin aivan matsin lopun. Molemmat kaasuttivat reippaan americanboxingin jälkeen ja vähemmän kaasuttanut Mäkelä vei hapetuksella pienen G’n'P-pehmityksen jälkeen.
Mohammad Babadivand, Hilti Stockholm - Laimonas Stancikas, The Knight of Plunge, Litauen
Vinnare: Babadivand på domslut (3-0)
- Babadivand oli jäätävä FinnFight 10:ssä ja pisti Kuukan nätisti triangeliin. Tässä matsissa Stancikas kuitenkin näytti jälleen liettualaista sitkeyttä. Ruotsalainen oli riittävän paljon parempi, ja onnistui kolmannessa tiputtamaan liettulaisen takakädellä. Samassa erässä Stancikas oli kuitenkin myös selässä kuristamassa, joten ei Babadivandin esitystä voi hirveästi kehua. Miinusta myös punnituksissa tehdystä lesoilusta ja leppoisan Stancikaksen vihaisesta tuijottelusta. Buu, Ba-Ba!
Alen Mansour, Hilti, Stockholm - Fredrik Lindström, Bålsta dojo
Vinnare: Monsour på TKO (slag från sideposition) i rond 2
- Illan paras ja samalla huonoin matsi. Yleisö tykkäsi kovasti, kun kaksi satakiloista aloittelijaa repivät ja riuhtoivat reilun erän. Kaksikon tekninen osaaminen oli jotain todella hirveää, mutta yritystä oli sitten sitäkin enemmän. Lindström pudotti Mansourin kahdesti ristiinlyöntitilanteessa leualle osuneella koukulla, mutta ei osannut lopettaa matsia vaikka pääsi istuskelemaan puolitajuttoman vastustajansa mountissa pariinkiin otteeseen. Toisessä erässä Lindström sippasi ja Mansour löi matossa keskeytyksen. Mansourin ego oli jo ennen matsia vähintään pikkubussin kokoinen, ja onkin pelottavaa ajatella millaisiin mittoihin tämä voitto miehen itsetunnon paisuttaa.
Hamid “Akira” Corassani, GBG MMA - Martin “The Heat” Begley, Red Dragon Gym, Nordirland
Vinnare: Corassani på armbar i rond 1
- Ehkäpä illan tasokkain matsi. Begley pisti hyvin vastaan ja heitti Corassanin pari kertaa hienosti tonttiin. Hyvän matsin loppu oli ikävä. Irlantilainen taputti käsilukkoon ja jäi istumaan allapäin polvilleen. Corassani nousi ylös ja meni Begleyn taakse ja teki joko niskojen taitto- tai kurkun viiltämiseleen - en nähnyt kunnolla kumman. Yleisö alkoi buuata saman tien ja sitten Corassani pyyteli anteeksi ja selitteli jotain. Ikävä jätkä, jonka näkisin nyt mieluusti Suomessa esim. Latomäen tai Kuivasen vastustajana. Kuivaselle tarjottiin jo tätä matsia, mutta rikkinäinen takakäsi ei ole matsikunnossa.
Magnus “Jycken” Cedenblad, Pancrase Gym/MMA Storm - Valdas Pocevicius, The Knight Of Plunge
Vinnare: Cedenblad på TKO i rond 1
- Suomessakin pariin otteeseen kevyessä raskaassa otellut Cedenblad on otellut viimeisimmät matsinsa keskisarjassa, eikä tarvinnut montaa sekuntia Poceviciouksen voittamiseen. Tyly esitys ja hyvä päätös illalle.
- - -
Ottelupaikka oli hieno ja järjestelyt kokonaisuutena erittäin hyvin hoidettu. Jani Lax ja kumppanit tekivät hyvää työtä, eivätkä olleet säästelleet turhia, vaan kaikki oli viimeisen päälle nettisivuista videoihin ja ottelujulisteisiin. Jokainen ottelija sai esimerkiksi sponssien tarjoaman TapOutin hupparin, jonka sai sitten itselleen, kunhan vain käveli se päällä kehään. Hyvät ruuat, mukavat tyypit jne.
Tuotanto oli erittäin hyvin hoidettu ja n. 1400 katsojaa varmaankin tykkäsivät näkemästään. Screenien puuttuminen oli oikeastaan ainoa miinus noin katsojan näkökulmasta. Mutta matsit tulevat myöhemmin televisiosta ja kyllä ne varmaan jostakin Suomessakin saa nähtäville.
Matti “Afterfight” Mäkelä oli huoltamassa pikkuveljeään ja kertoi, että ottelee seuraavaksi Superior Challengessa parin kuukauden päästä. Sarjana on totutun keskisarjan sijaan kevyt raskas. Miehen painot ovat tällä hetkellä sadan kilon tietämillä. Matti sanoi ottelupaikalla, että ei ota afterfighteissa ollenkaan hapanta, koska ottelu on tulossa, mutta kevyeksi kaljoitteluksihan se sitten kuitenkin meni. Minkäs sitä mies lempinimelleen mahtaa.
Suomen joukkueen afterfaitit jäivät vähän lyhyeksi, koska ajomatka takaisin kohti Arlandaa alkoi hotellilta jo klo 02 sunnuntaiaamulla.
Iltaman kohokohtia:









